Joulujuonteita, historianopiskelijoita ja -tutkijoita

Metsätyön ja puunhankinnan murros Pohjois-Suomessa sotien jälkeen, Isojako kolmessa pohjoisessa kunnassa 1900-luvun alkupuolella, Kristinuskon juurtuminen saamelaisten keskuuteen vuosina 1595 – 1810, Valtapuolueiden elinkeinopolitiikka sotien jälkeen, Kostamus-hankkeen syntyhistoria, Algot Untola… Mitä ihmettä? Tutkijaseminaaripäivä tänään. Professorin kanssa pidimme seminaaria ja läsnä oli seitsemän jatkotutkijaa. Väitöskirjojen alkuja ja loppuja. Vuosien työtä takana tai edessä … Järjestin seminaarin Lasarettiin (kongressi-hotelli-ravintola Oulun keskustassa), mikä toi vähän vaihtelua ja oikean konferenssin tuntua. Hyvä päivä meillä oli.

Eikä minua edes väsyttänyt, vaikka niin pelkäsin, sillä eilen oli opiskelijoiden ainejärjestö Tiiman pikkujoulu, jossa menin käymään. Aika usein pikkujoulujen/bakkanaalien ohjelma on ollut enemmän, vähemmän kömpelöä, huonoa tai jopa ”poliittisesti epäkorrektin rajoilla” (kuten eilen n:nnen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa totesimme), tosin aika usein se on ollut myös varsin kekseliästä tai jopa sivistävää. Eilen ohjelma oli mukavaa, ja paikoin jopa laadukasta. Tiiman mieskuoro (johon liittymisellä ei ole mitään tekemistä sukupuolen tai lauluäänen kanssa) esitti paitsi kuorolaulua (Njet Molotov, talvisodan hengessä kun mennään …) mutta myös tanssia ”That is it” – mikä minua hämmästytti laadukkuudellaan. Pakollinen ohjelmanumero, johon paikalla olleet henkilökunnan edustajat (lue: meitsi ja kollega) haastetaan mukaan, oli tietysti. Me ei kyllä oltu oikein hyviä. Reilun parin tunnin aikana ehdittiin tehdä hopseja :), suunnitellla graduaiheita, kuunnella vaihtareiden kuulumisia, keskustella proseminaarien sujumisesta ja sujumattomuudesta, ja – onneksi – höpöttää kaikenlaista opintoihin kuulumatonta. Hyvissä ajoissa kotiuduin;  juniorin ajokortista on erityistä iloa pikkujouluiltana.

Ennen Tiiman pikkujouluun menoa, käytännöllisesti katsoen melkein suoraan duunista kävimme kaupungilla syömässä. Systeri oli luvannut tarjota meille päivällisen Oulun uudessa Vanha paloasema -ravintolassa. Nimenomaan sen grillipuolella. Liki kolmetuntisen nautimme uuden ravintolan miljööstä ja oivallisesta  eineestä. Systeri ja pehtoori ottivat Premium-menun, jonka pippuripihvi sai kiitosta ja jälkiruoka (josta katsoin parhaaksi ottaa oikein omakohtaisia maistiaispaloja (suklaakakkua ja pistaasijäätelöä hmmm)) samoin. Minun antilooppiannokseni oli todella hyvää mureaa, kevyesti riistaisen makuista. Erinomaista.  Eikä meidän jututkaan huonoja olleet: ei mikään Äkkijyrkkä vaan Tosijyrkkä, heh!

****

Eikös se olisi jo glögin aika? Kotimainen vuosikertaglögi Loimu on tänä vuonna pullotettu joulunpunaiseen punaiseen kuosiin. Se on aika hyvää… Täyteläistä, mutta toisaalta se on myös aika vahvaa (21%) joten pienet kupilliset riittää…

____________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 5
GLÖGIN AIKA

5

2 kommenttia artikkeliin ”Joulujuonteita, historianopiskelijoita ja -tutkijoita”

  1. Njet – ja kerran vielä: NJET!

    6.12. ja Euroopan pääkaupunki. Parc Léopoldin koivussa vielä vihreät lehdet, siniristilippu Rue du Luxembourgin merimieskirkon ovella viestii: Et onnistunut Molotohvi/Molotoff/Molotov!

    Joten – laulakaamme: http://heninen.net/njet/suomeksi.htm!

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.