Juhlaruokaa

Muistan kuinka isäni soitti aamulla, ja sanoi, että hänellä on jätesäkillinen juuri Perniöstä tuomiaan omenoita. Sanoi, että saan ne kaikki, mutta sillä ehdolla, että teen hänellekin pakkaseen hedelmäsokerilla makeutettua omenasosetta. Lupasin.

Aloitin omenasouvin aamupäivällä, päivän keittelin soseita ja hilloja, tein piirakkaa, säilöin ja pakastin. Kun mieheni tuli illansuussa töistä, olin aivan läkähdyksissä ja minulla oli mielettömän kuuma. Lähdimme Nallikariin,  merenrantaan kävelemään. Illan viileys teki hyvää ja ylikierrokset tasaantuivat. Enkä enää edes tuskaillut, että laskettu aika oli jo 9 päivää sitten mennyt.

Ja olipahan sitten ristiäiskakkuun omenasosetta valmiina.  🙂

Nämä muistot tulvahtivat aamulla mieleen kun mietin, millaisen kakun 21-vuotiaalle esikoiselle leipoisin. Omenakakkuhan sitä sitten oli tehtävä. Ei ollut Perniön omenoita, mutta kyllä luomuomput maistuivat hyville nekin. Lillutin viipaleita sitruunamehussa, jossa oli kanelia ja vaniljasokeria. Pysyivät pureskeltavina ja raikkaanmakuisina.

Ja mitäs muuta synttärisapuskaksi: poronfilettä ja sille musta-pippurilakritsikastiketta. Kastiketta oli vuosi sitten Oloksella Paistinkääntäjien kapitulissa, ja se oli mielettömän hyvää. Resepti (joka on kai Tapio Soinnun käsialaa) on kirjassa, jonka samaisessa kapitulissa saimme lahjaksi. Vain vähän reseptiä muutellen keittelin tänään tämän huippusoosin. Vävykokelastkin kehui, ja sanoi, ettei kehu ole vain kohteliaisuus 🙂 …

Alla olevasssa aineskuvassa on lakritsia (kelt. rasia), jota Oulussa saa Puistolan bistrosta ja kuvassa olevat koivunoksan näköiset palaset ovat lakritsijuurta, jota olen ostanut Roomasta (ja saanut ystävältä lahjaksi) mutta jollei näitä erikoisjuttuja ole saatavissa, voi kastikkeen tehdä turkinpippurikarkeista. Tähän annokseen varmaan noin 5 – 8  karkkia riittää …

Mustapippuri-lakritsikastike

1 litra lihalientä
1 litra kanalientä
2 dl punaviiniä
½ dl punaviinietikkaa
½ dl tummaa balsamicoa
1 porkkana
1 palsternakka
1 sipuli
1 valkosipuli (solo)
pala juuriselleriä
2 rkl oliiviöljyä
mustapippureita
laakerinlehti
5 katajanmarjaa
½ rasiaa lakritsia tai pari lakritsijuurta
tai 10 kpl turkinpippureita (karkki)
timjamia ja rosmariinia
suolaa ja valkopippuria

Pilko juurekset ja kuullota ne kattilassa (saavat saada vähän väriäkin).
Lisää etikat ja punaviini ja keitä hetki.
Lisää liha- ja kanaliemet ja mausteet.
Keitä hiljalleen kokoon niin, että jäljellä on reilu puoli litraa.
Siivilöi ja suurusta kastikkeeksi.

Kastikkeesta tulee kiiltävää, melkein kuin suklaakastiketta. Ja se ON hienoa, hyvää, voimallisen makuista.

Meillä oli tänään  sen kanssa siis poronfileitä, mutta kerran olen keittänyt sen myös naudanlihapihville. Maistuu todella hyvin molempien kanssa.

____________________________________________________________________

Aamupäivän olin ulkona. Lähdin pyöräilemään tarkoituksena käydä haudallakin, mutta unohduin, innostuin puistoissa kuvaamaan (184 kuvaa reilussa kahdessa tunnissa) niin, etten enää ehtinytkään Intiöön asti,  kun liedelle hiljalleen kiehumaan jäänyt kastikepohja alkoi huolettaa… Pyörälenkistä tuli ruskaretki kaupungissa.

21 vuotta sitten koivut olivat 26.9. jo ihan lehdettömiä, nyt on vielä vihreääkin joukossa. Ilmaston lämpeneminen?

Laittelen huomenissa tai viikolla kuvia lisää…

(kuvat suurenevat klikkaamalla)

4 kommenttia artikkeliin ”Juhlaruokaa”

  1. Muistanpa, kun istuin samana syksynä sisäänpäässeenä opiskelijana luennolla, ja mietin lähinnä kummalle minusta tulee täti: tytölle vai pojalle?
    Ja nuo omenat: isä kysyi minultakin jossain vaiheessa, että tuoko omenoita. Vastasinpa, että sen verran että piirakkaan ja uuniomenaksi. Omenoita tuli sitten 3! isoa laatikollista. Omenasostta keittelin sitten reilummasti. Jälleen se yksi meille läheinen runo;)

  2. Hyppään muistohin mukaan:
    1/ Mummo lähetti aina paketteja Perniöstä. Syksyllä iso pahvilaatikko täynnä omenoita ja päällä yksi kerros ihania liloja luumuja. Se tuoksui niin ihanalta vaikka ei ollut vielä avattukaan!
    2- Raikku lähetti ihania paketteja, tyrninmarjaa, poroa, karpalohilloa, 150+ Koskilinjan kynää ja reitti aikataulua.
    Memories…..

  3. Eikä epäilystäkään ettettekö Long Islandilla olisi kovastikin Oulun paikallisliikenteen aikatauluja tarvinneet. 🙂

    Eikä epäilystäkään, serkku hyvä, kenelle suvusta on periytynyt antamisen ilo ja ehtymätön tarmo lähetellä paketteja ja antaa lahjoja.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.