Hola, Roses!

Barcelonan aamuun herättiin varhain – tietysti! Onhan se merkillistä kun ei lomallakaan nukkua osata. Niinpä pehtoorin kanssa läksimmme lenkille. Käveltiin satamaan ja vanhan kaupungin kautta takaisin hotellille. Seurueen toinenkin puolikas oli jo hereillä, ja läksimme aamiaiselle. Sitten kävellen La Ramblan helteisiä katuja katsomaan Gaudin luomuksia. Js tietysti La Boqueriaan, kauppahalliin. Montako  kymmentä kala- ja äyriäislaji siellä olikaan? Kymmeniä! –  ja kymmeniä kauppiaita. Koskapa vuokratalollemme ja sen keittiöön oli kuitenkin reilut 150 kilpmetriä ei fisuja ostettu -säilyvyys + 30 C:n lämmössä vaikka kuinka olisi ilmastoitu auto ei ehkä olisi ollut kaikkein paras.

Seuraavaksi olikin sitten aika hankkiutua autovuokraamoon, jonne  oli etukäteen tilattu iso auto. Kerrassaaan hulppea kulkupeli (syvänpunainen, melkein tuliterä Voyager De Luxe) saatiin puolenpäivän jälkeen ja lähdimme kohti koillista, kohti Rosesia. Matka sujui letkeästi Majakan ajaessa, minun ja Perävaunun toimiessa TomTomeina tai TimiTimeinä kuten etupenkin miesten oli kommentoitava  meidän navigaattorihommiamme.  Noh perille löydettiin. Ennen sitä kävimme Rosesin Supermercadossa hankkimassa peruselintarvikkeita ja herkkuja kärryllisen. Ja hoksittiin että hintataso oli selkeästi alhaisempi kuin Suomessa. Lienee erikseen huomautettava, että Cava on lomalla elintarvike 🙂

Interhomen ”avaimenhaltija” saatiin treffattua, ja hän tyttärensä kanssa opasti meidät taloomme ja sen käyttöön. Talo sai nimeksi ”Villa Voiksi”. Kunhan keksittiin nimi, yhteistuumin. Talo on  Carrer Foix -nimisen kujan varrella, siitä nimiväännös  lähti. Talo ”ei ole ihan uskottava”, totesi Majakka. Näkymä Rosesin lahdelle on huikea, ollaan aika korkealla. Vuosi sitten valmistuneessa talossa kaikki on siistiä, täällä on hienoja astioita, paljon, ja kattiloita, ja kaikin puolin hyvin varusteltu keittiö  ja sitten minun ja Majakan riemuksi saimme paikalle myös paikallisen ”mikrotukihenkilön” joka mitättömästä hinnasta asensi nettiyhteyden toimivaksi. Eihän niin, että riippuvaisia oltaisiin, mutta päätimme kuitenkin väljän Villamme yhden ”ylimääräisen” huoneen sisustaa ”Konttoriksemme”. Molto bene!

Talon pieni uima-allas oli ennen illallista testattava; päivän helteinen olo hävisi altaaseen, sopivaan virkistävään pulahdukseen. Epätodellinen oloko? Ja vain jatkui kun istuimme yhdessä pikaisesti kokoamaamme hyvin italialaissävytteiseen ruokapöytäämme,  – terassille luonnollisesti, ilman itikoita luonnollisesti, lämpimässä luonnollisesti. Ilta tummui, kuu nousi, purjeveneet kulkivat lahdella,  pääskyset lensivät ja mehän höpötimme.

Viikko aikaa vielä; on loppuelämän ensimmäinen päivä. Miksihän se tuli juuri tänään  mieleen?

(Huomenna kuvia)

2 kommenttia artikkeliin ”Hola, Roses!”

  1. ¡Hola Reya, Buenas Noches! ¿Qué tal?

    La Boqueria: herkkusuisuutesi (korkean) asteen tuntien epäilemättä täsmäkohde. Ja muutenkin. Huhtikuussa 2009 paikan lihatiski tarjosi mm. lehmän mahalaukkua (callos, kastilialainen herkku). Tämän vaaleanharmaan, nystypintaisen proteiininlähteen kanssa olin hieronut tuttavuutta edellisen kerran joskus 1940 -luvulla. Sopivan levyisestä suikaleesta maitohampaani kiskoivat pulavuosina hyvillä mielin suupaloja. Maku oli (muistaakseni) miedon neutraali. Vaikka jälleennäkeminen riemastutti, en – a decir verdad – tuntenut tarvetta palata lapsuuteni makumuisteloihin.

    Tutkivan journalistin silmäni ovat vierailleet Carrer Foixilla! Google Maps tarjoaa tarkkaa satelliittikuvaa kalliorinteeseen kiipeävästä Carrer Torderasta ja siitä oikealle kaartavasta kotikadustanne. Lintuperspektiivi näyttää katuvarresta (oikeastaan) vain yhden uima-altaan.Tämän poolin rannan/lounaanpuoleisessa päässä on puolipyöreä ”ulkonema”. Onkohan kyseessä kotiuimalanne?

    Oman juniorimme täyttäessä 30 v. (pari päivää sitten) minulle kerrottiin, että elämän jaksot ovat kolmellalkymmenellä jaollisia. Tämän mukaan elämäsi kolmannen jakson alkuun on vielä vuosia. ¿Verdad?

    Vastaa
  2. La Bogueriassa todella oli mahalaukkuja, kuvasinkin niitä, jahka kotiin palatessa teen matkasta kuvasivut, liitän kuvia. En ottanut, vaikka oli edullista 3,20 euroa. Reseptiikkanni ei oikein niiden valmistamiseen riitä.

    Tuosta 30-vuotisjaksotuksesta mekin olemme täällä puhuneet. Olemme kaikki keskimmäisessä jaksossa.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.