Tuulestatemmattua

Garden Partyt ja pyöräilyn vaarallisuudesta

Malcesine, kotiin, flunssa, yo-juhlat kuvauksineen, lapsenlasten kesälomaviikko, Kalajoki, paluu, mietin, mikä päivä, garden partyt, pakkaaminen. … Aivan kuin olisin liikkeessä koko ajan.

Tänään Garden Partyt

Kun tämän päivän yhteisestä ruokahetkestä eilen paluumatkalla Kalajoelta kotiin juteltiin, pojanpoika ilmoitti, ”etten halua mitään puutarhajuhlia. Te vaan Eepin kans kastelette kukkia, …” Noh, tehtiin me sitäkin, mutta enin osa kolmen tunnin juhlista kului piazzalla syöden ja jutellen. Toki ötökkätutkimuksia, Tuupo-Heikki, pöydän kattamista ja grillausta.

Menu oli melkoista ”silppua”, mutta kaikille jotain, paljon mieluista jokaiselle.

Garden Partyt 6.6.2024

Antipasti

Paesano
Prosciutto
Salame
Suolatikkuja, suolakeksejä

Primi & Secondo

Karitsankaretta grillistä
Emmental-gratinoituja tryffeliherkkusieniä
Lohipalaset (A & E)
Hello Kitty -pastaa (A & E)

Iso salaattivati, mm.
lehtikaalisalaattia
cantaloupemelonia
tryffelimarinoitua mozzarellaa
halloumia
raejuustoa

Dolce

mansikoita
mangoa
kirsikoita
Nutella-pullaa
Vanhan ajan vaniljajäätelöä
Cantuccineja

Tryffeliherkkusienet onnistuivat hyvin. Tein kolmannen kerran ja nyt jo erinomaisia.

Nutella-pulla oli kuitenkin lasten (ehkä myös aikuisten?) mielestä kaikkein parasta. Laskiaispullan ja ties minkä muffinsin tms. yhdistelmä: pulla halkaistaan, päälle sipaisu nutellaa, kermavaahtokiehkura ja sokerissa pyöritelty mansikka. No olihan se hyvää. 😀

Pyöräilystä ja sen vaarallisuudesta

Olen varmasti ennenkin tupissut skuuttien käytöstä ja varsinkin niiden lojumaan jättämisestä. Tänä vuonna Oulussa vuokraskuutteja on vähemmän kuin parina edellisenä kesänä, mutta on niitä nytkin paljon – ihan liikaa. Varsinkin kun ne lojuvat missä sattuu, miten sattuu. Tänään aamulla kirosin ääneen! Olin aamusella ennen kahdeksaa polkemassa pohjoispuolta Oulujokivartta kohti Poikkimaantiesiltaa ja aurinko paistoi, linnut lauloivat, vire oli hyvä – ja aurinkolaseille tarve.

Kun kirkkaasta auringonpaisteesta aurinkolasit päässä ajaa pimeään alikulkutunneliin, ei näe ihan hirveän hyvin. Ja siinä tilanteessa keskelle pimeää tunnelia poikittain jätetty skuutti on hengenvaarallinen! Sentään näin sen ajoissa ja onnistuin kiertämään törmäämättä (ja kävin sitten siirtämässä syrjään), mutta voi hitto!!

Eilenkin oli pyöräteillä aika hurja meno: lähdin Kalajoelta palattuamme suunnilleen tarkalleen neljältä polkemaan kohti kaupunkia ja vastaantulevaa työmatkaliikennettä oli aika lailla, monilla tietyöpätkillä hurjaa menoa, torinrannassa ahdasta, Kuusisaaressa iso tapahtuman joka tukki kaikki kevyen liikenteen väylät. Mitä opin tästä? – Opin sen, että lähdin tänään ajoissa. Ja että on oltava huolellinen aliskoihin mennessä.

Olin aamulla liikkeellä ja päätin, että niin pyrin tekemään niin taas vastaisuudessakin. Aamut on parhaita, varsinkin jos on polkemassa kaupungin läpi tai muutoin pääreiteillä.

Voikukkapellot jokivarressa keltaisia, tuomet kukassa, pihoilla ja puutarhoissa omenapuut ja syreenit valkoisia tai purppuraisia, aamun ilma raikas, vähän kosteakin. Aamut on.

Isovanhemmuus

Kalajoelta kotiin

Uni loppui Kalajoella kuuden jälkeen, siirryin makkarista olohuoneen sohvalle lueskelemaan ja vähän ennen seitsemää viisivuotias heräili toisen makkarin kerrossängyn yläpedillä, tepsutteli avojaloin olkkariin ja käpertyi kainalooni. Supateltiin, oltiin, levättiin vielä. Ja jotain suolaista minulla silmänurkissa. Liekö kylpylän vesi kirvelsi aamullakin vaiko vielä flunssan jälkiseurauksia?

Hotelliaaminen oli aika perus, mutta muksut arvostivat kovasti vohvelin paistomahdollisuutta – ja Nutellaa!! Tarvittiinhan sitä energiaa, kun me kolme aioimme mennä vielä aamupäiväpolskinnoille kylpylään ennen huoneen luovutusta. Reilu tunti ehdittiin laskea vesiliukumäkeä, uida pitkässä virrassa, harjoitella sukeltelua, lillua porealtaissa (”ollaan niinkuin makaronit kattilassa”). Pehtoori & poika lähtivät lenkille.

Lounaalle ajeltiin Tapion tuvalle, ja sen puodista molemmat lapset löysivät mieleistään osteltavaa papan antamilla lomarahoilla: Eepille pehmokissanpentu ja yksisarvislehti, Apsulle EM-jalkapallon erikoislehti. Risto Räppääjä -äänikirja kuului autossa ja matka taittui nopsasti alle kahdessa tunnissa. Ja aika monta kertaa kuulin, että ”sitten kun me ens kerralla mennään Kalajoelle”, ”milloin me mennään uudestaan”, ”kylpylä oli kyllä hyvä”, – ja vaaaauuuuuu. Se oli tämän lomasen hokema joka suusta, yhteen ääneen ja erikseen, moneen kertaan, illalla ja aamulla ja vähän joka asiaan: vaaaaauuuuu-uu. Kyllä oli yllin kyllin wau-efektiä parissa päivässä!

Siinäpä ne mun rakkaat vuoren valloituksessa.

Isovanhemmuus Niitä näitä

Kalajoella

Ollaan ”kesälomamatkalla jossain Pohjois-Pohjanmaalla”.

Lähdimme aamupäivällä, ja koska hyvä palvelu, saimme hotellihuoneen jo kahdelta. Puolikolmelta olimme hotelli Santa Claus & Sani Fani -kylpylän altaassa. Me kaikki viisi: Pehtoori, minä, Juniori, Apsu ja Eepi.

Niin hyvä mieli, olo ja ilo.

Hotellin ravintolassa kelpo ruoka, lapsiystävällinen palvelu. Todella. Ja Eepi söi! En ole sellaista ruokahalua hänellä ennen nähnyt.

Hieman vastentahtoisesti lapset suostuivat vielä iltalenkille – ainakin mummin oli päästävä merenrantaan. Lopulta viihdyimme siellä kaikki.

Iltapala hulppean neljännen kerroksen sviitissämme (hinta paljon alle sen kuin olisimme Helsingissä kahden hengen huoneissa).

Pidimme vielä ilta-auringossa parvekepartyt: sipsejä, paistettiin croissanteja ja jälkkäriksi Kalajoen torilta haettuja metrilakuja.Kello on kymmenen. Istun yksin parvekkeella. Levollisena, lämmössä, tässä hetkessä, auringon paistaessa vielä korkealla. On kesä.

[Kännykällä postailu vähän vaatimatonta, mutta päivä suurenmoinen.]

Historiaa Isovanhemmuus

Turkansaaressa kesäpäivää viettämässä

Turkansaaren ulkomuseo avautui tänään. Toisin kuin liikennepuisto, jonne lapset olivat isänsä kanssa aikoneet mennä.

Ehdotin sitten lomalaispoppoolle, että mennään porukalla käymään Turkansaaressa, eikä kellään ollut mitään sitä vastaan. Minä lähdin pyörällä jo ennen puoltapäivää, ja muut tulivat autolla: meillä oli treffit sillalla yhdeltä.

Juniori on käynyt ”joskus lapsena, kai.”, Eepi ei aiemmin, Apsu viime viikolla luokkaretkellä, mutta eivät olleet päässeet minnekään sisälle: ”Ja sitten kun se opas siinä navetan eessä kerto meille tästä paikasta, niin siihen tuli iso amppari, ja me vaan väisteltiin sitä.” Pehtoorin kanssa on käyty parikin kertaa yhdessä: kaikki ne kerrat ovat tainneet olla 27.8. Ensimmäisen kerran vuonna 1983, kun tahdottiin.

Hääpäivien lisäksi minä olen käynyt siellä työni vuoksi, kerran esitelmöimässäkin, ja siellä kävin kuvaamassa ammattiopiston hakemukseen vaadittavaa portfoliota, Vastavaloon (kuvapankki) olen siellä kuvannut ja sitten viimeisten viiden vuoden aikana pari, kolme kertaa kesässä pyöräillyt sinne lounaskahville tai limpparille. Se on jotenkin hirmu tärkeä paikka minulle. Siksikin oli sellainen hyvän mielen iltapäivä olla siellä rakkainten kanssa.

Varsinkin Eepi oli innoissaan, Apsukin, mutta hänhän nyt ei varsinaisesti juuri koskaan hihku riemuaan. 😊 Vekara-vintti (jossa 50- ja 60-lukujen lasten maailmaa) taisi olla molemmista paras.

Myös tukkikämpät ja elämä niissä (koetin kertoa) kiinnostivat poikaa. Tuulimyllyssäkin käytiin sisällä, – sen toimintaa ja tarkoitusta on diginatiiveille, sähköisessä ja moottoroidussa arjessa eläville, kaupunkilaisille lapsille vähän vaikea selittää. Kiinnosti se kuitenkin.

Yksi kohokohdista Eepille oli kun pääsi ihan lähelle pikkuruista pupua, joka lymyili tervavenekatoksessa.

Käveltiin puolen kilometrin luontopolkukin, ja sitten kahvilaan. Jätski oli just oikea välipala.

Pirtin katossa olevista leivistä kerroin, että häitään Turkansaaressa viettävät morsiamet, kuten minäkin, leipovat orsille leivän, ja sen jälkeen lapset yrittivät kovasti etsiä minun leipomaani. Yrittivät vaikka kuinka selitin, että se on jo ajat sitten hajonnut, oravat syöneet tai se on vaan otettu pois uusien tieltä. Eepistä se oli epiä.

Lapset ovat jo monta kertaa mumminsa kanssa kulkeneet ja kiertäneet museoissa, että tietävät että museokaupoissa on kaikkea mukavaa pientä. Löytyihän sieltä ötököiden tarkkailuun suurennuslasipurkki ja pikkuruinen mobiiliauto. Ja olipa hyvä, että viivähdettiin siinä museoputiikin tienoilla tovi; tuttu vuosikymmenien takaa. Itse asiassa juurikin niistä ajoilta, kun me Pehtoorin kanssa vasta styylailtiin. Olipa mukava.

Isovanhemmuus Niitä näitä

Paljon liikkuvia tekijöitä

Joskus viikkoja sitten suunniteltiin, että tänä aamuna lähdetään ajelemaan Hangasojalle.

Muonitusvahvuuteen oli merkitty me kaksi, Juniori, Apsu ja Eepi. Juniorilla kun ei vielä (työpaikkaa syksyllä vaihdettuaan) ole moniakaan kesälomapäiviä, ja kun ensimmäinen lomapätkä sattui ja sopi lasten toisen vanhemman perheen kesälomasuunnitelmiin siten, että heti kesäkuun alkuun olisi viikko aikaa viettää Lapin mökillä, niin mikäs siinä. Lähdetään vaan!

Mutta muuttuvia ja liikkuvia tekijöitä on todettu aina olevan. Juniorin ja lasten mahatauti ja minun flunssani on jo ”taputeltu”, ja kuten poika viime viikolla totesi: ”Sairastetaan nyt, niin ei sitten mökillä tarvi.” Näin tehtiin.

Nyt lasten vähän puskista tullut totaalinen haluttomuus lähteä istumaan 2 x 500 km autossa muutamassa päivässä, vähän epävakaa huolitilanne Jäälissä etc. sai meidät tekemään varasuunnitelmia. Niinpä me lähdetään kaksin möksälle vasta ens viikonloppuna. Kait. Toivottavasti. Ehkä. Jos.

Tänään lapset tulivat pihapeleihin, mutta meillähän meni leipomiseksi. Ihan omin pikku kätösin leivotut pullat, pienen Nutella-sipaisun saattelemana olivat mitä parhain kesälomapäivän välipala meidän pihaHuvilassa.

Kaikenmoista höpöteltiin. Suunniteltiin yhteistäkin tekemistä tuleviin päiviin. Pikku reissu edes.

Tänään jo pääsin taas pyöräilemaan! Että se tuntui hyvälle. Ja mikä ihana ilta onkaan. Tyven, itikaton, lämmin, ja valoa! Paljon valoa.

Muistikuvia

Kaikkea!

Tänään on ollut niin paljon kaikkea. Huolta, iloa, surua, iloa, flunssaa, joka vaan jatkuuuuuuu, mutta tokenee välillä hetkeksi, iloa, ylioppilasjuhlat, joihin lupauduin kuvaajaksi (ehkä virhe!!), lupauksia, sanoinko jo että iloa ja huolta!

Yo-juhlat tai mitkä tahansa valmistujaisjuhlat, väitökset, publiikit, ammattitutkintojuhlat, kaikki ne, joissa pitkä rupeama ammattiin tai oppiarvoon valmistumisen eteen on tehty, ovat mahtavia. Se on yleensä koko perheen juhla; kaikkien sietää olla tyytyväisiä ja ylpeitä toisistaan. Tänään se näkyi kauniisti ja koskettavastikin.

Melkein aina koulujen päättäjäispäivä on aurinkoinen, ei ainakaan sateinen. Tänään ainakin Oulussa paistoi. Olin luvannut ystäville, että tulen poikansa ja hänen kaverinsa yhteisille juhlille kuvaajaksi ja samalla tietysti vieraaksi.

Lupasin, vaikka muistin hyvin, mitä opettajat Tornion ammattiopistossa sanoivat: ”Kahdella tuolilla ei voi istua yhtäaikaa”. Eli menet joko vieraana tai kuvaajana. Ja minä pöhkö olin luvannut mennä sekä kuvaajaana että vieraana, ja pahasti vielä toipilaana. Missään tapauksessa sitä ei vaadittu, mutta ku halusin. Laskin sen varaan, että olen koko ajan pihalla, en halaile, en kättele, kuvailen, mutta koko studioarsenaalia en pystytä pihalle, Pehtoori on assistentti, ja kaikki tiesivät, että priimaa ei tule.

Sehän se oli, että minä katselin nuoria, mielessäni palasin niin moniin lakkiaisiin, ja sitten siihen mitä niiden jälkeen on tapahtunut.

Tunnettu tosiasiahan on, että yo-keväänä useimmat ihmiset tietävät kaikista eniten kaikesta elämässään. Siitä alkaa alamäki. Tai unohdus. Varsinkin pitkälle kouluttautuvilla käy niin, että vuosi vuodelta tietää aina vain kapeammasta alueesta enemmän ja enemmän, mutta kaikki sen ulkopuolinen haalistuu hiljalleen. Toukokuussa 1978 tiesin parabeleista ja saksan kielen epäsäännöllisistä verbeistä edes jotain, nyt en mitään.

Reseptit Ruoka ja viini

Tomaatin ja tryffelin sopuisa paritus

Kesäpäivä.

Siihen kuuluu – aina – tomaatit. Pienet, isot, mustat, kirsikka-, luumu-, terttu-, helmi-, napostelu-, pihvi-, kelta-, raf = mustat tomaatit. Lisäksi tietysti MUTTI, sose, kastike, maustettu, paseerattu, pizza…. Salaateissa, kastikkeissa, vuokaruoissa, sellaisenaan, täytettyinä, grillisssä, focacciassa, keitossa, pizzassa, lämpimissä leivissä. Tomaatti kuuluu kesään, ja kaikkiin vuodenaikoihin.

Pehtoori toi tänään kaupasta kauniista isoja tomaatteja, joten nyt oli hyvä tilaisuus tehdä niistä, mozzarellesta ja tryffelistä Burrata al Tartufo. Toki vähän oikaistuna.

Söimme sitä kevättalvella Oulun Nallikarissa, olen syönyt Roomassa, ja nyt tehnyt muutaman kerran kotonakin. Järvenpään reissulla ostin sieltä tryffelijauhetta ja saman tuottajan tryffelivoita ja tryffeliöljyä sain systerin Firenzen reissun tuliaisina. Nyt on siis ”pakko” käyttää näitä.

Helppo ja hyvä keino on ostaa laadukas mozzarellapallo, laittaa se edellisenä iltana tryffeliöljyyn ja ripotella päälle vielä tryffelijauhetta. Palloa kohti 1 – 2 rkl öljyä ja ehkä teelusikallinen jauhetta. Kannattaa peittää purkki, sillä muutoin KAIKKI jääkaapissa tuoksuu tryffelille. Kuvasta näkyy kuinka helposti annos kahdelle valmistuu. Alle revittyä salaattia, reunoille rucolaa, viipaloitua tomaattia ja kaiken päälle viipaloitu mozzarella.

Lisäksi meillä oli pienet grillipihvit maustevoilla, maissia ja kermaviilikastiketta (valkosipulia, ketsuppia, suolaa, chilijauhetta, valkopippuria).

Giuliano Tartufi -tryffelituotteita näkee Suomessakin hyvin varustetuissa ruokakaupoissa, sekä netin erikoismyymälöissä tai vaikka Turun Italian herkut -liikkeessä.

Bloggailu

Herpaantumista

Helteisessä Oulussa olen hukkunut Italian reissun kuviin. Toki ollut auringossakin, mutta (turhan paljon) aikaa viettänyt viime viikon valtaisan kuvasaaliin parissa. Nyt on silmät sikkurassa.

Ja mietinnässä, miten saisin taas näinä vähätapahtumaisina, kuvauksettomina, kuvaamattomina, kontaktittomina, flunssaisina, lukemattomina (= kirjattomina), aika ajatuksettomina päivinä intoa ja sinniä jatkaa jokapäiväistä postausta. Kun ei millään haluttaisi katkaista 17 vuotta kestänyttä, sinnikästä, paljolti ilman pakottamista tapahtunutta bloggailua.

Jään miettimään, kun kerran tänäänkin sain edes tämän verran aikaiseksi.

Italia Reseptit Ruoka ja viini

Limonen inspiroimana 🍋

Gardajärven länsirannan Limone-kaupungissa olimme veneretkellä toissasunnuntaina, ja sehän olikin piristävä, keltainen, sitruunainen kaupunki monin tavoin. Tulin ostaneeksi kaikenlaista pientä sitruunaista, mutta Limoncelloa en ostanut. Itseasiassa Pohjois-Italiassa sitruunalikööri on Limoncinoa ja etelämpänä (Rooman seutu taitaa tässäkin olla rajana) se on Limoncelloa.

Limoncinoa/Limoncelloa ei Limonesta tuotu, mutta päätinpä taas tehdä kotona. 🙂 Limoncella di Casa -pullollinen on meillä useana kesänä ollut jääkaapissa ”vierasvarana”. Nyt on taas uusi pullollinen jo alkuvaiheessa tekeillä…

Limoncello di Casa

Ensin:
viisi kauniskuorista sitruunaa
pullo Vodkaa tai vaikka Absolut Citron´ia (50 cl)

ja parin viikon kuluttua:
1/2 litraa vettä
1/2 kg sokeria

Pese (luomu)sitruunat saippuavedessä. Kuori sitruunoista keltainen ohut osa. Laita kuorisuikaleet pulloon/purkkiin ja kaada päälle vodka.

Jätä pullo ikkunalaudalle pariksi viikoksi. Siivilöi sen jälkeen kuoret pois.

Kiehauta vesi ja sulata sokeri siihen. Yhdistä keltaiseksi, sitruunaiseksi makuuntunut vodka ja sokeriliemi.

Laita likööri kylmään (vähintään) kuukaudeksi.

Tästä ei tule kovinkaan makeaa, eikä kovinkaan vahvaa (20 %), mutta juuri sellaisena se kesän lämpiminä päivinä hyvin jäähdytettynä maistuukin parhaalta, vaikka pikkuruisena jälki”ruokana”. Kermavaahtoon lisättynä siitä saa vaikka täytekakkuun tai mansikoille sitruunaista raikkautta. Ja tänä kesänä ajattelin testata sitä Limoncello Spritziin, jospa osaisin tehdä yhtä raikkaan ja hyvän kuin saimme Limonessa. Yksinkertainen ohje siitä mm. Alkon sivuilla.

Kunhan saan oman koe-eräni juhannuksena tehdyksi, niin kerron sitten lisää. Minulla on pienen pieni pullollinen viimekesäistä mökillä jemmassa, joten se lienee uuttunut hyväksi perustaksi hyvälle spritzille.

Toinen vanha hyvä resepti, joka on pitkään kulkenut mukanani on cantuccinien eli mantelikorppujen ohje. Koska viime viikolla kävimme myös Cassonessa, jossa niitä maistoin ensimmäistä kertaa, on nyt hyvä syy julkaista ohje uudelleen. Semminkin kun niitä on nytkin meillä keittiössä kulhollinen.

Cantuccinit ~ italialaiset mantelikorput

200 g mantelimursketta
1 sitruuna kuori
3 munaa
250 g sokeria
3 rkl aitoa vaniljasokeria
400 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl voita
ripaus suolaa

Paahda mantelisilppu paistinpannussa, sekoita koko ajan ja jätä sitten jäähtymään. Kuumenna uuni 175-asteiseksi.

Vatkaa keltuaiset ja sokerit vaahdoksi.
Valkaa valkuaiset toisessa kulhossa ja kääntele valkuaismassa keltuaisiin varovaisesti.
Sekoita raastettu sitruunankuori ja mantelit taikinaan, lisää seuraavaksi jauhot ja leivinjauhe.

Jaa taikina kolmeen osaan ja leivo niistä kolme paksua tankoa. Paista 35 minuuttia.
Leikkaa tangot lämpiminä sentin paksuisiksi viipaleiksi ja jätä kuivahtamaan.

Kesällä 1997 Cassonen kylän pienessä kaupassa saimme niitä paketillisen cantuccineja kaupanpäällisiksi. Se oli ensimmäinen kerta, jolloin niitä maistoin. Myöhemmin opin, että niitä on Italiassa tapana kastaa Vin Santoon – pyhään viiniin. Nykyisin meillä syödään niitä ihan arkena, jos vain olen niitä leiponut. Annoksesta riittää meille kahdelle kahvin särpimeksi hyvinkin muutamaksi viikoksi.

Näitä voi myös varioida: olen ainakin kerran korvannut mantelit tummalla taloussuklaalla. Joskus olen laittanut taikinaan pari ruokalusikallista – sitruunaa!

Niitä näitä Puutarhahommia Ruoka ja viini Viini

Puutarhassa ja samppanjamaisteluissa

Kesäkukka-aamupäivä. Huvilan suursiivousiltapäivä. Samppanjanmaisteluiltapäivä. Siitepölyäihanhillittömästikokopäivä. Allergiaoireidenpäivä. Samppanjailta.

Joka vuosi päätän/päätämme laittaa edellistä vähemmän kesäkukkia. Tänä vuonna se taisi onnistua. Toki portinpielet ja parit ikkunanalukset (japaninkelloja), parit yhden ruusubegonian seinäkukat, molempiin valurautatolppiin verbenat ja lumihiutaleet.

Kun kesäkukat olivat purkeissaan, siirryn kasvimaan/yrttipenkkien puolelle; maankääntöhommia. Vähän mutta kuitenkin. Ja sitten Huvilaan ikkunat puhtaiksi, luuttuaminen lattiasta kattoon, ulko- ja sisäpuolelta. Vähän pipertämistä tuossa mutterissa on, mutta toisaalta, näkyy käden jälki. Kesäksi kaikki nyt siistinä ja kunnossa.

Ja alkuillasta samppanjamaistiaiset. Teemana Samppanjan eri tyylit.

Rotissööriys on viime aikoina ollut minulla aika vähäistä, mutta tänään kannatti osallistua. Magnum-samppanjoita maisteltiin, parin tunnin luennolla opittiin uutta. Hieman varauksellisesti suhtauduin vinkkiin, että tryffelipopcornit (!) ja samppanja ovat hyvä pari. Mutta onhan ennakkoluulottomasti sekin ehkä vielä joskus testattava.