Etsin ja etsin, eikä vanha joulumuisti/muistokirjani löydy. Hätäännyn. Miten voin tehdä lanttulaatikon, jollei kirjaa ja siellä olevaa Murmelin reseptiä löydy? En muista porkkalaatikonkaan reseptiä ulkoa! Ei tule joulua, jollei ole laatikot tehty oikean makuisiksi. Mietin jo, miten soitan sisarelle ja äidille että ei, ei meillä sittenkään ole jouluaattona ruokaa tarjolla… Teidän on mentävä jonnekin ravintolaan syömään.
Mietin, että joulusta ei tule mitään, mutta sitten yhtäkkiä keksinkin, että jos ostan sittenkin pojalle tämän toivoman läppärin ja tyttärelle jotain lämmittävää kun kerran on lähdössä sinne Ranskaan vaihtoon. Siellä ei kuitenkaan lämmitetä opiskelija-asuntoloita. Kyllä nämä lahjat korvaavat ruoan puutteen…Varmasti niiden myötä joulutunne tullee. Mutta pian huomaankin, että nämä ratkaisut eivät oikeastaan, eivät sittenkään rauhoita minua, . . .
Ja sitten vielä kauhukseni muistan, että joulukirjassani on kuvat lapsista kaikkina jouluina. Ei missään muualla ole niitä kaikkia kuvia, eikä missään muualla ole, ei kopionakaan lasten joulupukinkirjeitä! Eikä kirjaa löydy, – – ahdistaa… ahdistaa niin että sattuu, … ja sitten onneksi herään!
Painajaisen jälkeen teen jouluksi laatikot pieteetillä, kirjoitan reseptit myös reseptitiedostoihin, skannaan lasten kuvat. Varmentelen, yritän estää pahinta.
Puolen päivän jälkeen lähden ulos ja unohdan ahdistuksen. Tänään on hieno sää ulkoilla; auringon valo heijastuu puiden latvoihin, varjot ovat pitkät, mutta niitä edes on. IPodisssa Christmas Lights (by Coldplay) …
Tummenevassa iltapäivässä minusta on jo hyvä olla, hyvä olla kotona ja touhuta kaikenlaista.
_____________________________________________________________
Joulukalenterikuva n:o 12
Joulumuistokirja – tallessa
