Olen jo aiemminkin tainnut täällä avautua, etten ole oikein sinut Facebookin kanssa. Olen jo aika päiviä, itse asiassa kai jo pari vuotta, sitten luonut sinne oman profiilini tai miksi sitä sanotaankaan. Silloin tarvitsin Facebookia yhden Kiinassa asuneen kollegan kanssa kirjeenvaihdossa. Keskustelimme muutaman kerran suomalaisen ruokakulttuurin historiasta ja sen kirjoittamisesta Facebookin avulla akselilla Oulu – joku Sanghain läheinen ”pikku”kaupunki. Se oli vähän outoa, oikeastaan. Mutta toimi.
Sitten muutamat opiskelijat ja meidän nuorten kaverit esittivät minulle Facebook-kaveripyynnön, eikä minulla tietenkään ollut mitään sellaista vastaan. Jossain vaiheessa Juniori on yhyttänyt minut ja sukulaisia ja tuttuja kavereiksi. Olenkohan itse bongannut ketään, tai siis esittänyt oma-aloitteisesti kaveripyyntöä. Enpä taida, en ainakaan muista. Mutta se kertoo vain siitä, etten osaa toimia ko. sosiaalisessa mediassa. Hyvä esimerkki kömpelyydestäni oli kun yritin tässä kuukausi, pari sitten päivitellä profiiliani ja merkitä Juniorin ja Esikoisen omikseni, mutta sörssin ja onnistuinkin kirjaamaan poikamme tyttärekseni. Muutamia kertoja olen kommentoinut, joidenkin ”tilaa” ja onnistunut siinäkin häsläämään.
Muutamien – lähinnä Juniorin tai opiskelijoiden – vinkkien jälkeen piipahtelen Feissarissa, katsomassa kuvia, yleensä. Mutta kaiken kaikkiaan olen melkoisen surkea Facebook-tyyppi.
Ja sitten tänään yksi opiskelija sähköposteili, että hän oli ilmoittautunut huomiselle palauteretkelle Facebookissa, jotta onkohan se voimassa? 🙂 Töissä olen omasta mielestäni aika joviaali ja joustava kun annan opiskelijoiden palauttaa isojenkin kurssien (70 opiskelijaa) harkat liitetiedostoina. Hoitelen usein myös vierailevien luennoitsijoimme matskut, otan vastaan ilmoittautumisia sähköpostitse, mitä suinkaan kaikki eivät tee, mutta että olisi edes pieneen mieleeni välähtänyt laittaa palautepäiväretken ilmoittautumismahdollisuus Facebookiin… Taidan sittenkin olla aika vanhakantainen näissä jutuissa…
Minä vaan bloggailen ja webbailen. Tämä on 856:es postaukseni tässä sosiaalisessa mediassa.
Asianharrastajana ehdotan, että liityt feissarissa ryhmään ”ei menny niinku Strömsössä” ja alat pitää luentoja Second Lifessa. Pääset sisemmäksi somea.
Huomenta Taije, kiitokset vinkeistä. TUosta ”ei menny niinku Strömsössä” -ryhmästä luinkin lehdestä ja se vaikutti mukavalta. Mutta Second Life? koskaan kuullutkaan. Ehkäpä tutustun, mutta edelleen luulen ettei aika riitä…
Nytkin olisi valokuvatorstain – ah, niin innostavana – aiheena ”Kevät” enkä ehdi osallistua … on lähdettävä duuniin. Ehkä iltasella.
Sitä paitsi edelleenkin datailen aivan liikaa, vaikka käsi ei yötä päivää särjekään niin olisi maltettava pysyä pois koneelta…
Second Lifessa voit seurata mm Helsingin alueen korkeakoulujen luentoja suorana lähetyksenä virtuaalipersoonasi välityksellä. Maailmalta voit seurata samalla tavalla todella monen huippuyliopiston luentoja. Sitten siellä on kaikkea muutakin mitä ihmeellisintä toimintaa; maksullista ja maksutonta. En ole tuolla, mutta veljeni on ja näytti joskus taannoin tuota yhteisöä. Taitaa OY:kin olla siellä…