Tuulestatemmattua

Johdannoksi tähän postaukseen yksi vanha juttu: KOTOILUA. Aika lailla samankaltainen päivä tänään.

Sauvakävelyä ja leipomista. Huomenna on anopin synttärit, ja ajattelin minäkin lähteä pitkästä aikaa Jäälissä käymään, joten leipasin viemiseksi Runebergin torttuja tai oikeastaan muffinseja. Tein Dansukkerin ohjeella – paitsi että muffinsivuokiin. Ja mietin, että kostuttaisinko ja millä, kun kerran ohjeessa vinkattiin.

Pikaisesti hain täältä blogista, millä olen ennen kostutellut ja kohdalle tuli tämä postaus. Ja ei muuta kuin etsimään meidän ”väkevien kaapista”, olisiko siellä ja kyllä sieltä löytyi: kaikki mitä oli edelliseltä kerralta (2010!!!) jäänyt. Siis vain tilkka sitä, ettei kävisi kuten tuossa em. nämä postauksen tarinassa. 😀  Aika vaatimattoman näköisiä ovat, mutta ihan hyviä.

Ja sitten pitkästä aikaa – kun kerran taas kaapissa on kookoshiutaleita yllin kyllin – kookoskakkusia. Niissä on niin paljon nostalgiaa (opiskeluaikojen varkkarileipomuksiani), että jo siksi ne ovat minusta hyviä.

Kookoskeksit/kakut (30 kpl)

50 g huoneenlämpoistä voita
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
200 g kookoshiutaleita

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi, lisää voi ja kookoshiutaleet, pyöräytä sähkövatkaimmella kaikki tasaiseksi massaksi.
Anna massan vetäytyä  vartin verran.
Nosta leivinpaperin päälle ruokalusikalla pieniä kakkusia. 
Paista 175-asteisessa uunissa noin  12 minuuttia. 

Tietokoneen kovalevyn siivoamista ja eheytystä: myös mökkiläppäri on täällä huollossa.

Ja petivaatteiden järjestelyä. Harkitsin ostavani Pehtoorille joululahjaksi painopeiton. Olin lukenut ja kuullut siitä, ja nimenomaan, että se tekee yöunista levollisempia ja pitempiä, vähentää yöllistä heräilyä ja valvomista. Ja ties mitä kaikkia hyviä vaikutuksia sillä piti ollakaan. Pehtoori ei nimittäin ole mitään hyvä nukkuja. Päinvastoin valvoskelee harva se yö tunnin tai pari. No en sitten tilannutkaan peittoa (ovat aika kalliita), kun ostimme toisillemme Wienistä ne lahjat. En ole tainnut vielä kertoakaan, enkä kuvia laittaa? No me laitamme ne nyt ylihuomenna päälle kun on iltameno, joten laitan sitten kuvan/kuvat. 😉

Tässä joku viikko sitten kuitenkin kun oltiin taas huonostinukuttuja öitä vietetty, puhuin peitosta, ja Pehtoori sanoi, että no tilaa se. Tilasin. Se painaa 8 kg! Nukuimme muutaman yön vuorotellen sen kanssa, ja ainakaan lyhyellä kokeilulla mies ei siihen oikein innostunut. ,

No minä olen nyt käyttänyt viikon verran. Ja se vaikuttaa minun käyttämänäni myös Pehtoorin uneen. Minä en kuulemma pyöri enää juuri ollenkaan. Ja todellakin olen heräillyt vähemmän – pl. se täydenkuunyö. 😉 Aluksi käytin sitä oman tavallisen paksun peiton päällä, mutta nyt olen jättänyt vanhan peiton pois. Ja nukkunut aiempaa paremmin. Ei taida olla tieteellisesti todistettu vielä miksikään ihmekeinoksi, mutta jos kerran toimii, niin ei siihen tiedettä tarvita. Voin suositella.

Pakkaset jatkuvat, ulkoilukin jatkuu.

Tänään oli Tuunaa Rössy! –ruokakilpailun voittajien julkistaminen ja minullehan se merkitsi kuvauskeikkaa. Paras rössy -resepti oli valittu ja Röffeli voitti! – Röffeli? Rössy (veripalttu) ja tryffeli = Röffeli. Kyllä haluaisin päästä maistamaan. Minähän en ole mikään rössyn ylin ystävä, mutta toisaalta olen aina avoin ja valmis kokeilemaan kaikkea kummallistakin.

Any way: tuohon kilpailuun (joka oli siis myös osa Oulun Paistinkääntäjien ohjelmaa) lähetettiin yhteensä 34 reseptiä, joista viisi parasta palkittiin tänään. Röffelin lisäksi oli muitakin innovatiivisia ideoita, joista palkituksi tulivat…  Rössyburger eli Viskaalin Mörkö (Jussi Markus), Rössypottua De Gamlas Hem (Ilkka Jurmu, De Gamlas Hem), Paholaisen Rössykakku ja Rössypallot (Sampo Kotajärvi, Uniresta) sekä Ranskan valloituksen tehnyt Rössypottuannos (Pasi Lassila).  Ehkä minäkin opin rössyn ystäväksi jos noita pääsen maistelemaan.

Kun tuolla kuvailin, ja kuuntelin tuomariston kommentteja, mietin, miksi en minäkin järjestäisi täällä blogissa reseptikilpailua? – Ehkä se vielä tulee! Aika piankin. Olkaahan valppaana. Eikä ole rössyn tuunaus -skaba se!

Toinen perinneruokajuttu tuli sitten kun köksäsin meille sapuskaa ja kuuntelin samalla radiota, jossa kyseltiin, mikä on ihmisten sellainen talvipäivän ruoka, jota tulee usein tehtyä. Ja sitten ”studion numeroon” tuli kymmeniä viestejä, joissa todettiin, että karjalan paistihan se. No just. Enpä ole pakkaspäivinä sitä tehnyt, – jos kohta en paljon muutenkaan. Pakkaspäivään kyllä meilläkin liittyvät pataruoat – ja blinit. 😉

Ja sitten ihan muuhun kuin ruokaan.  Jos tuon ylläolevan kuvan nimi on ”Mihin se meni?”  niin miltäs kuulostaa? Onko kenenkään muun kuin minun mielestäni siinä jotain hauskaa? Ehkä pakkaset ovat jo kutistaneet aivoni ja ajatteluni jotenkin yksinkertaisiksi, mutta siitä huolimatta, joka tapauksessa, näin ollen, ei voi mitään —jotenkin vaan tykkään tästä. Ehkä laitan huomenna banneriin. 😉

Talvinen ”kotiseuturetki” suuntautui tänään Iihin.

Oli palautettavana sisarelle kuvausrekvisiittana olleita tavaroita sekä parhaan serviisin astioita ja termoskannuja, jotka olivat olleet kastajaisissa lainassa. Samalle reissulle sitten suunnittelin pakkaspäivän kuvausretken Iihin. Ja reilut pari tuntia kiertelinkin enimmäkseen kävellen pitkin poikin Iin keskustaa. Ja että sörssin kuvaukset Haminassa, joka oli pääkohde ja joka oli kirkkaan kylmässä auringonpaisteessa kyllä kaunis ja idyllinen.

Mutta vaikka kuvasaalis – nimenomaan onnistunut kuvasaalis nimenomaan Haminan osalta – jäi vaatimattomammaksi olin jotenkin tavattoman levollinen ja onnellinen siellä tepastellessani. Kylmähän aamusella oli (-22 – 25 C), mutta olipa minulla vaatettakin ja niin kaunista, rauhallista, hiljaista, puhdasta, uunien lämmityksestä tuoksu ilmassa. Tammikuun keskiviikkoaamupäivä. Ja minä vain tepastelen …

Välillä kävin kaakaolla Museokahvila Huilingissa, jossa näytti olevan ihan mukavan näköinen lounaskin tarjolla, mutta jätin väliin. Onneksi, sillä systerin luona odotti lisää kaakaota ja kahvia ja Runeberg. Tulipa sitten se tämänvuotinen nautittua jo nyt. Ja kyllä maistui. Olisinpa viihtynyt Iissä yhdessä jos toisessakin paikassa kauemminkin, mutta kun minulla oli hammaslääkäri.  Sehän nyt ei ole mitenkään tavatonta, mutta kun minulla oli taas vain tarkastus. Ei mitään miljoonaluokan isoa operaatiota. Ei reikiä eikä edes hammaskiven poistoa, vaan sekin siirrettiin parin viikon päähän. Merkillistä, mutta helpottavaa. Aika hyvä päivä siis tänään.

Jääsaippuakuplat ovat niin last season!

Viime talvenahan niitä yritin minäkin tehdä pariinkin otteeseen,

ja jokunen onnistuikin, jopa kuvat niistä.

Lisää kuvia ja ohje hyvään liuokseen niiden tekemiseksi on täällä.

Mutta nyt on uusia juttuja ollut kokeilussa.

Meidän mökillä on ollut vuosia pari huopapatalappua tai pannunalusia taitavat oikeasti olla. Viimeksi poistin ne keittiövarustuksesta ja toin kotiin, ajattelinkin että jotenkin kuvauksissa niitä voisin hyödyntää. Ja viikonloppuna leikkelit niistä  sydämet irti.  Ja jäädytin ne. 😉

Nyt on ”sydämiä syrjällään” ja ”tunteet pakastettu” ja kauniisti koristavat lomista pihaa. Kuvauksiin laittelin vielä taskulampu taustalle ja valonauhoja bokehin aikaansaamiseksi.

Kelejähän vielä riittää tällaisten tekemiseen…