Päivä menee tavattoman nopeasti, eikä tunnit riitä
– kun aamulla jää pihalle ihailemaan tähtitaivasta, kuivaa ilmaa, pikku pakkasta.
– kun päivän yrittää miettiä, miten tunkisi väitöskirjallisen ja vähän enemmänkin asiaa kahteenkymmeneen minuuttiin.
– kun nuori mies nimettelee harmaaksi eminenssiksi (ks. alla) ja itse alkaa miettiä, mistä moisen nimityksen on saanut: onko silloin neuvonantaja, ”asemassa viraton”, omaan poliittiseen tavoitteeseen pyrkijä vai johtuuko nimitys sittenkin vain hiusten ja muun olemuksen harmaantumisesta marraskuisella kampuksella vai kenties sittenkin lempijumpperista [harmaasta], johon tänään on pukeutunut.
– kun käyttää pitkät tovit esimiehen kanssa keskusteluun valokuvauksesta ja sen harrastamisesta: ”Jospa minäkin rupeaisin harrastamaan valokuvausta kun ensi vuonna jään eläkkeelle, voitais sitten käydä kimpassa kursseilla.” – Nii.
– kun jää pitkäksi ajaksi ihailemaan Hangasojalta mökkinaapurilta aamusähköpostissa tullutta kuvaa,
jossa saatesanoina lukee ”Tältä näyttää täällä. Pehmeältä ja valkoiselta. Neljä riekkoa oli aamulla pihalla. Ne oli jotenkin samanlaisia kuin lumi.”
– kun illalla käy ”valokuvauskeikalla” kilpienluovutusjuhlassa (oululainen Hugo-ravintola Uudella Seurahuoneella sai tänään paistinkääntäjien kilven, eikä syyttä!).
– kun unohtuu lukemaan jotain mistä ei artikkeliin ole mitään hyötyä.
– kun liikennevalot ovat suosiolliset kun käy kaupungissa hankkimassa lahjan joka huomenna luovutetaan.
– kun kirjoittaa blogia ja vielä pitäisi pakatakin….
*Harmaa eminenssi tarkoittaa vaikutusvaltaista poliittista neuvonantajaa, tukijaa tai avustajaa, joka toimii poliitikon tai poliittisen liikkeen yhteydessä salaa tai vailla virallista asemaa. Harmaa eminenssi ei välttämättä ole auttamansa poliittisen voimatekijän varaukseton ihailija tai kannattaja, mutta hän katsoo tämän tukemisen edistävän jotakin itselleen tärkeää poliittista tavoitetta. Nimitys syntyi 1600-luvun Ranskassa, jolloin François Leclerc du Tremblay toimi kardinaali Richelieun oikeana kätenä. Leclerc du Tremblay oli kapusiinimunkki ja pukeutui harmaaseen kaapuun, mistä syystä hän sai kutsumanimen éminence grise. ”Eminenssi” oli kardinaalin arvonimi, mutta Leclerc du Tremblay kuoli juuri kun hän oli saamassa kardinaalin arvon[1]. Suomen poliittisessa historiassa harmaana eminenssinä on pidetty esimerkiksi akateemikko Kustaa Vilkunaa, joka oli Urho Kekkosen tukija yliopistomaailmassa. (Wikipedia)