Facebook ja minä

Facebook on ollut mulle vähän vaikea sosiaalinen media – mietin, miksi sinne ylipäätään koskaan kirjauduin. Ja sitten muistan, mutten kerro :).

En ole osannut siellä olla, en olla aktiivinen. Ketään en muistaakseni ole osannut pyytää kaverikseni, mutta kaikkiin kaveripyyntöihin – melkein tuntemattomienkin – olen vastannut myönteisesti. Ja kauan aikaa profiilissani olin virheellisesti merkinnyt poikani tyttärekseni. Olen siellä välillä käynyt aktiivisemmin – kerran, pari päivässä – yleensä kerran viikossa tai silloin kun olen nähnyt sähköpostissa ilmoituksen, että siellä on minulle viesti tai jossain viestiketjussa (sanotaankohan sitä viestiketjuksi?) jotain johon olen ottanut osaa. Tyttären vaihtariaikana koetin sieltä seurailla mitä (tänään 22 vuotta täyttävälle) esikoiselle Strassbourgissa kuuluu. Opiskelijoiden kanssa joskus siellä on viesteilty ja muutaman ”vanhan” tutunkin kanssa, mutta melko surkeaa on minun FB-osaamiseni ja -olemiseni.

Yhtään peliä en osaa siellä pelata. En ole tainnut sinne kuviakaan laitella. Ja nyt kun sieltä ei enää tule viestiä, jos minulle on jotain postia, niin harkitsen vakavasti profiilini poistamista. Johan minä kuulumiseni tänne blogiin naputtelen joka ikunen päivä. Ja joku aina kommentoikin. Sitten kun naamakirjasta ja sen uudistuksista kirjoitetaan tämmöisiä juttuja  – niin olen hyvin epäileväinen. Suhde FB:n kanssa on selkeästi kriisissä 🙂

http://www.iltalehti.fi/digi/2011092614459188_du.shtml

http://www.iltasanomat.fi/digi/raju-uudistus-facebook-tietaa-liikkeesi-vaikka-olisit-uloskirjautunut/art-1288416592101.html

Niinpä tänään olenkin käytellyt sähköpostia, tekstareita ja soitellutkin. Ja Linnanmaalla tavannutkin paljon ihmisiä, ystäviä, opiskelijoita ja työkavereita.

Sitä paitsi roikun koneella ilman feispuukkiakin ihan liikaa.  Ugh!

2 kommenttia artikkeliin ”Facebook ja minä”

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.