Klo 5.50 matkalla kuntosalille auton mittari näytti +2,2 C. Jolleivät töihin mennessä Yliopistokadun komeat koivurivistöt olisi olleet syvänvihreitä, olisin ollut varma, että on syyskuu! Huh!
Työpäivä alkoi hyvin kun esimies toivotti kädestä pitäen tervetulleeksi takaisin ja saman tien kertoi, missä asioissa voisin olla avuksi heti ja mitä pitäisi tehdä myöhemmin. Melkein kaikki kollegatkin aloittivat tänään; työkavereidenkaan näkemisessä ei mitään ikävää. Muistin kaikki salasanat tietokoneella, kopiokoneella ja uusi tulostinkin oli tullut. Humus-kuppila oli jo avattu ja muutama opiskelijakin kävi ovenpielessä moikkaamassa. Kerralla tuntui, että olen takaisin sorvin ääressä, eikä se todellakaan tuntunut huonolta.