Aamuyöllä klo 2.47* ”MC:ssä, laukku täällä, nyt chekkautuu uuestaan ..”
klo 4.15 ”MC:ssä, laukku kadoksissa, 2h lähtöön. Siinä on sun numero siinä laukussa eli ne soittaa sulle jos se löytyy”
klo 7.36 ”Just laskeuduttiin 🙂 Toistaiseksi jos soittaa sano että monterreyn lentokenttä osoitteena. Ku mä en oo varma että tarvinko mä adapteria, et jos mulla akku loppuu. Selvitän alicen** siskolta mistä saan semmosen huomiseksi. Ja jos en vastaa puhelimeen niin syy on sama :D”
klo 7:51 ”Mä sain mun laukun!! Ihanaa!!”
Eilen klo 4.20 lähdimme Rantapellosta lentokentälle. Oulu – Helsinki – Lontoo – kaikki aikataulussa, kaikki ok. Lontoossa erinäisiä häslinkejä, lentojen vaihtoja, reitityksen vaihto, yhteensä kolme tuntia myöhässä kohti Mexico Cityä, tekstareita, minulla koko työpäivä netissä lentokenttien lähtevät-saapuvat -sivuilla piipahdellen, ja äsken, reilut 28 tuntia kotoa lähdön jälkeen viesti:
klo 8.40 ”Kämpillä, ihan sikahieno livenä! Alicen sisko nukkuu täällä mun kans tän yön!”
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Nyt helpottaa 🙂
* Meksikossa kello on kahdeksan tuntia jäljessä Suomen ajasta.
** Alice on tyttären meksikolainen kaveri, kevään kämppis, joka on nyt työreissulla Maya Rivieralla.
Hieno homma, kaikki meni nappiin ja äidit voivat taas huokaista. Rauhallisia yöunia! 😉
Kiitos Tiina, ja kaikki muutkin (äidit) jotka olette myötäeläneet näitä hetkiä sekä kommentteja, postia ja tekstareita lähetelleet.
Nyt kyllä kahden olemattoman yön jälkeen nukuttaakin. Tytärkin oli peräti neljä tuntia saanut nukutuksi ja sitten kuudelta paikallista aikaa oli herännyt ”kun pää sano että S., kello on kaksi, nousehan jo”. 😉