Verraten topakan työviikon jälkeen on aika viinille. Olen taas keräillyt viinikokemuksia ja kuvia…
Ensinnäkin tälläinen – – erinomaisen hyvä prosecco, joka kuuluu kyllä tilausvalikoiman tuotteisiin, mutta silti sitä on ollut mm. Stockan Alkon hyllyssä. Tavattoman hedelmäistä, olematta makea. Maku viipyilevä. Ja hinta vähän toistakymppiä. Bueno!
Sitten – kun vähän ollaan haeskeltu läksäreissäni (sellaiset kuitenkin päätin järjestää) tarjottavaa valkkaria – palasimme maistamaan vanhaa, hyvää tuttavuutta. Olkoonkin, että samainen viini oli Juniorin lakkiaisten ruokaviininä, se on hyvää. Kokeile vaikka. Muista että sen pitää tarjotessa olla KYLMÄÄ! Jo etiketti on hauskan eeppinen, tai vähän melankolinen. Sopii siis läksäreihin.
Ja sitten äsken syödessämme nautimme uuden uutukaista punaviiniä, Barbaglio, josta pidimme hyvin paljon. Siitä ”Viinihullun päiväkirja” -blogissa kirjoitetaan näin:
Koska viini on vain laatikoittain tilattava, monet kuluttajat ovat vähän sen armoilla, onko lähi-Alko sattunut ”löytämään” viinin ja ottamaan sen hyllyynsä. Viinin laadun ja suosion puolesta sen kyllä soisi olevan perusvalikoimassa – harvoin nimittäin löytyy yhtä luonteikkaita ja ihastuttavia viinejä näin kohtuulliseen hintaan.
Kyllä allekirjoitan tuon ihan kokonaan. Tämä Italian saappaan korosta (Apuliasta) tuleva vuosikerran 2009!! viini on ”Täyteläinen, tanniininen, kypsän karpaloinen, viikunainen, kevyen lääkeyrttinen, mausteinen, hennon tamminen” eli se on hyvin hyvää, ja maksaa 14 euroa. Mutta se, mikä jäi meitä mietityttämään oli, että laatuluokituksen kohdalla luki Indicazione Geografica Prodetta. Se ei siis ole IGT-viini (Indicazione Geografica Tipica = typical regional wine), joita on erityisesti Toscanassa, vaan IGP! Mitä tarkoittaneekaan. No mutta, niin tai näin: jos kohdalle sattuu, niin osta ja nauti pois.
Ja sitten vanha, kunnon, aina niin miellyttävä, Peppoli is Back! Nykyisin tämän Chiantin klassikkoviinin hinta on arveluttavan korkea (liki 20 euroa), mutta onhan se lihakastikkeisen pastan kanssa edelleen ihan ylivertainen viini.
http://www.alko.fi/tuotteet/400897
Ja muista viinilöydöistä on vielä mainittava Etelä-Afrikassa KWV:llä tehty Tawny. Se on vallan edullinen (14 €) ruoka-, juusto-, suklaakakku-, lohtu-, lasillinen-vain- viini. Ei liian makea, mutta lasillinen on oiva pikku jälkkäri. Juuri nautin. 🙂 Tämä säilyy avattuna viikkoja. Siinä on lämpöä ja makua, välittämistä ja juhlan tuntua. Ei ihme että se on valittu vuoden 2015 jälkiruokaviiniksi.
Hei Reija,
osaatko suositella minulle mikä Portviini olisi sopiva Hollannista tuoduille juustoille kera viikunaleivän?
Läksiäiset ???
Tiina!! Hollannista tuodut juustot kuulostavat kyllä erinomaisilta sellaisinaankin. Mutta ehkä sellainen klassikko-portti kuin Taylorsin 10-vuotias Tawny voisi täydentää makunautintoa. 🙂
http://www.alko.fi/tuotteet/334517
Ja/tai varmasti vaikka tuo postauksessa viimeisenä oleva etelä-afrikkalainen ”port” sopii niiden kanssa.
Läksäritkö? liittyy tähän 😉
https://www.satokangas.fi/blogi/2015/03/my-way/
Ehkä osasit arvatakin, että näin käy….
Blogisi seuraamisesta on tosiaankin hyötyä! 😉 Jokunen vuosi sitten maistoin yksissä juhlissa valkoviiniä, jonka etikettiin ihastuin (eikä itse viinikään ollut yhtään hassumpaa). En vain myöhemmin millään muistanut viinin nimeä, enkä jostain syystä saanut sitä esiin googlaamallakaan. Edes satunnainen vilkuilu Alkon hyllyille ei tuottanut tulosta, joten asia jäi unholaan. Kunnes nyt. You, me and the gatepost. Pitää nyt painaa nimi mieleen. 😀
Mielenkiintoisen kuuloisia viinivinkkejä muutoinkin. Kiitos.
Tämähän on sinulle, Erja, ihan täsmäviini: koiraihmiselle ja sellaiselle jolle postit (sanomalehdet) ovat iso osa työpäivää. 😉 Sitä paitsi se on oikein hyvä viini.
Miksipä luulisit että etikettiin ihastuin… 😀 Täytyy kyllä myöntää, että joskus on tullut sokkotestejä tehtyä pelkän etiketin perusteella. Eivätkä ne aina ole olleet kovin onnistuneita…. Tämä tosin oli (ainakin muistikuvan mukaan).
Karonkkaviini? 😀
Kenties… 😉
Kiitos Reija vinkistä, ystävätteärei toi juuri tuota merkkiä tuliaisiksi meille 🙂
Taylorsia ei muuten Haukiputaan Alkossa ollutkaan. Hyvin sopi kyseinen maku juustojen ja viikunaleivän kanssa.
Nyt ymmärsin läksäriasian – onpa ihanaa Puodinhan sinä perustat ?!, siitähän on juteltu jo vuosia sitten 😉
terkuin Tiina
Hienoa, että hyvä viini juustojen seuraan ”taloon saapui”.
Katsotaan nyt mille rupean… 😉
Kaikkea hyvää sinne Haukiputaalle.
Kommentti tulee työreissun takia vähän jälkijunassa, mutta liityn Barbaglion suosittelijoihin. Sisareni oli löytänyt sitä Helsingin Stockan Alkosta ja kumpikin pidimme siitä kovasti, kuten myös vähän aiemmin suosittelemastasi Le Secateurista. Tosin saman talon Miss Harry on minusta ehkä vielä parempaa. 🙂
Tämähän ei oikeastaan yllättänyt .. 😉 Siis että meillä nämä mielipiteet suositusviineistä ovat jotensakin yhteneväiset. Mutta nyt on pienen pientä eroakin havaittavissa: Miss Harry on minusta vasta kakkonen Le Secateurin jälkeen. Mutta on siis kyse vain marginaalisesta erosta.