Lucian päivä. Millään muotoa en ole sitä tänään viettänyt; ei nissepullia, ei kulkueita, ei kynttiläkruunuja näköpiirissä. Tiedätkös/muistatkos Lucian päivän historian? Lyhyen kertauksen siitä voit lukea tästä postauksestani. Samassa yhteydessä on myös hienon hienon glögin ohje, – josko vaikka tekisit lahjaksi ja omaan käyttöön?

Päiväni on kulunut koneella (kirjeenvaihtoa ja whatsappeilua, laskutusta ja pankkiasioita etc.), tädin kanssa pitkä tovi puhelimessa, sitten hierojalle. Todella tuntui olevan tarve sille, mutta toisin kuin yleensä sepä ei ollutkaan niin hyvä idea. Tai ehkä palautuminen vie aikaa… Ehkä olisi sittenkin pitänyt lähteä lenkille, eikä vain touhuilla sisähommissa.

Kauppareissulla oli tarkoitus ostaa silkkkipaperia ja koettaa tehdä ikkunaan paperihiutaleita. Niihin ihastuin lauantaina ystävien luona, jossa talon isäntä oli ihan hurahtanut näihin. Aikaa opetteluun oli mennyt, mutta jälki oli todella kaunista! Onko muilla jotain omatekoisia koristeita, joista voisi pölliä ideoita?

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Juhlapäivä tänään.

Meidät oli kutsuttu!

Me kolme historian opiskelijaa vuosikymmenten takaa… me ja meidän avecit. Istuimme koko herkullisen, mukavan illan ruokapöydässä. Syöden hyvin, erinomaisesti. Kauniisti katetussa pöydässä, jouluisessa kodissa.

Lohiterriini ja ja siikatartar olivat jotain ylivertaisen hyvää. Kuten myös yrttiporo, sen kypsyys oli perfetto. Minä – viskiä kaihtava – suhtauduin hieman varauksella jälkkkäriin: Bourbonkakku! Mitä ihmettä! Mutta olihan siinä mahtava makujen harmonia, monia vivahteita, tuhtia koostumusta, juuri sopiva häivähdys viskiä, – sulloin turhat ennakkoluuloni jonnekin hävöksiin ja nautin.

Niinhän se jo on, että enemmän kuin työelämää, enemmän kuin lapsia, enemmän kuin matkoja, enemmän kuin säätä, jutut koskettelevat omia ja läheisten vointia, arjen sujumista kun vuosikymmeniä alkaa olla jo aika paljon. Tästä huolimatta naurua riitti. Tällaista tarvitaan.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kalenterikuvassa on Villa Hannala, jonka kävin aika varhaisella aamuisella lenkilläni kuvaamassa. Tänään pitkästä aikaa vain vähän pakkasta, hyvä kulkea ja hengittää. Pitsihuvilan pihapiirissä oli mainoksia, että siellä on joulupuuroa tarjolla – olisikohan ensi viikolla sen aika?

Tänään kaupungilla joululahjaostoksilla ja asioilla. Kävin mm. Käsityöläisten Joulutorilla Isollakadulla (ent. Anttila). Joulutorille (sisätilassa) pääsemiseksi oli näytettävä koronapassia; minulla ei mitään sitä vastaan, minulla oli ihan tulostettuna käden ulottuvilla, mutta aika moni joutui kääntymään mutisten ja tupisten pois. Enkä nyt tiedä, oliko ”passintarkastus” nyt aivan paragraafien mukaan järjestetty. Ovella mies skannasi minun paperilappusen, jossa ei ollut mitään muuta kuin QR-koodi, ja homma sillä selvä. Sehän olisi nyt voinut kenen hyvänsä lappunen eli passi. Henkkareita ei kyselty.

Mutta toriltapa löytyi kuin löytyikin vävylle oikein hyvä lahjakin. Ja toinen hyvä juttu oli, että tapasin tuttuja vuosien takaiselta patikkalomalta; yhdessä tykkäsimme ajatuksesta, että oltaisiin joskus yhtä aikaa Madeiran patikkareiteillä. Voi kunpa oltaisiinkin. Minä en osaa vielä aika monestakaan syystä edes ajatella varaavani matkaa mihinkään, vaikka kyllä jo tekis mieli.

Iltapäivällä oli tänäänkin studiokuvauspäivä. Ensimmäisten yliopistovuosieni kaverin tytär on tämän syksyn ylioppilaita ja minä sain olla hänen yo-kuviensa ottaja. Olipa mukava.  Mukava tavata heitä molempia, ja ottaa kuvat. Nyt niitä valkkailen ja kehittelen valmiiksi. Alkuun tämänvuotiset kuvaushommat alkaa olla aika lailla loppusuoralla.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Auringon painuessa Kuusisaaren ja Pikisaaren taakse se purppuroi vienosti pilviä, heippaa hyvästit pienellä halopilareilla, jonka kuvajainen näkyy vielä Alakanavan pinnalla. Kanava, Hartaanselkä ja Toppilansalmi eivät ole vielä jäässä, mutta meri on saanut jääpeitteen, – poikkeuksellisen aikaisin.

8

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kultaa kallioita
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä

On vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä

On vapautta vaistota viesti suuremmasta
Ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus

                               (Vexi Salmi)

Yöllä satoi lunta. Se on hyvä asia. Valaisee, tekee pihasta ja kaupungistakin kauniin. Edesauttaa laittamaan joulua; pieniä tonttuja on jo hyllyjen reunoilla, enkeli kirjoituspöydällä, kynttilöitä melkein joka huoneessa. Pihalyhdythän meillä on palaneet jo kuukauden, niin tietysti mökillä pari viikkoa sitten (kuva sieltä).

Tänään on ollut vähän huono päivä. Mutta pianhan on jo huominen. 🙂