Aprillia, aprillia – aprillipäivän lyhyt historia

”Aprillia, aprillia, syö silliä ja juo kuravettä päälle!”

– Miksi juuri silliä, miksi kuravettä?  ”Kuravettä” lienee ”käännösvirhe”: aprillausperinne kun on tullut Suomeen Ruotsin kautta (kuten suunnilleen kaikki muukin) ja siellä jo 1700-luvulla aprillipäivän kepposten päälle rallateltiin pilkkalorua ”April, april, din dumma sill, jag kan lura som jag vill”.  ”Kan lura” (~ petkuttaa, huiputtaa) on vääntynyt kuravedeksi. Aprilli-sana on luonnollisesti kuukauden nimestä (ransk., ~avril).

Tuo ”silli” onkin vähän monimutkaisempi juttu. Monissa kulttuureissa aprillattua pilkataan kalaksi ja ”aprillikala” tunnettiin jo antiikin roomalaisissa kevätjuhlissa; niihin liittyi perinne, että rahvas heitteli mätiä kaloja ylhäisön päälle. Mutta tämä hieman arveluttavalta tuntuva hauskanpito ei liittynyt mitenkään tarkasti huhtikuun ensimmäiseen.

Almanakka 4_1800

Kala-sana liittyy myös ranskalaiseen aprilliperinteeseen. Ranskassa aprillipilan kohde on ”poisson d ´Avril” eli huhtikuun kala, ja Ranskassa ja Italiassa kai vieläkin kiinnitetään toisten vaatteisin paperista leikattuja kalojen kuvia.

Montepulcianon kaivo

Antiikin jälkeen seuraava ajoitettu vaihe perinteen synnyssä on löydettävissä 1500-luvun jälkipuolen Ranskasta, jossa tuolloin oli käytössä vielä erilaisia kalentereita ja osassa Ranskan maakunnista käytettiin edelleen vanhaa, osin juliaaniseen kalenteriin perustuvaa tapaa, jonka mukaan vuosi vaihtui maalis- ja huhtikuun vaihteessa. (Muistanette jutun kalenterikuukausien nimistä ja numerojärjestyksestä, – se on täällä.)

Kun sitten Ranskan kuningas Kaarle IX (joka ei ole se sama Ruotsi-Suomen kuningas, joka seikkaili Nuijasodassa ja joka Albert Edelfeltin taulussa herjaa Klaus Flemingin ruumista) teki kalenteriuudistuksen koko valtakuntaan, tarkoituksena oli, että kaikki aloittavat uudenvuoden ensimmäisenä tammikuuta, ei ensimmäisenä huhtikuuta. Kaikki eivät kuitenkaan halunneet, eivät tienneet tai osanneet siirtyä uuteen järjestelmään, vaan pitivät kiinni vanhasta käytännöstä ja juhlistivat vuodenvaihtumista huhtikuun ensimmäisenä, minkä vuoksi heitä sitten pilkattiin tyhmiksi: ”poison d´Avril”.

Suomeen aprillaus rantautui ensimmäiseksi Lounais-Suomeen. Kustaa Vilkunan ”Vuotuinen ajantieto” -kirjassa kerrotaan, että Suomessa vanhin kirjallinen tieto aprillipilasta on vuodelta 1800, jolloin Hämeen läänin Kurjalan kartanon 13-vuotias neiti oli kirjoittanut päiväkirjaansa:

Tänään olen narrannut mamselli Fortelinia siten, että kirjoitin kirjeen aivan kuin se olisi ollut rva Lindholmilta, siihen oli merkitty ensimmäiseksi ´aprill´.

Kurjalan kartanon neiti ei varmaankaan ollut Suomessa ensimmäinen aprillaaja, ja tiedetään, että (mätä)kala -huumori on kuulunut suomalaisenkin säätyläistön harrastuneisuuteen: kartanoiden ja puustellien välillä ei 1700-luvulla ollut mitenkään tavatonta lähettää aprillipilan nimissä mätä kala paketoituna naapuriin, — – ”aprillia, syö silliä…

Digitaalisen sanomalehtiarkiston kautta löysin aprillipäivään liittyviä pikku-uutisia jo 1800-luvun alkupuolella, mutta varhaisin Ouluun liittyvä oli sanomalehti Maamiehen Ystävässä 15.4.1854 ollut uutinen, jonka mukaan Oulusta käsin oli kyselty, mitä ne ”kirpun rihmaset” ovat. Edelleen todetaan, että huhtikuun ensimmäisenä on ”tapana narrata toisiaan juoksentelemaan, niin kutsuttua aprillia”.

”Aprillin juokseminen” olikin (ja on kai vieläkin) aika yleinen tapa, jolla erityisesti lapsia on petkutettu. Lapsia ja nuoria on 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun maaseudulla juuri huhtikuun ensimmäisenä kehotettu (juksattu) hakemaan naapuritalosta esimerkiksi reikäleivän tulppaa, repunlestiä, lapikkaannousua, puukengän siemeniä, keltaista kiusaa, ja ties mitä. Kun hakumatkalle lähetetty sitten palasi tyhjin toimin, oli aprillilorun aika.

”Aprillia, aprillia, syö silliä ja juo kuravettä päälle”

Oma lukunsa ovat sitten lehtien ja muun median aprillipilat, mutta niistä sitten kirjoitan joskus toiste.

Tällä hetkellä Meksikossa asuvalta tyttäreltä kyselin, onko siellä aprillipäivää? – On, mutta se on joskus marraskuussa.

Sen historialliset juuret siis tuskin juontuvat antiikin Roomasta ja 1500-luvun Ranskasta.

(Lähteet:
Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto
Juhlat alkakoot! – Vuotuisia tapoja perinteitä. Toim. Anu Seljavaara, Päivi Kärjä
Otavan Suuri maailmanhistoria
Digitaalinen sanomalehtiarkisto
Almanakka 1800, Almanakkatoimisto)


2 kommenttia artikkeliin ”Aprillia, aprillia – aprillipäivän lyhyt historia”

  1. Lyhyt historia? Täydellinen!

    Aprillaus on ajantasaista Oulussa. Kaleva ylsi mainioon suoritukseen kertomalla (Oulun musiikkijuhlien ”Riisuttuna” -tanssiesityksen innoittamana syntyneistä) ”Housut pois” -musikaalin uusista alastonesityksistä.

    ”..esityksen toimivuutta on päätetty kokeilla tänään tiistaina 1.4. avoimissa harjoituksissa…”

    ”Ilmaisia pääsylippuja harjoituksiin jaetaan teatterin ovelta klo 10 lähtien…Harjoitusyleisön ei tarvitse riisuuntua.”

    ”..tänään 1. huhtikuuta Oulun kaupunginteatterille ojennetaan Pohjoiskalotin nudistiyhdistyksen (Nordkalottens nudistförening) vuosittainen Pefletti-palkinto uraa uurtavasta työstä naturismin hyväksi.”

    Vive le poisson d´Avril!

    Vastaa
  2. Kaleva on kerran onnistunut jäynäyttämään minutkin – – kerron ensi vuonna.

    Ja ehkä ensi vuonna ehtisin ajoissa stilisoimaan – ja täydentämään – tämän oikeasti lyhyen historian, jotta saisin vaikka Kalevaan tai jonnekin muualle tästä pikku artikkelin.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.