Aurinko ja tytär ovat täällä!

Mercoledi? Onko tosiaan jo keskiviikko?  Rai Unon (Berlusconin tv-yhtiö) säätiedotus lupasi tälle päivälle aamusumua ja viileää. Aamupäivän lopulla piti lämmetä ja auringon paistaa. Ja niinhän se menikin!

Tapani mukaan heräsin kuudelta, vaikka nyt olimme ymmärtäneet panna ikkunaluukut kiinni, ettei valo ja lintujen hurja laulu herättäisi. No silti täyspitkä yö; ensimmäinen tällä turneella. 😉 Mie kun en malta iltaisinkaan nukkua. Kuuntelen ja katselen maaseudun rauhaa, lueskelen, käveleskelen pihalla, istun terassilla, ja mietin, onko tämä tottakaan…

Lähdimme taas kimpassa lenkille. Nyt kukkulamme huipulle. Villammehan on kolmen tien risteyksessä ja nyt se kolmas, vielä käymätön tie.

Luulimme käyneemme jo toissapäivänä Collazzonen kylässä, mutta se olikin Collepiedi ja tänään siis sitten huiputimme ”oikean” Collazonen. Sekin on keskiaikainen, linnanmuureilla varustettu kukkulakaupunki. Pieni sellainen. Mutta San Lorenzon luostari ja kirkko siellä on. Siis taas me törmäämme San Lorenzoon! Meidän pyhimys! 😉 (ks. täältä,  miten niin meidän ja katso, kuinka paljon San Lorenzo on meidän elämäämme vaikuttanut. … )

Reitti oli aluksi tylsä, mutta sitten kun noustiin yhä ylemmäs näköalat  aina vain huikeampia. Sumu hälveni. Collazzone on 521 mpy, meidän talommekin melkein 400  metriä merenpinnan yläpuolella.

Lenkillä kaikki ojanpientareet, talojen puutarhat, metsänreunat täynnä kaikkea kukkivaa! Ja sitten nähtiin kuollut piikkisika. Uuh!

Melkein kymmenen kilsan lenkin jälkeen aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Pehtoori lähti vielä salille, mutta minulla alkoi ensimmäinen allaspäivä! Helleraja ei mennyt rikki (+ 24 C), mutta jumalaisen lämmintä oli.

Ja sitten kun jo aloin melkein huolestua tulikin tyttäreltä tekstari: Roomassa ollaan!

Norweigianin lennolla Oulu – Helsinki – Rooma tullut tytär ja kaverinsa (Klippaniksi puhutellaan, ;)) olivat ajelleet Fiumicinon lentokentältä aeroporto-expressillä Terminille (Rooman päärautatieasema), ja sieltä junalla Terniin. Vähän reilu (14:16 – 15:22) tunti  oli mennyt junamatkaan ja pikkuisen reilu tunti meillä meni edestakaiseen hakureissun Collazzone – Terni.

Nyt meillä on siis täällä seuranamme kaksi nuorta naista. Kovin väsynyttä on tämä Suomen vapusta tullut opiskelija-aines. Tytär oli viettänyt ensimmäisen opiskelijavapun (viime vuonna Strassessa ja kaksi edellistä Hesburgerilla), ja Klippan tietysti riennoissa mukana.  Tänne on hyvä tulla hemmoteltavaksi ja levähtämään. 😉 Onneksi juuri tänään paistoi.

Altaalla illansuussa ehdittiin vielä olla. Kuinka tekeekään hyvää kun näkee, kuinka tytär nauttii. Kuinka hyvälle tuntuu kun tulivat. Ja sitten tietysti tervetuliaisillallinen. Saltimbocca alla romanaa tein pääruoaksi. Olenhan sitä tehnyt Rantapellossakin varmasti kymmenen kertaa, mutta miksei se siellä maistu sellaiselle kuin täällä? Ja tuntuiko minusta vain, mutta kovin olivat väsyneet opiskelijaneitokaiset nälkäisiä. Nyt jo nukkuvat, ovathan räntäsateisesta Oulusta aamuneljältä matkaan lähteneet.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.