On kokouksia ja on kokouksia. Pikkuisen kannattaa katsoa, millaisissa kokouksissa käy. Noh, huomenna aamupäivän kokouksessa ei ole tarjolla mitään ja iltapäivän maratonkokouksessa on – jos vanhat merkit paikkansa pitävät – kahvia ja ehkä pikkusia karjalanpiirrakoita tai pikku-croissanteja täytettynä ja jos kokous venyy, kuten tapana on, yli kolmen ja puolen tunnin, niin sitten on hedelmiä. Nuo on työkokouksia.
Mutta nyt äsken oli iltakokous, harrastuskokous. Reipas ja vähäasiainen kokous, ja alkueväs oli tällainen. Jälkkäriksi oli köyhiä ritareita ja porkkanahilloketta ja kermavaahtoa. Tämä Lasaretissa pidetty kokous oli Paistinkääntäjien Oulun voutineuvoston. Kannattaa vähän katsoa millaisiin kokouksiin osallistuu. 😉
Töissä uudet opetussuunnitelmat ja professuurilausunnot puhuttivat. Ilmastointilaitteiden remontti jatkui – meteli raastavaa ja haju vähän ällöttövän imelä, ilma tuntui raskaalta. Ei niin herkkua. Mutta seminaarissa taas oli mukavaa, vaikkei siellä todellakaan mitään tarjota. Olin pitkästä aikaa laudaturseminaarissa ”vierailevana tähtenä”, leppoisa tunnelmahan siellä. Minusta oli, mutta oliko opiskelijoista?
Eilen yritin virittää vähän keskustelua jännittämisestä, seminaaritilanteen ahdistavuudesta opiskelijoiden kanssa, mutta ei oikein irronnut. Jännittivät? Se on aina niin hirmu paljon kiinni ryhmästä millainen tunnelma siellä on… Joskus tuntuu, että silmin nähden paljon jännittävän opiskelijan saa relaamaan, mutta kun saisi sellaisen tunnelman sinne, ettei isompia jännityksiä olisi. …