Tramuntana-vuoristossa patikka

Tramuntana-vuoristo on Unescon maailmanperintökohde. Ja tänään se oli meidän patikkapäivämme kohde.

Tänään oli ”minun päiväni”, eilen Pehtoorin.

Capella de castello-2

Kartassa keskellä näkyy punainen neliö. Se on sen ympyrän varrella, jonka tänään kiersimme. Ja pikkuisen poikkesimme välillä. Kaikkiaan kilometrejä taisi tulla sellaiset viitisentoista. Liki viisi tuntia oltiin turneella.

Aamusumu kaunis kuin mikä.

Capella de castello

Melkein kuin Toscanassa tai Umbriassa.

Capella de castello-3

Oliivilehdoissa polttelivat oksia, ja katku oli välillä aika kova. Ja se aamusumukin vielä himmensi maisemaa.

Klikkaile ihmeessä kuvat isommiksi.

Capella de castello-5

Yhä ylemmäs noustessa sumu ja savu hälvenivät. Hiki lisääntyi. Nousua. Lisää nousua.

Capella de castello-4

Kivipengermiä matkan varrella enemmän kuin paljon.

Capella de castello-6

Sitten saavuimme patikan lakipisteeseen: Son Bledaan ja Capella de Castelloon.

Capella de castello-7

Kappeli oli vähän ”förbi”, mutta sen yläpuolella olevassa linnassa oli pieni kahvila, jossa nautimme appelsiinimehut; vastapuristetuista appelsiineista luonnollisesti. Täällä kun nyt appelsiinit, limet, greipit, sitruunat juuri kypsyvät.

Capella de castello-8

Kappelin vieressä on hotelli (keskellä ei mitään) ja sen kyljessä tavattoman viehättävä kahvila-baari, jossa paljon kauniita yksityiskohtia.

Capella de castello-11

Capella de castello-10

Capella de castello-9

Capella de castello-12

Son Bledan terassilla istuessa ilahduimme kovin, kun me kaikki neljä kaivoimme repuista puhelimet, joissa oli kuvia ja viestejä FB:ssä, Instassa, spostissa ja kaikissa kuvia ja tietoja lumesta, rännästä, pimeästä… Mallorcan kiireetön lämpö tuntui entistäkin paljon paremmalta. Kaikki on suhteellista.

Puolenpäivän pienen seisahduksen jälkeen alkoi paluumatka. Kovin kivinen, sentään alamäkeä. Tai siis sehän se (= alamäki) sattuu polviin, mutta me kolme polviongelmaista selvisimme hyvin.

Capella de castello-18

Capella de castello-15 – kopio

Capella de castello-14

Capella de castello-13

Oliivilehdoissa puiden rungot meitä hämmästyttivät, ja hiljaisuus. Paitsi että välillä linnut lauloivat, paljon lauloivat. Viehätti. Sekin.

Capella de castello-17

Ja sitten yhtäkkiä ”tulimme puskista”.  Kuvan vasemmassa reunassa ylhäällä näkyy se Torre Picade, jossa eilen olimme. Tänään olimme lahdenpoukaman vastakkaisella puolellla, paljon vaativammalla reitillä.

Ylläolevan kuvan maisemasta tunteroinen ja sitten oltiin rannassa. Lounas. Sardiineja.

Sitten muutama tunti allaslötköilyä, lukemista, uimista. Pehtoori kävi hotellin salillakin. Aurinko ei enää ole polttava, onhan täälläkin jo syksy. Iltapäivällä voi toviksi nukahtaakin aurinkoon ilman että palaa. Tai noh, minähän nyt en pala, enkä oikein osaa nukahtaakaan. Mutta että muutkaan ei pala. 😉

Seitsemäksi syömään. La Pirate valikoitui maanantai-illan illalllispaikaksi; ja reissun paras ruoka. Otimme alkuun tapakset (we are worth it! 😉   Vain pientä tärinää lihaksissa,  😉 ) ja minulla tonnikalaa avokadon ja salsan kera. Olipas kyllä ihan erinomaisen hyvää…

Hyvä päivä tänään. Oikein hyvä maanantai.

8 kommenttia artikkeliin ”Tramuntana-vuoristossa patikka”

  1. Patikointi aurinkoisessa vuoristossa kuulostaa aivan täydelliseltä maanantailta! Tai miltä tahansa päivältä… 😉

    Kuvien perusteella reiteillä ei taida ruuhkaakaan olla?

    Vastaa
  2. Vaikea on keksiä parempaa tapaa maanantaille. Eikä tästä tiistaista taida paljon huonompi tulla. 😉

    Muutamassa paikassa oli aika lailla vastaantulijoita ja taukopaikoilla levähtelijöitä, mutta muutama tunti tepasteltiin näkemättä suunnilleen ketään.

    Vastaa
  3. Maassa maan tavalla. Luen matkakuvaustasi oman aamiaispöytäni ääressä (kaurapuuroa Pirkka pikahiutaleista) ja kohotan maljani kansainväliselle patikoinnille VAIN pari viikkoa sitten (naturalmente) puristetulle omenamehulla (omat omput).

    Kivisiltä näyttävät polkunne ja kuhmuraisilta oliivipuut, mutta eipä tunnu menoa haittaavan. Adelante!

    Onko Baleaareilla minkään sorttista itsenäisyysliikehdintää? Naapurissa, Korsikalla, pyrkimys itsenäisempään elämään on ymmärtääkseni saanut hyvinkin rajuja ilmenemismuotoja.

    ”Kun sieltä matkustaa, niin toivoa vain saa, että taas sinne pääsee uudestaan. Ja haaveitteni tie, taas Mallorcaan kun vie, sieltä löydän mä onnen satumaan.”

    Vastaa
  4. Me emme ehkä ihan elä maassa maan tavalla. Olemme täysin ulkona espanjalaisten arjesta.

    Itsenäisyysliikehdintää? Olemme täysin tietämättömiä: päivät vuorilla ja illlat turistikylän pienellä promenadilla ja ravintoloissa syömässä. Melkein onnen satumaa meillä tämä on ollut. 😉

    Vastaa
  5. Tuo satumaassaolo on tuttu olotila matkoilla. Esimerkiksi Kreikka oli vain antiikkia, historiallisilla paikoilla kuljeskelua ja Zeuksen seikkailuiden muistelua. Mikä työttömyys? Suuri valtionvelka? Harmaan talouden ongelmat? Enpä ole kuullutkaan.

    Vastaa
  6. Raila, halaamme. Kummipoikasi pyysi kertomaan että teki tänään kaikkensa päästäkseen sitruunavarkaisiin… voin todistaa, että näin oli. Yritti kyllä. 😊 lähettelemme täältä vitamiinipitoiset ja aurinkoiset terveiset. ✌

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.