Perheessä on neljä ajokorttia, pari autoa, joista aina toinen, vuorotellen on viimeisen viikon aikana ollut huollossa, renkaiden vaihdossa, naarmujen maalauksella, joten yhden auton tekniikalla on oikeastaan viikko menty… Samaan aikaan sää ollut aika ajoin sellainen, ettei ketään ole huvittanut kävellä tai pyöräillä kouluun, yliopistolle, salille, asioille, kauppaan tai totta puhuen tänäänkään ei paljon olisi huvittanut liikkua kodin ulkopuolelle yhtään mihinkään tai ollenkaan. Logistiikka on siis vaatinut poikkeuksellisen paljon sovittelua, mutta tästä huolimatta olemme kaikki tahoillemme päässeet, ja hommat ainakin suunnilleen hoidettu.
Tyttären kanssa meillä on jo reilun vuoden kokemus kimppakyydeistä. Yleensä tytär kyllä on muutaman kilometrin matkan pyöräillytkin, mutta pakkasilla ja pyryssä, sateella ja sumussa on sumplittu kulkemisia ja hakemisia. See you at the car -tekstari sai ensimmäistä kertaa sen saadessani aikaiseksi mukavan tunnun: jokin läikähti sisällä. On vaan niin mukava kun tytärkin on lipastolla (Lipasto on aina parempi nimitys yliopistolle kuin koulu. Tästäkin olemme keskustelleet. Usein. Ja olleet toistuvasti eri mieltä. Mutta ei se haittaa. Yliopisto, lipasto tai koulu. Siellä me molemmat ollaan.) Ne muutaman minuutin yhteiset matkat aamulla tai päivän päätteeksi ovat tuntuneet mukavalle. Tänään räntäsateessa kampukselle mennessä lupailin talvella kiertää Tuiran kautta ja hakea kauppatieteen ylioppilaan kyytiin. Jo kuukauden päästä asumme eri osoitteissa. Sitten voin laittaa aamusella viestin C u @ the car.
Kyllä minä siihen totun. Totunhan?
Ei Bii Sii
”C u @ the car”?
Perusteluni: y = [wai], u = [ju:]
Olet oikeassa, korjaan tekstiinkin.