Tuulestatemmattua

Pääsykoepäivä. Kysyttiin keskiajan kaupungeista ja ihmisten maailmankuvasta ja pyydettiin vertailemaan Suomen ja Englannin teollistumista. Nyt kun olen ensimmäiset 40 vastausta lukenut, ei mitään erityisen briljanttia ole vielä eteen tullut. Mutta aloitinkin niistä, jotka lähtivät ensimmäisenä pois. Toivoa sopii, että vastaukset syvenevät ja tiedollisesti ja tekstillisesti tanakoituvat, kunhan homma etenee.

Kävin päivällä poliisilaitoksella, kuukausi sitten ajan varanneena ja tänään häthätää mennessä passikuvassa käyneenä, olin tiskillä ajoissa, jätin sormenjälkeni poliisiviranomaisen tietokantaan ja sain kuulla, että saan viikon, parin!! päästä tekstarin, jossa ilmoitetaan, mistä R-kioskilta saan uuden passini hakea. Minusta moinen tuntuu vähän hassulta, oudolta, merkillisesti epäluotettavaltakin. R-kioskilta? Ja se, että passi tulee viikon tai parin!! päästä hieman huolettaa. Parin viikon päästä TODELLAKIN pitäisi olla passi, sillä keskiviikkoaamuna 5.5. on lähtö kohti Mexico Cityä.

Kun en ole oikein reissugarderobia ehtinyt ajatella ja olen sitä paitsi perustanut siihen, että pärjään viime kesän Masai-kokoelmallani (mustaa, valkoista, valko-mustaa ja sitten hieman lisää valkoista), ja kun minulle vinkattiin tällainen ihana pellavavaatesivusto http://www.linenbypias.fi/pellavatunikat-c-16.html , tilasin juuri äsken itselleni pellavatunikan. Sieluni silmin näen itseni se päällä liukuvani uneliaana resortin aamiaiselle, jossa nautin hitaasti hedelmiä ja vastapuristettuja mehuja, jälkiruoaksi mustaa, vahvaa kahvia ja jonkin pienen makean…

Ja tömps! Putosinpa ajatuksistani suoraan tänne Rantapellon työhuoneeseeni, jossa olisi vähän nälkäkin, mutta jääkaapissa ei mitään, mikä juuri nyt maistuisi. Duunista kotiuduttua en viitsinyt oikein mitään kokkaillakkaan, – pehtoori kun on pohjoisessa. Sai kaverikseen VMP:n maskuliinin, jonka kanssa olivat tänään patikoineet Hangasojan alkulähteille, jääjärville. Olisinko halunnut olla mukana? Höpsis! Paljon kivempi lukea nuorten merkillisiä selityksiä pimeästä keskiajasta, joka ei ollutkaan pimeä. Tai noh, ehkä juuri ja juuri jääjärvillä olisi voinut olla kiva käydä tähän aikaan vuodesta.

Mitähän valkoinen hortensia tarkoittaa. Joku aika sitten laitoin kuvia sinisistä hortensioista, ja sain kuulla [kaunis kiitos kirjeestä] että sininen hortensia on vanhanpiian kukka. Mikähän valkoinen on? Minä vain pidän valkoisistakin ja sinisistä ja …

Klo 22.32 ja artikkeli on valmis! Eikä paljonkaan (= 4 sivua) yli määrämitan. 

Ja reilusti ennen pääsykokeita, jotka alkavat huomenna klo 9.00.

Ihan työstä on tämä päivä käynyt …

Iltapäivän/illan maraton-seminaari-istunnossa oli hassua, kun opiskelijapojilla oli sortsit.

Enpä muista aiemmin pitäneeni seminaaria sortsi-porukalle. 😉 

Mutta hyvin me keskustelimme. Aika hyvin.

Nyt lähden nukkumaan….

Kuvat eiliseltä aamulenkiltä.

Kesäkuussa tuota reittiä ei enää voi mennä merenrantaan:
kilometrin pätkällä sääsket syövät elävältä.
Mutta näin alkukesästä ja sitten
taas heinäkuun lopulta lähtien, 
se on niin mukava polku. 

Siellä on hyvä ajatella.

Klikkaamalla kuvat isommiksi, melkein tunnet tuoksun. Valon ainakin näet paremmin. 

Olen ollut vähän paitsiossa kahvipöytäkeskusteluista; lätkä ja euroviisut kun eivät nyt ole oikein päivissäni ykkösjuttuja. Ei niin, ettenkö joskus niitäkin seuraa ja niistä molemmista olen joskus paljonkin välittänyt, mutta nyt eivät ole oikein sopineet elämänmenooni.

Enemmän kruununmetsätorppa-asutus ja Inarin kultakuumeen aiheuttama muuttoliike ja ”minun” Matildani ovat tarkasteluni ja ajatusteni keskiössä. Sitäkin minä mietin, että ikä, laiskuus vai tyhmentyminen? – mikä ihme tekee tämän, että yhden parikymmensivuisen artikkelin kanssa tuhraantuu viikkokaupalla aikaa. Eikä se selitä, että on muitakin töitä yhtä aikaa. Onhan niitä ennenkin tehty; opetusta ja ohjausta, seminaaria ja selontekoja yhtä aikaa kirjoitusprojektien kanssa, mutta mikä hitto se tämän pohjoisen muuttoliike -artikkelin kanssa oikein kitkuttaa? Naapurihuoneessa (vain muutamaa vuotta nuorempi) kollega suoltaa tieteellistä tekstiä kahden liuskan keskimääräisellä päivävauhdilla. Ei pysty meitsi moiseen. Artikkelin valmistumattomuus alkaa pian ahistaa…

No niin – mutta tänään kun evästeltiin (tai siis minähän taas unohdin aamulla tekemäni tonnikalasalaatin kotijääkaappiin, joten hainkin Bioskan ruokalasta salaatin… sinne on avattu uusi salaattibaari! Jee! Olihan hyvä. Aika tyyris kyllä oli (7,20), joten edelleen taidan pääsääntöisesti pysyä omissa eväissä – hahaa, jos vain muistaisin ne… 😀 ) mutta siis, kun puolelta päivin poikien kanssa (saako (aika) nuoria miehiä pojitella?) lounastimme ja samalla lueskelimme päivän lehtiä, totesimme, että taas kerran Suomi on euroviisuennusteissa vahvoilla voittajaksi tai ainakin – vahvasti menosssa – kolmen parhaan joukkoon.

Vaikea mennä sanomaan oikein mitään, en ole ehkä kuullut koko biisiä,  mutta sitä ryhdyimme pohtimaan, että kannattaisi jo tehdä jonkinlainen tutkimus tästä aiheesta: Miten lehdistön hypetys, ”euroviisuhuuman” ja voitonjuhlatunnelman nostattaminen ennen semifinaalia ja  ”kuinkas-sitten-kävikään”  – kirjoittelu eri lehdissä ja muissa medioissa on vuosikymmenien kuluessa muuttunut. Tai miten yhteiskunnallinen kehitys vaikuttaa euroviisufanitukseen, sukupuoli ja -polvi erot voittoennusteissa, Suomen geopoliittinen asema ja euroviisu-uutisointi  ja niin edelleen. Lopulta päädyimme siihen, että teetätetään ensi lukuvuonna aiheesta kandityö ja otsikkokin jo keksittiin:

”Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä” – suomalaiskansallinen identiteetti ja Euroviisut kautta vuosikymmenten”

Oukei, ehkä ei muita huvita, mutta meillä ruokkis sujui hauskasti. Ja ihan vilpittömästi kyllä toivon Suomelle menestystä molemmissa mittelöissä. Minä palaan muuttotilastojen äärelle.

Ai niin. Aurinko. Lämmin. Kevät, – eikun jo kesä! Mielettömän ihanaa!

Nautitaanpa siitä!

Tänään on meillä käynyt siivooja, joten oli ihana tulla puhtaaseen kotiin. Kunhan sain meille kukkakaalitortillat tehdyksi ja syötyämme, pehtoori lähti minun autoani pesemään ja putsaamaan. Minua ei todellakaan innostanut istahtaa koneen ääreen, taivas kun oli sininen ja aurinko paistoi, ja sitä paitsi eilen kirjoitin itseni niin umpikujaan, että on vaikea jatkaa …

Lisäksi tänään saatiin kollegan kanssa ensi viikon pääsykoetta varten kysymykset formuloitua jotensakin valmiiksi ja melkein tein ”tarkastussabluunankin” valmiiksi, joten oli sellainen jotain jo aikaiseksi saanut olo. Kun vielä ”romahtanut olkapääni” juili oikein reippaanlaisesti, annoin itselleni luvan ja kehotuksen lähteä siivoamaan Huvila. Muutkin siivoaa, niin sitten minäkin.

Yleensä sen luutuamiseen talven jäljiltä menee hyvinkin lauantaiaamupäivä, mutta nyt pistin vähän töpinäksi ja putsattu on. Jep, jep, pikkuisen fuskasin: jätin ikkunat ulkoapäin pesemättä. Niihin kun helposti humahtaa tunteroinen, ikkunaristikot saa kyllä irti, mutta silti vähän työlästä on noiden pesu: syreenien ja Huvilan välissä kun saa häärätä. Pesen sitten lauantaina.

Aamulla kävelin Terveystalolle rokotukselle ja tietysti kamera mukana… ei vielä Linnanmaalla kovin kesältä näytä. Mutta paistaa kuitenkin. Ja ensi viikolla tuonne tulee monta sataa nuorta ja muutama vähän vanhempikin pääsykokeeeen.

Pääsykokeeseen ilmoittautuneita on yhteensä 430!! Ja vain 28 pääsee sisään. On siinä taas karsiminen. Kun muutama sata konseptia saan luetuksi ja kollega toisen samanmoisen nipun, niin ollaan jo kesäkuun puolella hyvinkin.  Nyt kyllä kulutimme aikaa ja vaivaa, jotta pääsykokeella voisimme erotella jyvät akanoista; tai siis juurikin ne, jotka intohimoisimmin historiaan suhtautuvat. Katsotaan nyt sitten miten käy.