Tällaisenä päivänä kun

syöminen on repsahtanut ylenpalttiseksi välipaloista nauttimiseksi,

pojasta ei ole kuulunut mitään, ei ole käynyt eikä soittanut, mikä on aika harvinaista,

kaikki opiskelijat ovat olleet kovin väsyneitä, kovin huolestuneita siitä ja tästä ja monesta muusta,

löydän itseni useamminkin kuin kerran Interhomen sivuilta surffailemasta

pehtoori on saanut nurkkahuoneen lattian parketin asennuksen valmiiksi,

olen maksanut laskuja enemmän kuin kuukausipalkkani edestä,

aamulla istuimme aamukahvilla ja pehtoori omaksi hämmästyksekseen totesi, etteihän kello ole kuuttakaan,

olen kirjoittanut 16 sähköpostia, minä laskin ne äsken: 16!,

kuulin, että Oulussa on avattu uusi italialainen trattoria (Barolo),

on enää kuusi yötä siihen että tytär tulee kotiin,

olen aika levollinen ja tuntuu kuin olisin löytänyt jotain mitä talvisydännä kadotin,

kaipaan uutta kirjaa luettavaksi, jotain ylivertaisen lälläriä ja romanttista,

minulla on paljon aikeita ja paljon sanoja tulevasta.

 

Tällaisena iltana ei ole mitään kirjoitettavaa, mistään.

14 Comments

  1. Ei-mitallista lyriikkaa, ilman muuta. Ja vapaamuotoinen runohan toimii parhaiten visuaalisesti, kuten tässäkin.

  2. Raila, nyt sinä muistat väärin. Sinä se osaat ja kirjoitat runoja – en minä. En osaa, enkä enää kirjoita. Murkkuna kirjoitin, eikö kaikki kirjoita silloin? Runot ja niiden osaaminen on sinun juttu, sisko hyvä. 🙂

    Koivu, lyriikkaa? Ainakin kovin surkeaa sellaista. Minulla on ”värimuisti”, jo opiskeluaikana tein ja alleviivasin muistiinpanot eri väreillä, jotta muistaisin. Tässä leikin väreillä, kun en sanoilla osannut.

    Mutta olette te kyllä ihanan kohteliaita kommentoijia. 🙂 Aurinkoista perjantaita molemmille!

  3. Kirjavinkkinä Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja. Kirja on erittäin hauska, mutta myös monenlaisia ajatuksia herättävä kannanotto nykymeininkiin. Kirjan nimi ei viittaa mitenkään kirjoittamaasi värirunoon!

  4. Etsivä löytää — tai sitten sitä vain tuottaa tekstiä … se kun kuuuluu toimenkuvaankin. 🙂

  5. Mielensäpahoittajasta on myös onnistunut äänikirja Antti Litjan lukemana. Siitä tulee ajan myötä varmaan samanlainen klassikko kuin Matti Pellonpään ja Kari Väänäsen Nalle Puhista..

  6. Skaidi, nimenomaan Antti Litja on huippu Mielensäpahoittajana. Klassikko jo nyt?
    Ja tuo Nalle Puh! En muistanutkaan, kiitos muistosta! Se on meillä klassikko. Lapset istuivat auton takapenkillä satoja tylsiä kilometrejä Oulu – Jyväskylä tai Travemünde – München -autostrasse välillä ja kuuntelivat C-kasetilta Pellonpään – Väänäsen Nalle Puhia. Tiimarin puuhapaketti ja äänikasetit veivät alle kouluikäisiä matkaajia läpi Euroopan parikin kertaa. Eikä kukaan pahoittanut mieltään. 😉

  7. Minullakin Nalle Puhit c-kasetilla – mutta lähes puhkikuunneltuina. Ylen tallennepalvelusta saisi kyllä cd:t, eivätkä turhan kalliitakaan..

  8. Skaidi, KIITOS tuosta linkkivinkistä. Vänän ja Pelstin nuoruusvuosien liveäänitys on ihan hurjan hieno! Olivat ammattilaisia jo tuolloin!

    Meillä on C-kasetit tallessa ”aika hyvässä” kondiksessa. Niitä ei deletoida.

  9. Luin vasta nyt tuon tammikuisen blogikirjoituksesi ”Suomalainen mies”. Ajankohtaista puhetta. Olen nähnyt kylämme ”retroteatterissa” Napapiirin sankarit ja Miesten vuoron, näiden lisäksi Vesku-dokumentin. (Ja lukenut ja kuunnellut Mielensäpahoittajan). Näissä kaikissa töissä on myös ajankohtaista, aitoa puhetta. Olin aivan yllättynyt ja liikuttunutkin siitä, millaista rehellisyyttä niissä on.

  10. Rehellisyys liikutti minuakin. Varsinkin Miesten vuoro -leffaa katsoessa tuli oltua aika hiljaa, nieleksettyä. Mutta luehan myös Mark Leavengood, voipi tuntua ensin ihan hömpältä, mutta kyllä sielläkin se ydin ja ajatus on, tunne ja mielenkiintoinen mielenmaiseman löytyy.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.