Olipa nostalgista käydä Kemissä puhumassa. Moneskohan kerta? Varmasti kahdeskymmenes. Ainakin. Ja vaikkei 240 hengen suuri auditorio ihan äärimmillään nyt sitten täynnä ollutkaan – hämmästyttävää, eikö? :D, – niin muutaman kymmenen joukossa sentään tuttujakin kasvoja. Siis olivat tulleet luennolleni uudelleen. Hyvä merkki. 🙂
Näkyivätpähän kuvat sitten kunnolla kun oli kerran kunnon auditorio.
Kemin Pirtti 1930-luvun alussa….
ja tänään.
Kaupungintalo iltavalossa; varttia vaille kahdeksan vielä valoisaa.
Oli mukava ajella. Palatessa ei tuuli enää puistellut autoa. Tuli mietittyä niitä kymmeniä, kymmeniä arkistomatkoja ensin Keminmaan historiaa kirjoittaessa, sitten väikkäriä. Moninkertaisesti mennyttä tänään …