Showing: 1 - 10 of 634 RESULTS
Lappi Liikkuminen Neulottua

Mökkielämänmenon juhlaa

Loppiaisen jälkeinen paluu arkeen ja kaamoksen ’virallinen’ päättyminen tänään ei ole muuttanut meidän elämänmenoamme juurikaan.

Saariselkä:

Auringonnousu tänään 11:57.

Auringonlasku tänään 12:36.

Yllätykseksemme pakkanen aamulla laski aika nopeasti liki 30-pakkasasteesta alle -20 asteeseen, ja niinpä olinkin ladulla hämäränhyssyssä puolikymmenen aikoihin. Ketään muuta en puolentoista tunnin aikana nähnytkään. Luistoa ei nimeksikään, mutta ei sillä väliä: pakahduttavan kaunista oli.

Erityisen kaunista, liki idyllistä oli 1½ kilometrin yhdysladulla/metsäladulla, jonka eteläpuolen mökkituttu on tänäkin talvena kelkallaan ajanut, ja tehnyt siitä vielä piston suoraan meidän mökkipihaan. Satumaailmassa saan/saadaan hiihdellä. Ehkä Pehtoorikin sitten taas keväthangilla; nyt on tykännyt tepastella talvikävelyreiteillä, joita on ihan uusiakin tänä talvena avattu ja huollettu (ks. Saariselkä Trails).

Iltapäivällä surffaillin taas ”Islanninneuleet”-Face-keskusteluissa etsien kirjoneulemalliin ideoita tekeillä olevaan neuleliiviin. Ryhmässä keskustelu kävi vilkkaana myös neuleiden epäonnistuneista lopputuloksista ja varsinkin valmiiden neuleiden viimeistelypesuissa tehdyistä mokista. Noh, minullahan oli tähän keskusteluun hyvinkin oma kontribuutioni: Miniän heppaneule Roope-nallen paidaksi (ks. kuva) Oli lohdullista nähdä ja lukea etten suinkaan ole ainoa, joka on töpeksinyt pesuohjelman valinnassa.

Samaisessa ryhmässä hoksautettiin, että nythän on mitä mainion sää lumipestä islantilaisneuleet, miksei muutkin villaneuleet, joita ei kovin tiuhaan tarvi eikä kannata pestä. Lumipesu me on toki ´aina´ pääsiäisen tienoilla tehty matoille, mutta tänään eka kertaa keräsin kaikki täällä mökillä olevat ja paljolti täällä neulomanikin islanninneuleet ja kävin heittelemässä ne puron penkalle raikastumaan ja puhdistumaan.

Tyynyt ja nallet ovat olleetkin ulkotouhuissa jo viikon verran, mutta nyt Pehtoorin Riddari ja paksu Alasuq sekä kolme omaa paitaani kellivät rannalla päivän.

Sapuskan tekoon olen näillä pakkasilla käyttänyt joka päivä melkoisesti aikaa, – kolmen ruokalajin menut jatkuivat siis  näin arkenakin. 🙂

Kuvien editointiin, julkaisuun ja postailuun on kulunut hyvinkin muutama tunti.

Ja illat ovat kuluneet telkkaria katsellen. Päivittäisen La Promesan lisäksi joka ilta joku elokuva suoratoistopalveluista, uutisia jopa vältellen (minä välttelen, Pehtoori ei todellakaan), ja  samalla takkatulen ääressä istuskellen ja neuloen!

Hyvää mökkielämää tämä tämmöinen.

Lappi Mökkielämää

Pakkasta paossa metsässä – loppiaisena

Tänäänkin vinkkelipatikkapäivä.

Taivas oli pilvessä koko päivän, maisemassa ei värejä, ei kuulautta, ei kirkkautta, mutta silti turhan kylmä, mikä merkitsi, että hiihtäminen oli taas jätettävä väliin.

Lähdimme kaksistaan pienelle patikalle. Tänä vuonna täällä on jo nyt ennätysmäärä talvikävelyreittejä, ja yhdelle sellaisista suuntasimme. Harmaa, valkoinen luminen metsä oli pehmeä, hiljainen, lempeä. Ja siellä oli ´vain´ parinkymmentä astetta pakkasta. Hyvähän siellä. Rillithän ne oli huurussa, joten toviksi kamera Pehtoorille! Tässä tulos. 🙂

Minä puolestani otin miehestä kuvan, kun kerran ehti ensimmäisenä Iiskonlompolon rannalle.

Edellisen vinkkelipatikan jälkeen tekemääni kyselyyn on vastannut 29, ja tulos on tällainen.
Kertonee mitä? Ehkä sen että vastanneet ovat enimmäkseen pohjoisesta Suomesta?

Loppiaiskaronkka kaksin on sujunut saunoen, ruokapöydän ääressä, tänäänkin kolmen ruokalajin ”dinneri”.

Jos olet miettinyt, miksi tänään on pyhä, minkä takia loppiaista vietetään tai saatikka jos kovasti askarruttaa, miten Loppiainen, Kölnin tuomiokirkko ja Tre Kronor liittyvät yhteen, niin vilkaisehan vanha kolumnini täältä: KLIKS    Tai vaikka ei askarruttaisikaan, niin juttu on silti aika jännä.

Joka tapauksessa toivottelen leppoisaa (ja jo helpottavaakin?) arkeen palautumisen aikaa.

Lappi Mökkielämää

Kauppareissu Ivaloon

Välipäivä. Maanantai. Loppiaisaatto.
Arki. Pakkaspäivä, kovan pakkasen päivä.
Kaunis päivä. Pyykkipäivä. Kauppapäivä.
Mitä ihmettä tänään tehtäisiin -päivä!

Kymmeneltä lähdimme käymään kaupassa.

Ylä-Lapin kaupallinen keskus houkutti ohittamaan lähikauppakeskus Kuukkelin; ajeltiin Ivalo Cityyn. Ajeltiin sinne koska lähikaupassa ei myydä jääkaapin lamppuja, ei sukkia, eikä Tarocco-veriappelsiineja. Ja haluttiin nähdä maisemia; taas kerran sanomattoman kaunista koko reilun 30 kilometrin matkan.

Ivalossa vietetään tänä vuonna 150-vuotisjuhlia. Ivalo on Inarin kunnan kaupallinen, hallinnollinen, kirkollinen, liikenteellinen keskus, jollaiseksi se muotoutui varsin pian Inarin kunnan historian alkuvaiheessa jo 1800-luvun lopussa. Varsin vilkas paikka siis. 🙂

Ei kuitenkaan välimaanantaina pakkasmittarin näyttäessä – 34 C.

Tuohon Nellimin tienviittaan liittyen pitää kertoa yksi outo juttu. Tai minusta ainakin on vähän hassua ja outoa, että Saariselkä FB-ryhmässä mm. britit ja  keskieurooppalaiset kertoessaan hienosta Lapin lomastaan ja kaikista harrastamistaan aktiviteeteista innokkaina ja ilahtuneita,  ainakin muutamat heistä kertovat pettyneensä paljonkin, kun eivät aikeistaan/toiveistaan huolimatta sittenkään päässeet käymään Nellimissä JA NIMENOMAAN Venäjän rajalla.

Aivan kuin se olisi oikeastikin kovin kiehtova nähtävyys tai kokemisen paikka! Me kävimme toissasyksynä Nellimissä, ja siellä Venäjän rajallakin, mutta nimenomaan Nellim me haluttiin nähdä, EMME Venäjän rajaa. Päinvastoin: sen näkeminen ja hyvin konkreettisesti sen tajuaminen, kuinka lähellä se onkaan, oli oikeastaan aika ikävä kokemus!

Ivalosta löysimme tarvitsemamme, ja paluumatkalla mökille oltiin Kaunispään kohdalla vähän ennen kahtatoista. Päätimme ajella Huippu-ravintolaan lounaskahville/kaakaolle. Ja mitä näemmekään! Aurinko! Ilmatieteen laitoksen mukaan kaamos loppuu vasta keskiviikkona 7.1. mutta jo tänään aurinko oli selvästi horisontin yläpuolella. Näin siitä huolimatta, että Nattasten tunturiryhmä on ”välissä”.

Joka tapauksessa kaamos lopuillaan. Olisipa tämä pakkasjaksokin!

 

Lappi Mökkielämää Valokuvaus

Mansikkakuun metsästyksessä

Pitkien yöunien jälkeen heräsimme mökin lämmössä. Ulkolämpömittari kertoi, että ulkona ei ole lämmin. Ei edes houkutteleva pirteä pikkupakkanen, vaan että on kylmä, tai oikein kylymä, kuten Oulun murteella ruukaamme sanua. Koko päivän mittarit ovat näyttäneet lähelle – 30 C.

Aurinkokin lähetteli oranssinpunaisia terveisiä eteläisellä taivaalla, horisontin alta ja vihjaili jo pian tulevansa. Ehkä jo keskiviikkona nähdään.

Kylmästä huolimatta halusin siis ulos kuvailemaan. Kylillä ja Kaunispäällä oli onneksi vähän lämpöisempää. Aurora-polulla ja keskustan kaduilla kävelimme, Kaunispään huipulle autolle, ja siellä kuljettiin pitkä tovi.

Sitä pinkkiä ”mansikkakuutahan” olen oikeastaan koko päivän etsinyt linssini eteen. Ainakaan minä en sitä ole täällä nähnyt, muuta kuin joissakin somekuvissa Oulusta ja etelämpää. Liekö niin, että täällä on ”liian” puhdasta, valkoista, väritöntä, liian pakkasta, liian kuivaa?

Kuun valo siivilöityy Maahan tavallista paksumman ja ehkä myös kosteamman kaasukehän läpi ennen kuin se saapuu Maan pinnalle. Sininen valo siroaa, ja silmään päätyvä valo on enimmäkseen punertavaa.

(Tieteen Kuvalehti)

Tavattoman kaunista silti on ollut, ja saatiinpahan ulkoiltua sentään viitisen kilometriä.

NÄinä muutamina, kireinä pakkaspäivinä olen viettänyt telkkarin ja somen ääressä enemmän kuin yleensä kokonaisen viikon tai kahden aikana!

 

Lappi Liikkuminen Mökkielämää Niitä näitä Valokuvaus

Vinkkelipatikka Kiilopäälle

Vinkkelipatikka ei ole ihan uusi ”liikuntamuoto” minulle: kerran aiemminkin olen tepastellut, paremminkin kahlannut, jopa Kiilopäälle, vinkkelit jalassa.

Alkumatkasta porot koettivat johdatella Niilanpään ladulle, mutta enpä tällä kertaa sinne.

[Kuvassa Ahopää]

Myös ainakin Iisakkipää ja Kaunispää on tullut huiputetuksi huopatossut jalassa. Näin siitä huolimatta, etteiväthän vinkkelit mitkään patikkakengät ole. Ja tänään varsinkin alastulo oli vähän humplahtelua ja rauhallista tarpomista, sillä oli mentävä hangen puolelle, koska polulla luisto oli turhankin vauhdikasta.

Noustessa vastaan tuli mm. turisti, siis oikein turistituristi, yksin italialainen miesoletettu, ja muutaman sanan vaihdoimme. Hän ihmetteli vaelluskenkiäni (hänellä oli varrelliset Meindlit – siis tekijä!) ja esittelin omia huopikkaitani, enkä todellakaan löytänyt sanaa englanniksi saatikka italiaksi. Noh, hän uskoi, että ovat lämipimät! Hän oli tulossa jo alaspäin huipulta ja kertoi, että ylhäällä – huipulla – on KYLMÄ, ja siellä tuulee. Sanoin niin arvelevanikin. 🙂

Vinkkelit taitaa olla enimmäkseen pohjoinen ilmaus? Mitä ne sinulle ovat?

Vinkkeleistä viis, tai siis ehkä juuri niiden ansioista, olipa hyvä olla ulkona, liikkua. Ylhäällä tosiaan oli kylmä, ja siellä tuuli, mutta eipä pakkanen oikeastaan purrut, ja kuten sanottu: ylhäällä on yleensä aina lämpimämpää kuin alhaalla. Esim. tänään mökkipihassa pakkasta liki kaksinkertaisesti verrattuna siihhen mitä oli Kiilopään huipulla ( – 16 C huipulla ja mökkipihassa – 28 C).

[Millään en saanut laajakulmalla kunnolla kuvaan vinkkaa ja tunturin laella kulkevaa pistelevää lumituiskua.]

Edellinen Kiilopään huiputus olikin vähän erilaisissa olosuhteissa; kesäkuun alussa mentiin kaksistaan pojanpojan kanssa. Aika ainutkertainen juttu oli se.

[Olen viime päivinä kuvaillut kuuta eri lokaatiossa, eri aikoina päivää – vähän kuin harjoituksena, etsien hyvää kuvakulmaa, sillä huomiseksi on luvattu täysikuu, eikä mitä tahansa kuutamoa, vaan luvassa on mansikkakuu! Saapa nähdä!]

Tänään tunturissa muistin/koin yhden toisenkin tärkeän patikan Kiilopäälle; se oli ensimmäinen niistä kerroista, jolloin M. ja K. olivat kanssamme Kiilopäällä. Tietyt paikat tuovat mieleen muistoja, mennyttä, ja tuovat taas ikävänkin, – toisaalta me tänään melkein ´juttelimme´, oikein hyväkin ´kohtaaminen´ meillä poisnukkuneen ystävän kanssa oli … Varmaan moni muukin kokee tällaista, eikö?

Mökille palatessa Pehtoorilla oli Tuulentuvan patteriremontti juuri päätöksessä. Saunaa ei kuitenkaan tänään lämmitetty, ei vaikka on perjantai. Perjantaiko? Pyhät ja arjet sekaisin, tai ei niitä erota. Mitäs huomenna? Ei huomennakaan ladulle…? No Canonin kanssa tunturiin etsimään sitä mansikkakuuta! Ehkä.

Lappi Niitä näitä Valokuvaus Viini

Pakkasessa vuosi alkuun

Vuodenvaihtuessa unen läpi kuului pauketta, ehkä mökkitieltä, todennäköisesti paljon kauempaa … Tai ehkä se oli vain unta. Ei jaksettu alkuunkaan katsoa vuodenvaihtumista edes telkkarista: ei vaikka siellä oli kotikaupungin kulttuuripääkaupunkivuoden aloitusfestarit!

Vuosi 2026 alkoi yli kolmenkymmenen asteen pakkasessa, ja aamukahvin aikoihin kuun noustessa horisontin takaa tummansiniselle taivaalle.

Nyt olisi lunta ja latuja, terveyttä ja tahtoa tarpeeksi, mutta pakkasta vähän liikaa – vähän sellainen tunne, ettei hiihto kaikkein terveellisin ulkoilumuoto tällaisella säällä.

Lähdettiin yhdessä autolla liikkeelle, Pehtoori jäi jo Savottakahvilan kohdalla pois – minä kuvailin siellä tovin, ajelin sitten Saariselän keskustaan ja taas kerran kävelemään Kaunispään rinteille ja huipulle. Ylhäällä on lämpimämpää, ja varmaan eka kertaa ikinä olin siellä lähes yksin. Kummallisen hieno tunne, ja siellä oli täysin hiljaista. Ei edes tuulen ääniä.

Iltapäivä perinteisesti: presidentin puhe ja ennen kaikkea Wienin filharmoonikot! Eiliseltä säästämämme erinomainen franciacorte saten (Berlucchi, olen joskus tilannut ulkomailta) puolikas sopi juhlavaan konserttiin.

Merkillisesti täällä tuli sellainen olo, että kyllä tässä maailmassa on vielä niin paljon hyvää, että tämä uusikin vuosi pärjätään.

[Otsikkokuvassa näkyy Kiilopää. Ehkä huomenna sinne suunnalle liikkumaan.]

Lappi Mökkielämää Ruoka ja viini

Vuoden viimeisenä

Vuoden viimeinen päivä.

Se on ollut kylmä, touhukas (minulla siivouspäivä ja Pehtoorilla toisen (vieras)mökin pattereiden vaihto) – kaikesta huolimatta ulkoileva.

On siis ollut ulkoilupäivä huolimatta pakkasesta: mökkipihassa – 28 C, Ylä-Hangasojantiellä (tiedättehän vartiointipalveluhommani 😄) – 24 C,  Saariselän keskustassa/Kuukkelin edessä (josta kuva kohti Kaunispään huippua) – 20 C ja tunturin huipulla – 14 C.

Lämmitimme rantasaunan, söimme vähintäänkin hyvin (porolihapullat eivät petä!! tänään kastikekin hyvä), avasimme Lombardian kesässä ´opitun´ franciakortan. Pieniä kuplia, paljon makua. Sellaistahan sitä toivoisi päiviinsä. Iloa ja hyviä tunteita. Niitä kaikki toivottelen teille hyvät Tuulestatemmatun seuraajat. Kiitos kanssakulkemisesta, kiitos seuraamisesta.

Ilon kautta, ainakin niin yritetään, ensi vuoteen.

 

Lappi Mökkielämää

Kaamoksen valoa ja värejä

Päivät jo pitenevät, mutta aurinko täällä pohjoisessa nousee vasta ensi viikolla. Valoisaa on nelisen tuntia.

Ladulla aamukymmeneltä hiihtäessä etelään päin taivaanrannassa on oranssi raita, vähän punaistakin ja taivas on tummanharmaa. Taaksepäin, pohjoiseen päin katsellessa kaikki on sinistä, lempeän melkein lämpimän sinistä; sininen hetki on niin hyvä ja luminen metsä niin kaunis, että on pysähdyttävä hengittämään syvään. Nouseva kuu tunturin laella…

Usein kirjoitetaan (minäkin ehkä joskus) tai sanotaan, että luonnossa vaeltaminen, Lapin tuntureilla hiihtäminen, mökkipihassa istuskelu ”maadoittaa” – hmmm — tekee se sitäkin, joskus, mutta tänään tuntui, että kaikki kauneus, lumiset puut, toisella puolen purppurainen hanki, toisella puolen kimmeltävä sinertävä, pehmeä lumipeite kevensivät oloa, tuntui että kuljin vähän irti maasta. Eikä se tunne todellakaan tullut siitä, että olisin niin ’lentävällä’ vauhdilla hiihdellyt! Ehei. Päinvastoin.

Hiihtolenkin jälkeen, palattuani mökille vaihdoin murtsikkasukseni liukulumisuksiin ja lähdin vielä lähimetsiin. Oli melkein päivän valoisin hetki, pakkanen alkoi jo kiriä: aamulla  – 11 C, nyt jo -27 C.

Siinä se meidän tunturipuro, Hangasoja, pulputtaa hangen alla.

Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Hiihtämään, hiihtämään …

Onhan se mökkiläisen elämä täynnä muuttuvia tilanteita, merkittäviä löytöjä, uusia kohtaamisia, isoja ratkaisuja, fyysistä suorittamista, onnistumista tutuilla elämänalueilla  .. vauhtia ja vaarallisia tilanteita?

– Ei sentään, vaan mukavaa chillailua, olemista, leppoisaa tekemistä, tavallista, hyvää mökkielämää ja luonnossa ja ladulla liikkumista.

Hieman on tänään ollut vaikea suhteuttaa ulkona liikkumista ja pukeutumista siihen, mitä säätiedotukset ovat luvanneet… Oikeasti ne ovat lähes tunneittain vaihdelleet ja lämpötiloissa on muutaman kilometrin välillä ollut tavallistakin suurempia eroja.

Aamulla ´piti´ olla sopiva hiihtokeli (alle – 10 C) ja olikin – 19 C,  siis ei niin hyvä hiihtokeli. Siispä suunnitelman muutos: ensin Ivaloon kauppareissulle ja vasta iltapäivällä sitten ladulle JOS sää lauhtuu. Ja lauhtuihan se. Pieranvaaran lemppariladulla tänään. Kymppi oli just hyvä.

Paluu aamupäivään. Tokmanni on tulossa Ivaloon: vähän meitä(kin) huolettaa, miten käy Extra-Pisteen. Me emme siitä enää luovu, – jollei ole pakko. Tänäänkin kynttilät, neuleliivilangat (vain 2 kerää, muutoin aion tehdä jämälangoista), pesuaineet, servietit, nappipatterit, mutterit, linnunruoat … Kaikkea pientä tarpeellista ja vähemmän tarpeellista.

Ivalossa olimme aamupäivällä, emme varsinaisesti aamupäivän valossa, mutta minähän tästä kaamosajastakin nautin. Aika paljonkin.

Näinä päivinä on neljä tuntia ”tehokasta peliaikaa”, siis aikaa, jolloin ulkona pärjää ilman lisävaloja. Ja muutoin voi nauttia sinisistä hetkistä, rauhasta, suorittamattomuuden olosta. Ja päivä pitenee koko ajan. Ensi viikolla jo nousee aurinko.

Siis tavallista mökkieloa tänäänkin: ruoanlaittoa (tuli muuten aika hyvä Normandian kanapata), neulomista, saunomista ja telkkarin katselua/äänikirjoja, ja huom. niitä EI lasketa suorittamiseksi. Eikä postaamista, – paitsi joskus. 😊

Lappi Mökkielämää

Ehdittiin ennen Hannesta

Liikennetiedote 27.12.2025 klo 7.40 – 15.00

Oulu – Kemi +3,5 C
mustaa, rajattomasti mustaa, märkää, kiiltävää, ei liukasta, sivutuulta, ei juurikaan liikennettä
Kemi – Rovaniemi +2,5 C
siniharmaata, alkavaa tihkua, vastaantulevaa liikennettä, jonossa ajamista,
Rovaniemi – Luoston risteys +1,0 C
harmaata, tuulista, paakkuuntunutta lunta, ajorata kaventunut lumen vuoksi, liikennettä ryppäinä, rekkojakin
Luoston risteys – Mökkipiha +1,0 C
valkoista, ja pimenevää, enimmäkseen aurattua tietä, satunnaisia vastaantulijoita, ei ohitettavia, kauniita, kauniita taipaleita, lumisia taipaleita

Oli oltava hereillä, tavallistakin tarkempana, säädeltävä vauhtia, huolellisesti ajeltava, muistutellen toisillemme, ettei meillä ole mihinkään kiirettä! Kovin monta kertaa ei olla näin kauan mökkimatkaan käytetty: 7 ½ tuntia (3 pysähdystä, ja yksi niistä Sodankylän (hienosti uusitussa) K-Supermarketissa. Kesäkelillä yhdellä pysähdyksellä menee 5½ tuntia.

Pehtoorilla onneksi silmäleikkaus (sekä kaihi että linss) tehtynä jo elokuussa, joten nyt näkökyky vaativissakin olosuhteissa riittävän hyvä. Ja minullakin (taas) rillien kaukonäön parantamiseksi linssit vaihdettuna, joten hyvin nähtiin molemmat.

Ja ehdimme kuin ehdimmekin mökkipihaan ennen kuin pelottavaksi kuvailtu Hannes-myrsky ehti pahemmin häiritä. Toki lumitöitä tehdessä oli aika tymäkkä keli ja metsän reunassa pakahti pari kertaa siten, että alkukesällä on (taas) tuulenkaatoja raivattavaksi.

Nyt vähän vaikuttaa siltä, että toistuvasti (= toinen kerta peräjälkeen 🙂 ) tullaan mökille myrskyn saattelemana.

Hyvä kuitenkin, että tultiin.