Tuulestatemmattua

Jotenkin perinteistä…

Sää kylmä, tunnelma lämmin.

Onneksi sisar ja A. tulivat juhannuspäivälliselle. Ja pikkuperhe tietysti. Onneksi. Niinhän se on, että vieraat tekevät juhlan. Enpä meille kahdelle olisi tällaista menua värkännyt…

Juhannus 2018

Paahdettu kukkakaalikeitto,
basilikaöljy, prosciuttolastut
Graavilohi, graavisiika
Rieska, ruisrevitty, saaristolaisleipä
Voi

Hiiligrillattu Perämeren lohi
Uudet perunat
Sipulikastike
Korvasienikastike
Mätimousse

Mansikkakakku
Kahvia

Ei kovin paljon ihmeellistä, mutta saimme hyvinkin syödyksi ja rupateltua monta tuntia.

Juniorin kanssa olimme kaksistaan hankkineet vintage samppanjan (2009 Leclert Briant) jolla aloitimme juhannusjuhlan. Koskapa seurueessa myös alkoholittomista nauttivia, tein mocktailin seljankukkamehusta, sitruksista, yrteistä, jäistä,… Kaunis se ainakin on. Ja oli se hyvääkin.

Siinäpä se city-juhannus alkaa olla vietetty. Josko huomenna jo kunnolla ulkoilemaankin?

Niitä näitä

Pieni ja sateinen juhannusaatto

Juhannusaattoaamuun heräsin kohtalaisen katkonaisen yön jälkeen miettien, mitä ihmettä tänään? – Juhannusaatto! Totta puhuen eipä ole paljon siltä tuntunut.

Tosin sitten iltapäivän lopulla, ukkosen jyristessä ja salamoidessa, istahtaessamme kaksistaan ruokapöytään näytti tarjoilut siltä, että ollaan olennaisen äärellä. Paljon ei tarvita, että on hyvää.

Leipää, perunoita ja kalaa. Siinä se on suomalainen juhannusruoka parhaimmillaan. Vaikka sitten kaksistaan. Noh, huomenna sitten rakkaita lisää pöydän ympärillä.

Juhannusherkkuja kävimme vielä tänäänkin hankkimassa, – nimenomaan huomiseksi. Ja viemässä niitä isomummullekin Caritakseen. Apsukin oli mukana kauppa-, halli- ja torireissulla (jolloin koko ajan satoi aika massiivisesti), ja nyt jo Kauppahalli-reissun konkari halusi koputella Toripolliisin isoa mahaa, ja tiesi mistä ja keneltä haetaan kalaa, leipää ja mansikoita.

Kunhan porukalla Caritaksesta kotiuduimme, oli Apsulla lounasaika ja sitten jo isänsä pääsikin duunista ja haki pojan …

Erilainen juhannusaatto on jatkunut kaksin hyvin syödessä, huomisen valmistelussa, kuvien parissa ja sadetta pidätellessä. Tyärtä ikävä, muutoin kaikki hyvin.

Huomenna on Suomen lipun päivä ja muutenkin. Jostain syystä. Tätä on tänään ”luukuttanut”: Minun Suomeni.

Hyvää Juhannusta kaikki Tuulestatemmatun kymmenet seuraajat!

Isovanhemmuus

Paluu liikennepuistoon

Iltavuoro.

Ja sen aluksi olin Apsun kanssa liikennepuistossa. Oikeastaan tänään vasta tajusin, kuinka paljon minä olen sitä odottanut.

Sinne liittyy minulla niin paljon hyviä muistoja omasta lapsuudesta ja omien lasten kanssa siellä vietetyistä iltapäivistä, että olen kovasti odottanut voivani viedä pojanpojan sinne.

Kolmivuotias osaa jo polkea ja yltää juuri ja juuri puiston pienempien polkuautojen polkimille. Ja kyllä mummi sai formulakuskin perässä juosta. Ihan hyvä lenkki tuli tuosta reilusta tunteroisesta, – Apsu olisi jaksanut kauemminkin, mutta minulla jo nälkä ja liikkumista ihan kylliksi. KLIKS (video varikolta)

Liikennepuisto on rempattu vastikään ja se on kyllä tosi mukava paikka. Pääsymaksu 2 €/kuljettaja (tallipäälliköiltä alias mummeilta ei mene mitään), jolla saa ajella vaikka kuinka kauan. Tänään oli melkein kaikki autot (30 – 40 ?) ajossa, mutta hyvin mahtui.

Mie muistan 60-luvulla kun autoja piti aina jonottaa, ja sitten välillä kuulutettiin, että piti ajaa ”varikolle” ja antaa autot seuraaville. Ainakin yhden kerran minun synttärini vietettiin siellä; isä otti onnikan ja tallin porukan lapset vanhempineen mentiin Hollihakaan liikennepuistoon. Mun lemppariauto oli punainen aika umpinainen auto, ja hämärästi muistelen, että sen numero oli kutonen. Vahinko, ettei oman lapsuuden liikennepuistopäivistä ole kuvia. Meidän mutikaisten kanssa kävin heidän tarha/alakouluvuosien muutamana kesänä tuolla ja molemmat saivat ottaa yhden kaverinkin mukaansa. Ja ainakin yhdestä kerrasta on kuvia – jossain.

Äsken Apsu vielä juuri ennen nukahtamista ilmoitti: ”mennään huomenna uudestaan”.

Oulun etniset ravintolat Ruoka ja viini

Lounaspaikkatestailut jatkuvat

Tuollainen puolitoistametrinen mainos oli viime viikolla Saariselän Nesteen/Scanburgerin ulkoseinässä. Ei olla koskaan ko. burgeripaikkaa testattu, mutta tänään testattiin paikka joka voisi käyttää tuota slogania.

Annokset olivat aika valtavia. Ja pikaruokameininkiä. Maku oli sitten vähän vähäisempi. Tai noh, ei missään tapauksessa huonoa, mutta, mutta…

Minun annokseni nimi oli ”Parman toast” ja menun perusteella odotin kreikkalaista salaattia ja parmankinkkutäytteistä toastia. Jos oikein väljästi tulkitsee, niin mikseipä…?

Löysin salaatista neljä pientä kuutiota fetaa ja kolme oliivia, hiukan paprikaa ja paljon jäävuorisalaattia (kantoineen). Kuivan toastin välissä oli erinomaisen hyvää kastiketta, mutta parmankinkkua oli kyllä etsimällä etsittävä, eikä se sittenkään oikein maistunut. Mutta cheddar ja tomaatit olivat hyviä, ja niitä oli riittävästi.

Pehtoori otti lammasburgerin. Pihvi ei ollut jauhelihaa, vaan paistiviipale, sellaisena kuulemma ihan hyvä. Ja ranskalaiset ja dippi hyviä, eivät erinomaisia mutta hyviä ja rapeita.

Listan mukaan annokseen kuului tsatsiki, mutta sitä ei ollut.

Olimme vähän lounasajan jälkeen, ja annokset maksoivat 10,70 € ja 16,70 €, – lounasaikaan listan KAIKKI annokset maksavat 10.70 €, mitä voi pitää varsin kohtuullisena. Lista oli ihan mahdottoman monipuolinen, ihan ”etnistä” koko 60 ruokalajin lista: pizzaa, pastaa, pihviä, salaatteja, toasteja, kala-annoksia ja vielä lapsille oma lista.

M6 Dining on Pakkahuoneenkadulla, ja olen lukenut, että sitä pidetään hyvänä salaattibaarinsa takia. Ehkä pitäisi antaa sille joskus mahdollisuus siinä lajissa, mutta tämänpäiväinen kokemus jäi aika vaisuksi. Vain kaksi pistettä, koska annosten pääruoka-aines oli aika lailla vastoin sitä mitä listan perusteella odotettiin.

[icon name=”cutlery” class=”” unprefixed_class=””] [icon name=”cutlery” class=”” unprefixed_class=””]

Muutoin päivä mennyt ulkoillessa: aamupäivällä kaupungissa kuvaamassa ja kävelemässä ja iltapäivällä pyöräily kaupunkiin. Oikeastaan ihan ihana ilma; raikas merituuli ja aurinkoa yllin kyllin. Ja sitten Vastavaloa ja kuvatoimitusta uudelle asiakkaalle – Aittaputtiikille saan tehdä kuvahommia.

Niitä näitä Ruoka ja viini Viini

Kepeitä ja makeita kesäviinejä

Juhannusviikon tiistai. Olisikohan aika mainita muutama sananen kesän viineistä? – Nyt on kyllä aika laiskasti tullut kokeiltua uusia, mutta jotain voin sentään todeta meidän kotipiazza/La Festa/Myötätuuli -testailuista.

Heti alkuun kesän tömppäviini. Mökillä on laatikkoviini eli tömppä yleensä silloin, kun siellä on muitakin kuin me kaksistaan, mutta viime viikon työleirillä meillä oli etelä-afrikkalainen Inception. Se on varsin edullista (2 l/24 €) ja se on kyllä melkein liian makeaa punaviiniksi: ”Keskitäyteläinen, vähätanniininen, puolimakea, kirsikkahilloinen, mustikkainen, vaniljainen, kevyen tervainen”. Tämä on shiraz, mourvedre ja petit verdot -rypäleistä tehty, ja minulle tulee mieleen muutaman vuoden takainen, yleisestikin hyvin pidetty ”Yellow Tail”-viini. Ei ehkä paras hienostuneen ruoan kaveri, mutta juhannuksen takkatulen tai kokon ääressä maistuu varmasti.

Yhden rosen jo kehuinkin viikonloppuna. Ja toinenkin on ehditty kokeilla. GEM. Alkon kausimyyjä Juniori sanoi, että sitä menee paljon, ja mekin päätimme testata. Sitä paitsi pullo on kaunis. 😉 (Mikä on luonnollisesti ratkaiseva tekijä rose-viiniä valitessa.) Kyllä siinä maistuivat marjat, vadelma ja mansikka, ja kepeää kesäjuomaa saa pullollisen 13 eurolla, mikä ei ehkä ihan vastaa laatua. Ai, niin, mutta tuo kaunis pullo. 😉

Kuohuviineistä voisin olla aika pitkälle samaa mieltä kuin Viini-lehden TOP5.

https://viinilehti.fi/2018/06/top-5-kuohuviinit-eri-tilanteisiin/

Kaksi ensimmäistä ja viimeinen on ollut minunkin suosituksissani joinakin vuosina jouluna, ja kyllä ne kelpaavat juhannukseenkin. Kolmantena – ja nimenomaan kalalle – Rinta-Huumo suosittelee Alsacen Crémantia eli paikallista kuohuviiniä. Vaikka ei olekaan kovin edullinen niin on kyllä sen väärti. Suosituksissa oleva vähän halvempi on Alberto Nani Organic Prosecco Extra Dry mekin testattiin joku viikko sitten viikonloppuna; proseccosta pidän ja tässäkin lisäarvona ”kuvauksellinen pullo”. Mutta eipä meistä kumpikaan sen makuun oikein ihastunut. Ei, emme poiskaan kaataneet, mutta toiste en varmasti osta.

Valkkareita? Eipä juuri ole uutuuksia maisteltu. Kesäkuun alun viininmaistiaisissa pidin tavattomasti Ironstonen Reserve Viognierista. Yleensäkin pidän Viognier-rypäleviinistä, mutta tämä kalifornialainen reserve oli paitsi varsin tyyris, myös erinomainen. Kuiva, mutta paahteinen, ja maistoin persikkaa ja muita hyviä hedelmiä maussa. Ironstonen Chardonnay on myös oikein hyvä. Ja halvempi.

Punaisissakin pysytelty pitkin kevättä aika lailla tutuissa. Jos jostain löydät australialaisen syrah Hedonist-viinin, niin osta! Ihan amaronen veroinen herkku.

Ai niin, melkein unohtui. Onhan me löydetty yksi hyvä valkkari. Jo hiihtolomalla? Moselin alueelta sataprosenttinen riesling litran muovipullossa. Paljon epiteettejä, joiden pitäisi saada minut jättämään tällaisen hyllyyn, mutta meillä on ollut jo pari, kolme kertaa tämä. Ja aina vaan se on hyvä. Se on raikas ja maukas. Edullinen ja helppo olematta pliisu. Frame – vaikka piknikkoriinkin.

Mökkielämää Reseptit Ruoka ja viini

Mökkiruokajuttuja

Teettekö ikinä tällaisia kasasalaatteja? Vähän kuin italiansalaattia, mutta ei kuitenkaan. Tämmöiset ovat meillä hyvin tavallisia mökkiviikon lopussa, samoin kuin kaikenmoiset tahnat leipien päälle ja mousset jälkkäriksi. Eli on kyse kaapintyhjennysruoista. Ota mitä sattuu olemaan. Niinkuin nyt tuossakin, pätkä kurkkua, puolikas paprika, aurinkokuivattujen tomaattien purkin pohjat, samoin hillosipulti, turkkilaista jukurttiakin oli vähän, sinappia taitaa olla vähän mukana, jne. Tämmöiseen päätyy joskus notskimakkara joka on jäänyt, omena tai juustonkannikka ja pähkinäpussin loppu.

Ajatuksena, ettei mitään jätetä kaappiin, eikä myöskään heitetä pois. Ja näiden tekemisessä – sidosaineena – on ovallista Creme Bonjour Cuisene. Meillä on nykyisin melkein aina purkki tilli-sitruunaa kaapissa, – se on mahdottoman hyvää paistetun ja savustetun kalan ”sinappina” ja tonnikalasalaatissa ja vaikka katkarapumössöä tehdessä.

Tässä on raudusta ja Cuisinesta Kuukkelin savupororieskalle tehty tahna, sekä Sallan kurkkua! Matkalla mökille kävimme taas Sodankylän Pohjantähti-K-kaupassa, jonka pihalla jo mainostettiin: ”NYT taas on Sallan kurkkua”. Ja minähän tietysti etsimään sitä HeVi-laareista. Ja kyllä olikin mainostamisen väärtiä.

Se on sellaista kesäkurpitsan kokoista, ei direktiivin mukaista, mehukasta ja melkein makeaa, silti raikasta kurkkua. Jos sattuu kohdalle, suosittelen.

Muutenkin mökkiruoka oli taas ”aina sitä samaa” – lohta ja hilloja.

Mutta mikäpäs niissä. 😉

Ja sitten Pehtoorin iloksi oli mukana myös raparperipiirakkaa. Minulla on pari vakkarireseptiä, joilla ne alkukesän pari raparperipiirakkaa yleensä teen, mutta kun olin taas aikeissa ennen möksälle lähtöä tehdä kookos-raparperipiiraan, Pehtoori esitti, ettenkö voisi tehdä pullataikinapohjaan ja sellaista kuin äitinsä tekee. Taitaa aika monella miehellä olla joku äitinsä kotiruoka tai leipomus, jota aina välillä kaipaa. Pehtoorilla yksi niistä on just tämä piirakka. Olen joskus vuosia, vuosia sitten sellaisen tehnyt, ja osasinpa vielä: mies oli tyytyväinen ja anoppikin tykkäsi kun olin sitä pojalleen leiponut. 😀

Sen juju on paitsi se pullataikinapohja, niin myös kuorrutus, joka kaadetaan puolivälissä paistamista sokeroitujen (+ pari rkl perunajauhoja) raparperipalojen päälle. Piirakkavuoalliseen laitoin kaksi kananmunaa, 1 dl sokeria, 1 dl kuohukermaa ja 1 tl vaniljasokeria, jotka siis sekoitetaan keskenään. Meheväähän siitä tulee.

Valokuvaus

Canonin kanssa kaupungilla ja kotona

Eilisiltapäivä, -ilta, tämä aamupäivä ja päivä mennyt kuvaillessa. Tosin kuvatessa kaikkea tekemistäni, joten vain vähän ”lavastellen”.

Ja todellakaan ei ollut lavastettavissa upea haloilmiö, joka aamun pyörä/kuvauslenkillä sattui kohdalle. Onneksi oli laajis mukana, ja koko 22 asteen kaari mahtui kuvaan. Ja Oulun kaupungin profiilia aika hyvin siihen alle.

Monin tavoin yritin käyttää ilmiötä hyväksi kuvissa, mutta olisin – taas kerran – kaivannut jotain mahtitikkaita, ylempää olisin halunnut kuvata. No mutta aika tyytyväinen olen tähän vaikka itse sanonkin. Kortteja aion tästä(kin) tehdä. Myyntiinkin uskon saavani 😉 .

Laitoin yhden halokuvan myös FB:n kuvapalstoille. Ja taas kerran ihmettelen kommentointeja, tykkäyksiä tai niiden puuttumista. Noh, on kuva saanut satoja tykkäyksiä, mutta myös muutamia kummallisia kommentteja. Ehkä minä palailen joku päivä näihin … Ja jo nyt voin taas kerran todeta, että blogini kymmenvuotisen historian aikana olen tullut kohdelluksi varsin hyvin, täällä ei ole kummallisia kommentteja, päinvastoin.

Tänään myös mökkireissun jälkeistä puutarhurointia: pupu mokoma on syönyt takapihan penkistä salaatteja ja lehtikaalin taimia! Argh! Aikaisen kesän ilona hyvin alkunut yrtti- ja salaattiviljelyni meinaa koitua vain jäniksen iloksi, mikä ei ole kiva juttu.

Pihapiirissä tuli tänäänkin todetuksi, että isojen koivujen kaato-operaatio oli vain hyväksi. Valoa riittää nyt kaikille kasveille, eikä nurmi ainakaan vielä ole kärsinyt auringonvalosta, toki Pehtoori sitä on kastellutkin. Ja minun minikivikkokasvustonikin voi oikein hyvin.

Mansikoita eilisen torireissun jäljiltä, ja edelleenkin on todettava, että punainen on vaikea kuvattava. Huom. alla Nachtmann Bossanova -lautanen, jollaisia olen ostanut kaksi nimenomaan ruokakuvauksia varten. Ne ovat minusta kovin kauniita, ja ruoka pääsee esille hyvin. Minulle on luvattu yhdestä oululaisesta ravintolasta, että saisin hakea sieltä lainaksi tuollaisia kuvauksia varten. Ainakin vielä ovat nuo kaksi omaa riittäneet. 😉

Isovanhemmuus Oulu Ruoka ja viini

Kesälauantai koti-Oulussa…

Nyt olen aika lyhytsanainen.

On ollut kesälauantai. Oulussa, kotona.

Usein tämä on ollut jotenkin hirmu hieno lauantai: viikko ennen juhannusta, viikko tai kaksi ennen loman aloitusta. Nyt tämä on ollut siirtyminen lomalta lomalle. Mökiltä kotiin. Ja tänään on ollut mitä mainioin kesäinen ilma. Lämmin, merellinen, mielyttävä tuuli.

Ja aamuun heräsin aika hyvin nukkuneena. Aika hyvin me Apsun kanssa nukuimmekin.

Kun puuhasimme lähtöä Liikennepuistoon, ilmoitti pappakin alias Pehtoori lähtevänsä mukaan.

Puisto kiinni (ykstiyistilaisuus ~olisipa siitä netissä mainittu, ei olisi tullut nostatettua innostusta etukäteen…). Onneksi vieressä leikkipuisto, skeittipuisto ja tavallinen puisto sekä merenpoukama ja puhalluskukkia.

Kiersimme, kaarsimme. Ja näimme mm. hienon 18-vuotiaan Salla Ikosen tekemän graffitin.

Ja mitä kommentoi Apsu? – Miksi? Kuten kysyy kaikkeen mahdolliseen ”miksi”? Siinäpä yrittää aikanaan työkseen kysymykseen ´miksi´ vastannut mummi selittää… 😉

Palauduimme torin ja Kauppahallin kautta Rantapeltoon. Aika Apsun lounaalle, päikkäreille (nukahtaminen ei ole mikään pikkujuttu, muistattehan…) .. ja sitten taas päikkäreiden jälkeen yhdessä kaikkea.

Hiljalleen aloitin lauantain safkan valmistelun … jo kohti keskiaika-kalaaseja menukokeilut. Olisipa kuukauden päästäkin vielä Perämeren lohta mahdollista saada.

Ja pimientoksia., palaan niihinkin taas. Ja olihan meillä ihan erinomainen rose, jota voi kyllä suositella, vaikka en mikään roseen ystävä olekaan. Tässä paitsi marjaisuutta myös viinillisyyttä. oikeinkin paljon tykkäsimme tästä molemmat.

Kesälauantai. Miltähän se tuntuisi, jos aina olisi ihana, lämmin, tuulinen, sääsketön, aurinkoinen, leppoisa, herkullinen kesälauantai? Ehkä se ei enää tuntuisi niin hyvälle kuin tänään.

Isovanhemmuus

Koilliskairasta Suomen Tivoliin

Mökkiviikko tuli täyteen tänään: kotiin oli luvattu tulla ajoissa.

Apsun vanhemmilla molemmilla tänään iltavuoro ja huomenna aamuvuoro, joten meillä ”Apsu-vuoro”. Eipä ollut vaikeuksia herätä kuudelta, nostella kassit, kamera- ja kylmälaukku autoon ja hurautella (yhden pysähdyksen taktiikalla ja kuskin vaihdolla, 5 t. 20 min.) pilvisessä säässä kotiin. Lähtösiivoustakaan ei tarvinnut tehdä. 😉 Eikä niin kovasti harmittanut lähteäkään kun pian päästään taas uudelleen.

Sen että ehdimme kassit purkaa, pihakukat kastella, tuli Apsu.

Kun kerran oli lämmintä, eikä muutakaan ohjelmaa, lähdin pojan kanssa Hietasaareen Suomen Tivoliin. Jo viime vuonna kävimme eka kerran porukalla, mutta tänään oli pojalla ihan omanlaista osallistumista.

Siellähän se liki kolme tuntinen hurahti. Tuntui ensin, että ei mihinkään uskalleta mennä ja sitten yhä uudestaan rata-autoihin ja autokaruselliin, maailmapyörässä ja pomppulinnassakin käytiin. Ja suurin kysymys lähtiessä oli: ”Miksi tyttö töni?” Päiväkotielämästä paitsi olleesta ja aika vähän muiden lasten kanssa tekemisessä ollutta kolmivuotiasta hämmästytti suuresti pomppulinnan kyynärpäätaktiikka.

Mutta hämmästytti ja kummastutti maailmanpyörän kyytikin: ”Miten voidaan olla puiden päällä?” ”Miksi?” Ja rata-autoradalla: ”Mummi, kaasua!” Ja jonglöörejä katsoessa vähän jännitti taitajien puolesta: ”Ei putoa!” Enimmäkseen iloa ja hymyä. Lujasti kädestä puristamista, ja taas kummatelua.

On hyvä olla kotona. Ja olla mummi.

Lappi Mökkielämää Muistikuvia Valokuvaus

Kesälomatorstai

Aamupesulla purolla, 10 tunnin yöunien jälkeen. Mitäs näette kuvassa? – Minä näen auringonvalon ja lämmön. Hangasojalla on tänään ollut kesä. Aurinkoa ja lämmintä, parhaimmillaan + 15 C. Halusin jo jonnekin ylös, liikkumaan muutenkin kuin hyötyliikkumaan. Siispä kohti Kiilopäätä.

Pitkospuilla ja portailla pitkiä pätkiä päällystetty reitti Kiilopään huipulle oli remontissa. Soralla ja kivellä koko reitti, mutta toki pääsimme huipulle. REitillä vielä lumensulamisvesien lampareita, pieniä kevätpurojakin.

Ja huipulla näkyvyys Sokostiin asti. Lumilaikkujakin vielä. (Alla oleva kuva oli tänään Ylen uutisten säätiedotuksessakin…)

Polkurempan takia päätimme palata alas toista reittiä: uusi polku kulkee pohjoisen/koillisen kautta. On vähän pitempi, ja kovin rakkainen. Siis paljon hitaampi, mutta toki kaunis sekin. Toiset vaan tepastelee käden selän takana … Minulla kamera ja uusi objektiivi… reppu jossa toinen obiska ja siksikin paljon varovampaa alaspäin meno. 😉

Iltapäiväksi paluu möksälle. Jossa lämmintä, aurinkoa, valoa, ei sääskiä. Pehtoori viihtyi sisällä, minä en millään. Ja jatkoin pari päivää vireillä ollutta ”kaarnalaiva racing” -puuhaani. Yksi tämän viikon kuvahaasteiden aiheista on ”liike”. Ja minä pöhkö olin keksinyt, että kuvaan kaarnalaivoja mökkipuron ”koskessa”. Ensimmäinen ongelma on ollut se, että olen hukannut puukkoni. Milläs vuolet kaarnalaivoja? – No muutaman kuitenkin tein, kokeilin ja hain Pehtoorin avuksi uittamaan.

Tämmöistäkin voi kuulkaa mökkihöperö puuhailla. 😀

Lisäksi paljon ”kuvituskuvia” … kuten tämäkin. Ensi viikolla taas Vastavaloon lähetettävää….