Saksan läpi

Laivan piti olla aamuseitsemältä satamassa; siksihän juuri tämä ko. laivalinja oli valittu,että oltaisiin varhain aamulla valmiina kiitämään autobahnille. Esimerkiksi Travemünden laiva on nykyisin perillä aina illalla, jolloin on ensimmäiseksi ryhdyttävä etsimään yösijaa, siksi ei siis sitä valittu. Sensijaan Rostockiin Finnladyn piti ankkuroitua aamuseitsemältä. Konevian vuoksi saavuttiin satamaan kaksi tuntia myöhässä. No eihän se nyt maailmoja kaatanut, mutta pientä harmistusta kuitenkin… Mutta ehdittiinpä tuota tien päälle vähän myöhemminkin.

Päivä autobaanalla. Rostock – Berliini -Liepzig -väli on ennen ajamaton. Osin entistä Itä-Saksaa. Mutta kuinka montaa kertaa on ajettu Pohjois-Saksasta (Travesta, Lyypekistä) Müncheniin tai muualle Etelä-Saksaan? Kymmenen? Kahdestaan tai linja-autonkuljettajana matkalla Portugaliin tai Alpeille, tai lasten ja ystävien kanssa… Monesti on.

Tänään Berliiniin asti satoi. Leipzigin jälkeen pilvipoutaa ja lämpötila nousi +14 asteeseen. Kuuntelimme rokettirollia, muistelimme vanhoja, opiskelukesinä tehtyjä suuria Euroopan tourneitamme, katseltiin melkoisen vilkasta liikennettä.

Omena- ja kirsikkapuut kukassa, pellot vihreitä. Kevät. Monta haukkaa nähtiin. Mitä haukkoja? Enpäs tiedä. Mutta entäs maisemia? No eihän niitä autobahn´illa paljon näy. Mutta tämän päivän ensisijainen tarkoitushan olikin matkanteko. Ja sitä tarkoitusta me toteutimme, vuorotellen ajeltiin.

Lounaalle pysähdyimme Nürnbergin kohdilla. Autohofien ravintolat ovat Saksassa melkoisia keitaita. Autosta noustessa todella tuntui, että ”on kevät”. Lämmintä ja tuoksuu keväälle. Valtava tuomi kukassa ”raststätten” viheralueella. (Kuva vauhdista jostain toiselta pieneltä stätteltä.)

Ei ihan tuhatta kilometriä hurjasteltu, mutta melkein. Keskinopeus sellainen 125 km/h. 140–150 km/h  ei tunnu liialta. Silti vasemmalta menee autoja ohi, ja lujaa. Tänään cabrioletteja kuomut alhaalla. Lujaa.

Tiet hyväkuntoisia, liikenne sujuvaa.  Nuorempana mekin jettiin lujempaa, – ei enää. Nykyisin on enemmän aikaa. ;D

Vältyimme kaikilta ruuhkilta. Off-season -matkailussa sekin hyvä puoli, että moottoriteillä ei ole matkailuautoja eikä asuntovaunuja, ei kymmeniä charter-dösiä, ei asfaltointitöitä. Vaikka toisaalta Saksan 2–4 -kastaiset tiet kyllä vetävät kesälläkin erinomaisen hyvin.

Yhdeksältä lähdettiin sateisesta Rostockista, ajettiiin läpi Pohjois-Saksan ja helteisen Baijerin, lämpötila kävi korkeimmillaan +27 asteessa. Ajoimme sitten lopulta läpi koko Saksan. Ja viideltä olimme aurinkoisilla Alpeilla.

Olemme Garmisch-Partenkirchenissä.

Siis patikoimaan? No ei sentään. Mitään emme ole jalkaisin huiputtaneet.

Tultuamme ja häthätää majoituttuamme kävimme reilun puolen tunnin kävelykierroksen tässä legendaarisessa Alppi-kaupungissa (siitäkin huolimatta lähdimme kävelylle, että minun olisi pitänyt istua digikuvauskurssin nettiluennolla juuri tuohon aikaan… siis lintsasin luennolta. ;)). Ollaanhan täälläkin oltu aieminkin, mutta koskaan ei tämänkään vertaa pysähdytty. Kaunis on GP.

Afterhike tai aftedrive oli joka tapauksessa ansaittu; istahdimme hotellin terassille. Pehtoori tavoistaan poiketen otti ison weissbier´n, minä tavoilleni uskollisena lasillisen kuohuvaa, sektiä kun Saksassa kerran ollaan.

Sitten suihkuttelemaan ja syömään. Turisteja (jenkkejä) ja paikallisia herroja alppitakeissaan ja hatuissaan oli gasthausissa, jonka ulkopöytään kävimme illalliselle. Kerrankin oltiin niin myöhään kuin muutkin. Makkaraa ja hapankaalta minulle. Makkaraa jäi, hapankaalta ei. Miksei sellaista koskaan saa muualla kuin Saksassa ja Alsacessa! Hyvää. Pehtoorille schnitzeliä. Syödään maassa maan tavalla.

Gasthaus-hotel Drei Mohren on kirkon vieressä. On alppihotelli. Taidan pitää näistä maisemista. Kyllä, kyllä minä pidän!!

Täällä nyt. Huomenna jossain muualla. Riva Gardajärven rannalla? Ehkäpä. Huomenna Alppien yli, tai siis Brennerin solaan. Huomiseen.

5 kommenttia artikkeliin ”Saksan läpi”

  1. Huh, mikä päivämatka!

    Tasan vuosi sitten olimme keväisessä Garmisch-Partenkirchenissä ihailemassa kauniita alppimaisemia ja maistelemassa bratwurstia ja hapankaalta, tietenkin. Tutunnäköisiä kuvia!

    On hauska päästä blogisi lukijana mukaan matkalle läpi Euroopan. Hyvää matkaa edelleen!

    Vastaa
  2. Kaija, mukava kun sinäkin kulljet ”kyydissämme”. Olihan tuo eilinen ihan reipas ajomatka. Sitä me muistelimme ja ihmettelimmekin, kuinka kesällä 1995 ja 1997 ajettiin melkein samanmoiset rupeamat, ja muksut olivat tarha/alakouluikäisiä eikä autossa ilmastointia. Mutta hyvin ne meni nekin matkat.

    Nyt jätämme bratwurstit ja siirrymme hiilihydraattisempaan ruokavalioon: bella Italia pastoineen ja pizzoineen odottaa!

    Vastaa
  3. Samansuuntaisia ihmettelyjä ja muisteluja on meilläkin parin vuosikymmenen takaa eräästä lasten kanssa tehdystä automatkasta. Ajoimme Uppsalasta Ouluun päivässä ja perille päästiin. Ei onnistuisi tänään ilmastoidussa autossa edes ilman lapsia. 🙂

    Vastaa
  4. ”Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin…”

    Elettiin 1980-l. puoliväliä, ja reittimme kulki huomattavan paljon lännempänä: Puttgarden, Hampuri, Osnabrück, Koblenz, Bernkastel, Trier, Pforzheim, Kehl, Tübingen; suunnilleen. Emme olleet ajamassa Länsi-Saksan (huom.!) läpi; ”syynäilimme” tienoita viikon verran.

    Kuvasatosi panee pohtimaan näin Seppo Rädyn syntymäpäivänä (50 v. 27.4.): Eikö Saksa olekaan paska maa?

    Vastaa
  5. Kaija, niin se aika rientää. 🙂

    Koivu, enemmän varmaan tietäisit Saksasta kuin me jotka aina vain ajamme sen ”läpi”. Koskaan ei ole menty Saksaan. Olemme varmasti yöpyneet ja olleet vähintään 20 eri paikkakunnalla/kaupungissa, mutta aina vain ohikulkumatkalla.

    Ei tuo Etelä-Saksa, Baijeri ainakaan ole huono.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.