Syyslukukausi on saatu oikeasti käyntiin kun tänään oli ensimmäinen työpalaveri, historiatoimikunnan kokous. Se oli sellainen palaveri, jossa oli ilo olla. Monestakin syystä.
No, kuitenkin rajansa riemullakin, ja aika varhain iltapäivällä lähdin perheen pariin sapuskan tekoon, ja pihalle. Ainoa vaan, että nyt kun ei ole sääskiä eikä sadetta, niin on niin paljon ampiaisia ja mehiläisiä, että olo kotipiazzalla on vähän hermostunutta. Tosin: hyväksi havaittiin laittaa muutamien metrien päähän omista tuoleista pari kippoa, joissa on hunajaa; ne vetävät hyönteisiä niin paljon puoleensa, että itse saa olla melko rauhassa.
Ja nyt odotellaan, että esikoisen iltavuoro päättyisi (klo 22.30!! miten ihmeessä pysymme hereillä niin kauan?): tytär kun on luvannut tarjota meille drinksut Jumprun patiolla*. Esikoinen on siellä muutaman kerran käynyt ja kun hän on käynneistään kertonut, olemme pehtoorin kanssa riemastuneet muistelemaan omia kokemuksiamme Oulun yhdestä perinteikkäimmistä patioravintoloista. Siellä kun tuli nimenomaan tyttären ikäisenä kesäisín käytyä, .. ehkä kerran, no hyvä on, ehkä sentään muutaman kerran (mm. polttarini alkoivat sieltä!). Mutta nyt siis sinne esikoisen kanssa: sukupolvien kohtaaminen Jumprussa! 🙂
__________________
* Ja se – jos joku – on nimenomaan ´patio´ eikä mikään terassi.