Tähän päivään ovat kuuluneet pienet pojat, ja yksi vähän isompikin. Jonka kanssa vähän keskusteltukin.
Tähän päivään on kuulunut kierrätystä: yhtä lailla Lego-reppu ja kassillinen-pari muuta ylimääräistä kuin ylijäämägraniittipötkylät ovat uusissa kodeissaan saaneet iloisen vastaanoton, mistä kierrättäjillekin hyvä mieli.
Tähän päivään on kuulunut myös patsaan (Kotiportit) julkistamistilaisuus, jossa oli puhetta, runonlausuntaa, maljan kilistystä, yksinlaulua ja pukeutuneita vieraita (paitsi me, jotka pyöräilimme* 9 km suuntaansa, ollenkaan ymmärtämättä, kuinka hienoon tilaisuuteen olimme menossa. Onneksi oli sentään helmet. Ne pelastavat aina.), raparperipiirakkaa merkillisen hyvän ”pullojätskin” (saa kuulemma Lidlistä) kanssa ja kaunis puutarha omenapuineen.
Siihen liittyen meilläkin takapihan suunnittelussa ajatukseni omenapuupalstasta (palstasta! aika mahtipontista kun ajattelee, että meillä on pikkuisen yli 1000 neliön tontti) sai ehkä vähän lisäpontta.
Ja kaiken tämän yllä aurinko! Ei ollenkaan huono päivä tänäänkään.
* Kannattaa katsella ojanpenkkoja juuri nyt! Tervakukkia, niittyleinikkejä, kissankelloja (enemmän kuin ikinä??), koiranputkia, siankärsämöitä, horsmia… ja mikä se on se kellertävä, nyt kukkiva, pikkuhattarakukkainen? En tiedä. Muttta niitä oli paljon Haukiputaalle pyöräillessä. Aamulenkillä Toppilanrannassa päiväkakkaroita peltoina! Ja apilantuoksu. Huumaava. Sikäli kuin pujon, heinän, tänään hevostenkin aiheuttaman allergian jälkeen aistin. Mutta kauniita ovat niityt ja pientareet!
”…ja Ängelmävesi* tuolla, vöin hopeisin hohtelee…”
Pikkuhattarakukkainen, kellertävä; hyvä luonnehdinta! Kyseessä täytyy olla KELTAÄNGELMÄ.
*vai oliko se Längelmävesi?
Kiitokset tiedosta, Koivu. Minun ei ole koskaan tarvinnut koulussa kerätä kasviota, enkä tiedä, muistaisinko kasvien nimiä, vaikka olisin kerännytkin, mutta joka tapauksessa tunnen tavattoman huonosti kasveja. Yritän opetella. Nyt opin yhden: mutta samalla opitut laulujen sanat menevät sekaisin. Ängelmävesi? höpsistä. 🙂