Lankalauantaina Lapissa

Kyllä täällä aletaan olla pääsiäisfiiliksissä.

Pääsiäsfiilistä on, mitä nyt meillä vanhuksilla vähän vaivat vaivaa. Pehtoorin lonkkanivelen limapussintulehdus ja meitsin helmikuussa puhjennut, silloin kivuliaskin, diagnostisoitu ja lääkitty gastriitti ja (ehkä, sanoi lääkäri) alkava mahahaava oireilevat, mutta tämmöistähän se voi olla, eikä maailma näistä krempoista kaadu. Kun siippa ei voi hiihtää, eikä lähteä mäkeen, lähdin tänään kaverikseen tepastelemaan. Kaunispään tiellä viheliäinen pohjoistuuli tuntui luihin ja ytimiin, mutta aurinko teki ulkoilusta mielekästä.

Koskapa huomenissa lähdetään kohti kotia, on tämän talven hiihdot ja laskettelut nyt ohi. Eihän noista kummastakaan kovin mittavia urheilukertymiä tullut, mutta kävelty on. Hyvänen aika, kuinka tämän vuorotteluvapaan aikana olenkaan kävellyt ja patikoinut! Tasaisella ja tunturissa. Koillis-Kairassa, Vuokatissa Alpeilla, Kanarialla, Koskelan- ja Koskitiellä, Meri-Toppilassa ja kaupungin kaduilla. Satoja kilometrejä. Pilatesta ja salia vähän, hiihtoa ja laskettelua vähän, mutta kävellyt minä olen, paljon.

Ja kävelemisestä tulee nälkä. Sisar ja kaverinsa,  jotka ovat tuossa ”naapurikylässä” mökkeilemässä, hakivat meidät seurakseen syömään; mentiin kylille ja vihdoinkin sinne Petronellaan, jonne on varmaan joka kerta viimeisen vuoden aikana täällä ollessa aiottu ja yritetty mennä. Nyt mentiin. Oltiin oven takana jo ennen kuin ko. restaurantti edes aukesi. Päätimme aukeamista odotellessa mennä Siulaan, jossa on Kohti Jäämerta -näyttely. Valokuvia ja tietoa  luonnosta ja historiasta. Esineitäkin vähän. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen näyttely. Ja sen jälkeen pehtoori jo totesi ”Ollaan kuin ulkomailla: ensin museo tms. kulttuuria ja sitten syömään.”

Ja syömäänhän kannatti mennä. Ruoan lisäksi seura lystiä, ei tarvi koko ajan puhua, mutta voi. Ja nauru tekee hyvää. Nyt vain on liian täysi. Iltahiihdolle?, sehän tekisi hyvää ja ruoka ei painaisi ja sattuisi. No mutta ei sentään mitään yltiöliikuntaa.

On alettava asennoitua kotiinlähtöön.. tuli mieleen näyttelyssä ollut ”Katuhaastattelu”, jossa on kysytty mitä pohjoinen on, vastauksia…

 aito, avara, haavoittuva, heinäinen, karu, kiihkeä, kylmä, luonnontilainen, mystinen, paratiisi, puuton, rauhallinen, routainen, sopulinen, vapaa, viimainen, villi.

Lisäisin vielä tärkeä, seesteinen, levollinen, joka kerta vaikea hyvästellä.

 

2 kommenttia artikkeliin ”Lankalauantaina Lapissa”

  1. Hei!

    hauskoja kuvia ,joista neljännestä ylhäältä herää kysymys: onko marenkipaistos vai tunturinrinnettä. On niin niin puhtaan valkoista ja samanlaista muodostelmaa 🙂 ?

    Vastaa
  2. Kiitokset Taije tykkäämisestä: marenkia ovat Kaunispään tunturin rinteillä olevat nietokset. 🙂

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.