Värien ja kuvien sunnuntai

”Ja äkkiä on ilta.”

Sehän on yksi runo (Salvatore Quasimodo), tai siis sen nimi ja yksi runon kolmesta rivistä… Ja tänään juuri sellainen fiilis, aika ajoin.

Tänään oli Pehtoorin keittiömestaripäivä. Ja voisinpa väittää (ja muukin pöydän ympärillä ollut perhe on paljolti samaa mieltä), että oli yksi parhaista miehen tekemistä päivällisistä. Italialaisia hirvenlihakääryleitä lisukkeineen ja omenapiirakkaa oman pihan omppupuun sadosta.

Ja olennainen osa nautintoa näissä Pehtoorin keittiösunnuntaissa on se, että minä voin käyttää päivän jossain ihan muualla kuin keittiössä. Olkoonkin, että teen sitä ihan mielelläni, mutta aina välillä on mukava puuhailla koko sunnuntai jotain täysin muuta kuin perheelle ruokaa, ja sitten vain istahtaa valmiiseen pöytään. Ja hyvään seuraan vielä. Levollinen, pitkä rupeama ruoan ääressä, höpötellen ja välillä Apsun juttuja tulkiten.

Viini, joka meillä on ollut joskus ennenkin, oli kyllä hyvää hirvenlihan oheen. Sopii varmasti vähemmän voimakkaallekin ruoalle. (siihenkin yritin uudenlaista kuvausta… 🙂 )


Päivän ulkoilu ja touhuilu monella suunnalla,

enkä kyllä muista milloin Oulun seudulla olisi ollut niin komea ruska kuin tänä syksynä.

Hautausmaalla tuntui, että värit olivat melkein rienaavia, mutta toisaalta sellaista jotain renessanssin ajan maalaustaiteen värimaailmaa siellä oli.

”Ei hankka tohiaa”

Ei tosiaankaan hanskoja!

Näin ilmoitti Apsu jo paljon ennen kuin oli aika lähteä kotiin. Lapsi ymmärtää ja tietää, mikä tässä vuodenajassa on tylsää: loputon pukeutuminen. ”Ei hankka tohiaan” – se olisi vaan niin mukava olla  ilman hanskoja ja softchelliä ja goretexiä etc. ja lähteä ulkoilemaan, mutta eihän se enää onnistu. ´Hankka´  on laitettava käsiin.. .. Silti erinomaisen hyvä lenkki aamupäivällä; tyyni, tuuleton, mahdottoman värikäs, oikein hyvä lenkki …

Iltapäiväksi kotiin; olin luvannut laittaa ruokaa, ja ohi agendan; Juniori ja Apsu tulivat käymään, millään agendalla enää mtään merkitystä kun nämä tupsahtivat pihaan, ja kuvattavaksikin. Junioirin CV-kuvia varten ja omiakin ´studio set uppeja´ varten tänäään valokuvauspäivä.

Katsokaa noita käsiä tuossa alla.  Ne ovat keskittyneet, Erinomaiset, hyvin keskittyneet. Katsomaan Simoa.

 

Ja sitten mv-otos. Hän vaan on niin kuvattava …


Tässäpä päivän highlightit.

Elämän parhaita juttuja.

Ja jostain tuntuma, muistutus, kuinka onkaan mukava, ettei tarvi bunkata Torniossa…

 

Loppuviikon tunnelmia – ja ihanaa soppaa!

Alkaa olla jakoaika. Alkaa olla kekrin, halloweenin, pyhäinpäivän aika.

Ja on myskikurpitsan aika. Myskikurpitsan (butternut) opin tuntemaan Etelä-Afrikan reissulla, enkä siitä ole sen jälkeen luopunut. Aika monessa se on meillä ollut mukana. Nyt yksi sellainen on kuleksinut jääkaapin hyllyltä toiselle jo muutaman viikon, ja tänään oli aika tehdä siitä soppa.

Paahdettu myskikurpitsakeitto

Ylllä on Soppa365:sta löytyvä resepti. Enkä oikeastaan mitään muuttanut. Pähkinöistä ja wasabikermasta ei kannata luopua; juuri ne tekevät tästä huipun…

Minulla kun on ”Jokaviikkoiset sopat” pikkuisen jäljessä aikataulusta Kroatian matkan vuoksi, joten siksipä tällä viikolla toinen soppa. Eikä ollut ihan vähän mausteita siinä!

Ja hyvin se sopi alkuruoaksi, kun meillä oli pääruoaksikin ´vain´ vegeä = tattirisottoa ja paistettuja kampasimpukoita. Nämä on kyllä sellaista ruokaa, jolla voisin elää vaikka viikon yhteen menoon, ihan pelkästään näillä, ihan hyvin, valittamalla sanallakaan. Vielä kun oheen avasimme hyvän punaviinin, joka nyt ei ollut ihan tuolle sopalle paras mahdollinen kumppani, mutta jonka loppujen siemailu sopi erinomaisen hyvin nuorten kanssa whatsappeiluun.

Ihan pienessä tovissa saimme liki 300 viestiä aikaiseksi. Olikohan itsellä alle kolmekymppisenä työelämän, opiskelun, urakehityksen, harjoittelupaikkojen saatikka maisteltavien samppanjoiden kanssa noin paljon miettimistä. Mutta eipä tuossa iässä tunnettu samppanjoita, eikä työelämä ollut noin hurjaa kuin tänä päivänä on.

Minun ”työelämääni” on nykyisin mm. kuvailu, bloggailu, ruokakuvailu etc. Niinpä tänään sitten tein sen, mitä en olisi vielä vuosi sitten uskonut tekeväni: kävin antiikkiliikkeestä ostamassa alpakka-aterimia (yllä kuvassa jo yksi niistä). Minä, jolla on perintöserviisi hopeita vaikka tusinalle vieraita! Mutta ei; dark food photographyyn ei kiillotetut perintöhopeat sovi. Nyt on alpakkaa! 😉

Ja nyt on perjantai, hivuttauduin sohvalle, Vain elämää… Huomenna studiopäivä. Toivon painajaisetonta yötä! Alkaa oikeasti ahdistaa kaikki öiset sodat, kidnappaukset, sairaudet, — olisipa kaukosäädin uniin. Pistäisin kiinni ennen kuin mikään ehtii alkaa..

Lokakuun tekemisiä

Päivän lukujärjestys tai agenda tai to-do-lista tai ihan miten haluaa nimittää niitä aikeita, joita minulla oli tälle päivälle, muuttui aika lailla. Ehkä en sentään puhuisi ´force majore´ -syistä, vaan vain sattumuksista. Sellaisista, joita ei olisi voinut oikeina työpäivinä tapahtua. Ensinnäkin nukuin ihan hulvattomasti ponniin. Pari tuntia tehokasta peliaikaa aamusta kului siihen, että nukuin. Ja illansuun ohjelma meni uusiksi, kun Apsu tupsahti iloksemme. Ei ponniin nukkumista, eikä myönteistä vastausta Juniorin iltapäivällä lähettämään ´Saako Apsu tulla pariksi tunniksi ”eikkiin”?´ – whatsapp-viestiin olisi voinut tapahtua ja antaa parin vuoden takaisina aikoina. Sekä nukkuminen että Apsun käynti tuntuivat oikein hyvälle. Voin vallan helposti siirtää puolet tämän päivän asioista huomiselle ja tuleviin päiviin…

Lenkillä olen sentään ehtinyt käydä, vaikka kuva kyllä on eilisen aamun kaupunkikävely-kuvausreissulta. Eilen olin torinrannassa siihen aikaan, kun tänään vielä nukuin! Tosin kuvan valoisuus on tehty photoshopissa… 😉

Eilen sain keitetyksi myös marja-aroniasta hyytelön. Korkea aika. Pehtoori kun leikkasi tänään pensaat matalaksi. Pihallamme on aina vain autiompaa, ja luulen, että muutama syreenikin on vielä nuorennusleikkauksen edessä. Mutta hyytelöstä vielä: tein ihan Dansukkerin-perusohjeella ja muutama pikku purkillinen sitä tuli. Se on erinomaisen hyvää juustojen kanssa.

Ja juustoista puheenollen, meillä on pitkään yksi suosikkijuusto ollut Juustoportin brandy-pähkinä, joka sekään ei minun mielestäni pärjää Appenzellerille, eikä Pehtoorin miehestä ikääntyneelle Machegolle, mutta suosikki tuo nyt on. Juustoportilta löysin kesällä myös uuden(?) raastejuuston: raastettu vuohenjuusto Grand Reserve. Se on hyvä juusto gratinointiin (mm. eilen lohi-täysjyvämakaroni-laatikon päälle); ei veny eikä vanu, ja antaa hyvän maun. Ja se on hyvää myös salaattijuustona. Kaupassa näin, että Juustoportilla on myös uutta Lakkajuustoa. Ehkäpä se on seuraavalla mökkireissulla lapas-tarjottimella jossain muodossa.

Hrvatska pošta

Hrvatskan postia vielä. Kroatia on kroatiaksi Hrvatska. Siitä siis johtuu, että autojen kansallisuustunnuksena on RH (= Republika Hrvatska eli Kroatian tasavalta). Kroatian kieli on hyvin konsonannttistaHyvin slaavilaiseltahan se kuulostaa, mutta on jotenkin soinnillisempaa kuin venäjä.

Nyt kuvakansioita on yhteensä viisi, niiden ”kuvatekstit” on paljolti täällä blogissa. Kansioissa ei ole ollenkaan ruokakuvia, teen niistä sitten erillisen postauksen joku ilta.

KUVAKANSIOT TÄÄLLÄ

Kansioiden ”kuvatekstit” ovat oikeastaan viime viikon postauksissa, ja kansioissa on paljolti sellaisia kuvia joita en tänne blogiin laittanut, joten uusia näkymiä on.

Hautausmaakuvia siellä tietysti on. Kävimme yhteensä viidellä (?) hautausmaalla ja Bosnia-Hertsegoviniassa kuvasin niitä bussin ikkunastakin. Mostarin islamilaisella hautausmaalla huomioni kiinnitti tapaan joka poikkeaa krisitillisistä hautaustavoista: hautakivi on hautapaikan etuosassa, eikä takana. Se on ”julkisivu” jonka takana saattaa olla kukkia, ja tuolla aika usein olikin.

Mostarin kuvat 

Dubrovnikin kuvista on erikseen sanottava se, että kun kiersimme korkealla vanhan kaupungin muurilla, joka on noin pari kilometriä pitkä ja jonka varrella on paljon portaita, Pehtoori sanoi, että muut kuvaa täällä merelle päin ja sinä muurien sisälle. No tietysti! Pääsi korkealta näkemään kaupunkilaisten elämää, meri oli sinistä niin kuin muuallakin. 😉

Muurilla jäin kuvaamaan katselemaan pyykkejä, alhaalla käveleviä ihmisiä ja heidän varjojaan, kattoja, paljonko lopultakin oli uusittuja, enin osa. Ja sitten yhden koulun kohdalla en millään malttanut olla zoomailematta luokkaan, jossa näin opetuksen olevan menossa.

Dubrovnikin kuvat

Kahden viimeisen päivän ohjelmassa oli patikointi aamupäivällä, Makarskassa käynti ja ilapäivän loput biitsillä. Noiden päivien ja paluumatkan kuvat ovat viimeisessä kansiossa.

Loman viimeiset päivät 

Jokainen kansio taitaa päättyä auringonlasku kuvaan. Ne olivat kyllä hienoja, ja olimme nimenomaan varanneet huoneen merinäköalalla. Muuten hyvä, mutta meidän kohdalla kasvoi komeaakin komeampi sembra- tms. mänty. Niinpä sitten kuvailin tuolilla seisten ja puuta kiertäen, – parvekkeemme oli onneksi aika leveä. Ja parina iltana kapusin hotellin katollekin puoliseitsemäksi. Joten auringonlaskuvia on kymmeniä. 😀

 

Syyspäivän soppaa

Puutarhan valmistelu kohti talvea oli eilen päivän projekti numero yksi, varsinkin Pehtoorilla, mutta touhuilinpa siellä minäkin. Melkein kaikki kesäkukat pois, ja yrttipenkeistä sadonkorjuuta. Meidän ainokainen syötäviä omenoita tuottava puumme on vielä kovin vähäsatoinen, mutta aroniat poimin ja huomenissa keittelen hyytelön.

Edes jotain säilöntää tölkkeihin, kun suolasieniä on ihan hävyttömän vähän. Ei pakkasessakaan niitä. Mutta meidän tontin reunalla, takapihalla on!

Ovat kuulemma jotain lahottajasieniä.

No mutta sentään jotain syötävääkin: yrttejä, lehtikaalta ja valkosipuleita omasta maasta.

Yrtit ja tämänpäiväinen viheliäisen kylmä, sateinen ja tuulinen päivä innostivat tekemään paksua, italialaista soppaa, melkein pataa siitä tuli. Makua ja lämpöä ja väriä siinä riitti. Jokaviikkoinen soppamme syntyi hyvin luovasti. Lienenkö muistan miten tein, mutta yritänpä. Olkoon sen nimi:

Syksyinen italialainen sakea soppa (4:lle)

oliiviöljyä
4 valkosipulin kynttä
2 isoa sipulia
3 porkkanaa
1 paprika
1 punainen mieto chili
400 g jauhelihaa
2 prk Mutti-tomaattimurskaa
4 dl vettä
1 tl sokeria
2 tl suolaa
paljon mustapippuria
basilikaa
salviaa
ruohosipulia

Kuullota silputut sipulit öljyssä. Lisää kuutioidut porkkanat, parikat, chili ja sekoittele hetki. Lisää joukkoon jauheliha ja anna ruskistua. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tomaattimurske, sokeri  ja vesi ja anna muhia puolisen tuntia. Lopuksi yrttisilput.

Tarjolle laittaessa pinnalle parmesanlastuja ja silputtua basilikaa. 

Simppeliä, rustiikka nonnan ruokaa …

Krotian matkan kuvakansioita…

Reissukuvia Kroatista olen perannut ja muokannut, melkein kaikki on jo jotensakin valmiina, mutta tänään julkistan vasta kaksi kansiollista. Keskiviikkona ehkä loput.

Igrane oli siis meidän hotellilta pari kilometriä pohjoiseen ja se sen lähiympäristö oli meidän tutustumiskohteina perjantaina mennessä ja lauantain lenkillä. 1990-luvun alussa pahoin tuhoutuneessa kylässä jäljeenrakennus oli pääosin tehty. Kylä on vuoren rinteessä ja muutaman sadan asukkaan talot ja pari hotellia ovat kiertyvät rannan ympärille.

Biokovon luonnonpuistossa oli vaarallisempaa ajaa autolla kuin patikoida. Kuvista ehkä välittyy tien jännityskertoimen korkeus.  Me emme ajelleen saatikka patikoineet ihan huipulle (yli 1700 mpy), mutta päivän saimme vuoristoreissulla kulumaan. Alla olevassa kuvassa näkyy Vosacin huippu, jonne kapusimme.

Istahda penkille, klikkaudu kuvasivustolle ja nauti Dalmatian rannikon valosta ja Biokovon vuoriston komeudesta.

KLIKKAUDU TÄSTÄ