En olisi ikinä uskonut. Että se olenkin minä joka täällä mökillä ”laittelen pihaa” (lue: vielä niitä heiniä ”deletoin”. Ai ettei heiniä deletoida, no any way leikkelin niitä) ja sitten kun illansuussa hurautin Ivaloon asioille (lue: ostamaan kännykkälaturin. Minkä halvatun takia joka ikinen luuri kaipaa omanlaisensa laturin!) niin ostin myös kaksi sembramäntyä. Ei muuten ole puuntaimet täällä napapiirin pohjoispuolella mitään ekstrahalpoja.

Minä ostin puita, ei pehtoori. On nimittäin käynyt niin että työkavereilta lahjaksi saamani, ja sille kaveriksi ostetut, pyhät pihlajat ovat Hangasojan poroparttion, -tokan tai jonkun yksinäisen laumasta karanneen nälän tyydyttäjinä tehneet tehtävänsä viime talvena. Ei ole kuin tyngät jäljellä.

Silloin kun mökkiä rakenneltiin pehtoori ehdotti, että laiteltaisiin vähän pensaita ja jotain tundra- , siperian-, arktisia- tms. perennoja seinustoille, mutta lasten kanssa ilmoitimme yhteen ääneen, että ei. Kotona saat, ja on suotavaa, hoidella puutarhaa, mutta ei mökillä. Luonnontilainen piha on ollut ajatuksena.

No myönnettäköön vähän on muokkailtu. Ja purolta, notskipaikalta mökille päin, mökin seinämä huutaa jotain. Siitä näkee, että kaivojen ja viemäreiden takia on pitänyt puita kaataa, katajia kiskoa… Siis maisemointia varten uudet sembrat istutamme huomenna. Miten se menikään: jos haluat olla onnellinen, istuta puu…

Mitäkö muuta? Aamuvarhain ylös. Koko luonto märkä, ankean näköistä, mutta sentään lämmintä. Ei kiirettä ulos. Lukemista, kommenteeraamista, sposteja. Ja vähän ennen puolta päivää sitten tunturiin.

Patikoida 10 km Alpeilla ja patikoida 10 km Saariselällä on eri asia. Mutta lämmin tuli tänäänkin. Reilut kaksi tuntia meni kun Iisakkipään reunaa lähdimme nousemaan, ja tavoitteena Vahtamapää.

 

Sinne mentiin, ja sitten pehtoorin ”oikkari” vei kurun pohjalle, joka nyt sitten ei niin helppoa ollutkaan tepastella.

Ja onko ruska? On. Kaunis keltainen koivuissa. Tunturien rinteet aaltoilevat keltaisena. Tai matkalla Ivaloon syvän tumman vihreät kynttiläkuuset luovat kauniin kontrastin keltaisille koivuille. Riekonmarja hehkuu. Ja mustikanvarvut ovat kirkkaanpunaisia. Auringossa, joka helli koko iltapäivän ja illan, kaikki värit näyttävät vielä syvemmiltä.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.