Highlights – voiko tällaista ollakkaan?

New York aurinkoinen. Onnistuin nukkumaan seitsemän tuntia! Huippuolo.

Starbuck’sin kahvi, metrolla 32 th Streetille, Empire State Buildingin jonoon: tänään näkisimme kauas. Minulle oli tärkeää käydä siellä toistamiseen. Edellisellä kerralla kun olimme menossa sinne olin juuri saanut suru-uutisen Suomesta, ja olimme lähdössä takaisin kotiin. Minulle näkymät ESB:n huipulta ovat nämä neljä ja puoli vuotta olleet kyynelten peittämiä; nyt muiston päälle uusi, aurinkoinen kuva Manhattanista. Ihan kuin joku surutyön piste olisi nyt pistetty.

Pääsy New Yorkin huipulle oli tällä kertaa hullun helppoa, lyhyt jono turvatarkastukseen, ja sieltä lipunmyynnin kautta suoraan hissiin. Ei mitään tuskastuttavaa, aikaakuluttavaa jonotusta. Ja nähtävyyden sisätilat oli uusittu: olihan hienoa sisältäkin. Saatikka 86. kerroksesta. Ei ruuhkia, sai rauhassa kuvata ja ihastella alla avautuvaa Manhattanin maisemaa. Oltiin aika kauan, keväisen kauniina keskiviikkoaamupäivänä New Yorkin keskellä ja korkealla. Henkeäsalpaavaa!

Esikoinen ja Harjanne halusivat lähteä keskenään käymään Broadwayn kaupoissa, olihan minun uskallettava heidät päästää. Pehtoorin kanssa suunnattiin kohti Met:ia. Metropolitan Museum of Art on Central Parkin reunalla, Uptownissa, joten jalkoja säästääksemme otimme taksin. Ihmeen kauan matka kesti, mutta iltapäivän ehdimme museossa olla. Siellä on juhlaa kävellä, katsella rakennusta, kävellä, ja hups, yhtäkkiä edessä on Pisarron maalaus. Vähän ajan päästä Monetin lummelammet – ja muut puutarhanäkymät – saavat pysähtymään. Ja kaipaamaan kesää! Metissä pitäisi viettää päivä tai pari. Keskittyisi yhden päivän ajan vaikka veistoksiin ja ulkoeurooppalaiseen taiteeseen ja toisena vaikka renessanssin maalareihin ja 1900-luvun alun maalauksiin. Tai jotain. No nytkin oli hienoa päästä sinne edes vähäksi aikaa.

Nuoret söivät keskenään shoppailun ohessa. Me päätimme yrittää Felidiaan, jota mainostetaan yhdeksi New Yorkin tämän hetken parhaaksi italialaiseksi ravintolaksi. Voimme allekirjoittaa: se oli erinomainen. Ruoka (alkuun scampeja papu-tomaatti-basilica tahnan kera ja raputäytteisiä ravioleja, pääruoaksi maksaa polentan ja sipulin kanssa ja tonnikalaa, jälkkäriksi pannacottaa ja käsintehtyä minttujäätelöä asiallisine tykötarpeineen) ja viini (Veneton alueen jo ikääntynyt (2000) Cabernet S. – Merlot) olivat pitkään aikaan parasta, mitä on tullut syötyä.

Winter Garden teatterissa esitettiin Mamma Mia

Hieman kiireellä (rapiat pari tuntia) oli päivällinen nautittava, sillä oli ehdittävä kokemaan vielä yksi highlight tälle päivälle: Broadwayn Winter Gardenissa alkoi Mamma Mia klo 20. Tytöt jo meitä aulassa odottivat ja kalvavasta pelostani huolimatta meille oli liput varattuna! Kaksi ja puoli tuntia laulua ja tanssia, Abbaa koko teatterin täydeltä. Montakohan vuotta Mamma Miaa on Broadwaylla esitetty täysille saleille? Musikaaleja on nähty ennenkin, mutta onko näin hienoa… Vastikään nähty elokuvaversio hieman häiritsi taustalla, mutta heti kun muisti olevansa Broadwaylla, mokoma unohtui. Pohdittiin, josko huomiseksikin hankittaisiin liput. 🙂 (150 dollaria/ kappale, joten ehkä ei sittenkään)

ESB, Met, Felidia ja Mamma Mia. Ja aurinkoa koko päivän. Taksissa ja museon vaatenaulakolla, Empiren matkamuistomyymälässä ja hotellin aulassa ystävällistä palvelua, – eivät mitenkään itsestäänselvyyksiä tässä kaupungissa. Yhdelle päivälle paljon. Highlightseja yllin kyllin. Niiden sulatteluun menee kauan.

2 kommenttia artikkeliin ”Highlights – voiko tällaista ollakkaan?”

  1. Muistithan METissä kuinka eräs lähti katselemaan hieman valokuvataidetta ja sinä juoksit ympäriämpäri? ;P

    Vastaa
  2. Muistinko? En kuule ikinä sitä unohda. Tällä kertaa mekin käytiin katsomassa valokuvaosasto.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.