Lipasto

Nyt on kuulkaa sen verran hoppu, että ei paljon bloggailemaan ehdi.

Teen yhteenvetoa ja palautetta opiskelijoiden luentooni kuuluvista harjoitustöistä. Yhden (tärkeimmän) harjoituksen tehtävänanto kuului näin:

Tee vapaamuotoinen hakemus paikallishistorian/yhdistys/yrityshistorian kirjoittajaksi tai historia-projektin vetäjäksi.

Hakemuksessa tulee ilmetä pätevyytesi, ja sopimusehtosi (mitä teet, missä ajassa ja millaisin ehdoin). Hakemuksen pituus 1 – 3 liuskaa.

Liittenä tutkimus- ja työ/projektisuunnitelmasi sekä myös alustava hahmotelma työn rakenteesta ja teemoista.

kuvalehti

Sekä sisältöön että myös hakemuksen tekoon oli luennoilla kyllä materiaalia. Linkitin vielä ihan erinomaisen ”rautalangasta väännetyn” ohjesivuston. Ja millaisia ovat näiden maisteriksi valmistuvien työhakemukset!? – En ottaisi töihin.

Tietääkö joku, opetetaanko lukiossa työnhakua? Jollei, niin totta totisesti olisi tarpeen! Olen pari kertaa ollut ohjaajana sellaisella humanistien mentorointikurssilla, mistä on kyllä aikaa 5 – 10 vuotta, ja silloin humanistiopiskelijat kyllä hanskasivat nämä asiat paremmin kuin tämä minun tämänkertainen luentoporukkani. Mistä johtuu? Noh, huomenna siitä luennolla varmasti keskustellaan.

jää

Näihin tuohtuneisiin tunnelmiin… huomiseen.

5 Comments

  1. Kyllä lukiossa opetetaan työnhakua. Muistan myös omalta yläkouluajalta, että sielläkin tehtiin karvalakkimallin avulla työhakemus. Kävin jopa oman vitosluokan kanssa vähän aikaa sitten työnhakua läpi. Teimme luokkalehtiprojektia, jossa piti hakea muka avoinna oleviin työpaikkoihin. Hakemukset sisälsivät sellaisia markkinointipuheita omasta osaamisesta, että pakko oli ottaa kaikki töihin. 😀
    Tsemppiä huomiseen luentoon!

  2. Varmaan paljon vaihtelee käytännöt. Aika monessa opinahjossa opetellaan varmaan ainakin Se perus-cv vääntämään, mutta oman kokemuksen mukaan vaikeuksissa ollaan siinä kohtaa, kun pitäisi ruveta omaa osaamista hahmottamaan. Tätä näen joka päivä kaikkien koulutustasojen edustamana.

  3. Laura, kuulostaa hyvälle tuo sinun juttusi.

    Katri, sitä on siis liikkeellä. Ja nyt kysymys kuuluukin, kenen tehtävä se on opettaa? Minun mielestäni kuuluisi kyllä kouluihin. Ja onhan toki yliopistossa työelämäpalvelut, joissa näihin saa apuja. Ehkä tärkeintä olisi opiskelijan oma aktiivisuus?

  4. Muutaman kollegan kanssa juttelimme tänään asiasta ja totesimme, että erittäin tärkeäähän tuota olisi opettaa, mutta kukaan paikalla olleista ei tiennyt, kuuluuko tuo esim. minkään äidinkielen kurssin sisältöihin.

    Minulla on yleensä yhdellä ruotsinkurssilla kirjoitustehtävän aiheena pyrkiä kesätöihin esim. johonkin lähikauppaan. Kielitaidon rajallisuus tekee tietysti tilanteesta hieman epäaidon, mutta kyllä minä revin hiuksiani lukiessani aloituksia tyyliin ”Heissan henkilökunta” ja ”Rakas K-Market”. Ensimmäinen lause on usein ”Minun nimeni on NN” tai ”Mitä kuuluu?”. Ja loppuhuipennuksena kirjoitetaan ”Vastatkaa pian”. Palautustunnilla tulee kyllä käytyä läpi sitä, mitä tuollaiseen hakemukseen kannattaa ja ei kannata kirjoittaa.

    Jotenkin tuntuu, että moni hyötyisi enemmän kurssista, jolla harjoiteltaisiin tällaista asioimiskirjoittamista kuin novellien tai runojen analysoinnista.

  5. Kiitos Satu, sekä asiasta juttelusta koulumaailmassa että siitä kertomisesta täällä. Olen kyllä samaa mieltä, että asiomiskirjoittamiselle tulisi antaa sijansa lukioiden opetussuunnitelmissa.

    Kuulostaa nuo sinun kurssilaistesi hakemukset melkein yhtä ”hyviltä” kuin minun kandivaiheen opiskelijoiden hakemukset. Mutta selkeästi meidän harkoille on siis tarvetta. 😉

Vastaa käyttäjälle KatriPeruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.