Niitä näitä

Ollaan taas siinä ajassa vuodesta, että on merkillinen käsitys, että eväät on syötävä koneen ääressä, että käytävälle ei ehdi jäädä opiskelijoiden kanssa jutustelemaan, että on vain revittävä itsensä illansuussa kotiin, että kello ei aamulla ehdi soida ennen kuin jo herää, että samaan aikaan kun on jonkun kanssa puhelimessa laatii sähköpostia toiselle, että duunin ja kodin välillä kulkee käsilaukun lisäksi massiivinen kassillinen tai ainakin yksi 8 gigan muistitikullinen matskuja, että kirjastossa käydessä ei voikaan livahtaa lehtisalin puolelle lukemaan Kamera-lehteä, että pelkästään niiden tekstien, joita on luettava tulostamiseen menee puoli tuntia, että …

että ei muista että ei valmiissa maaailmassa mihinkään ole kiire.

Ja joka toukokuuhan se on tällaista. Vaikka joka vuosi huhkisi ja heiluisi kuinka ei ne kiireet siitä hupene. Jotta nyt alan relata. Lähden katsomaan ”Täykkäreitä” ja piut paut välitän mistään hopusta.  Se on asennekysymys. Katotaan vaikka, hitsi!

Juuri kun olen puhelimessa tyttäreni kanssa Strasbourgiin ja juuri kun hän kysyy ”millainen ilma siellä on?” alkaa sataa räntää, alkaa sataa rakeita. Mutta siitä huolimatta sanon, ”tuuthan takaisin”? Vappupäiväänhän pieni lumi/räntä/vesisade kuuluu, eikö vain? Tulee tännekin kesä, usko pois … 🙂 Eihän me muuta voida kuin uskoa, eihän? Sade kuuluu vappupäivään.

Vappupäivään meillä kuuluu myös piipahdus Rotuaarilla (Oulun keskustan kävelykatu), ehkä kuohuvalla jossakin, usein vappupäivään kuuluu kevään ensimmäinen rullistelulenkki, vappupäivään kuuluu pienoinen väsymys, vappupäivään kuuluu myös ensimmäinen tötteröjätski, jonkin verran kanditöiden silmäilyä, ehkä vähän haravointia, ja joka tapauksessa kuohuviini (eks)naapureiden kanssa.

Ja tänä vuonna noista ei ole toteutettu mitään! Perinteistä on luovuttu!

Tänään ei väsytä, sillä on nukuttu yli yhdeksään (venähti eilen aika myöhäiseen/aikaiseen = kello oli reilusti yli puolenyön ennen kuin maltoimme lopettaa juhlimisen. Meillä oli juhla, oli  ystäviä, meillä oli nyyttäriajatuksella huippuillallinen.

Paljon asiaa, höpötettävää, tulevia toiveita (Skotlantiin?), vuosientakaisia yhteisiä muistoja, paljon naurua, kaikkinainen myötäelämisen tunne,  yhdessäolemisen helppous,   juhla.

Tänään lupasin itselleni jättää urheilun väliin jos harrastelen hyötyliikuntaa. Harrastin. Paljonkin.

Niin paljon että kaupungille ei ehditty, nuoripari tuli syömään … tein kaikenlaista. Ja siinä ohessa niitä juttuja joita olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten. Tänään oli aikaa…

Tätä (klik) olen nyt  tykännyt kuunnella. Kun kiljut riemusta. Melankoliaa sopivasti. Ja jotenkin tähän biisiin  kuuluu kuva,  jonka otin. Minä pidän kuvasta kovastikin, olen tyytyväinen otokseeni, vaikkei niin ihmeellinen olekaan, mutta jotakin siinä on – minulle  … Sopii tuohon biisiin. Minun mielestäni … melankoliaa vaikka on kevät  …

Lista arkipäiväisyyksiä ja niistä poikkeamisista:

Kuntosalilla oli erinomaisen valoisaa (olenhan kertonut, että salin automaattinen valojärjestelmä sytyttää valot nyt kesäaikaan siirtymisen jälkeen  vasta klo 6.23), sillä aurinko paistoi aamulla tehdashalliin tehdyn salin ikkunoista kauniisti, – valottomuus ei tänään haitannut.

Söin aamiaiseksi muroja. Sitä en todellakaan yleensä tee. Ja sitten unohdin eväät kotiin ja kävin ostamassa biologian puolen Julinia-ruokalasta salaatin, – ja suklaan. Siis siinä se treenin sitten hyöty hupeni.

Töissä poikkeuksellinen perjantai: läsnä ei juuri ketään, joku harhaileva haalarihahmo, muutama tentistä palaaja. Mutta sähköposti liki tukkeuttumisen partaalla. Sen lisäksi että tänään pari dead-linea, joissa olen vastaanottajana, menin aamusella postittelemaan kaikille (about 300) historianopiskelijoille viestin kesäopinnoista, mikä puolestaan aiheutti sen, että sain kysymysryöpyn, johon vastaamiseen kului suuri osa päivästä.

Palaveri, jossa nauroin niin paljon, etten duunissa aikoihin. Kahden hengen palaveri kollegan kanssa tulee tuottamaan iloa muillekin. Hope so!

Minulla on – edelleen – ääni matalana. Siis tavallistakin matalampi. Paljon tavallistakin matalampi. Leppä syypää?

Minun ei tarvinnutkaan ostaa kukkia tänään. Pehtoori oli hankkinut.

Kävimme äidin kanssa ompelijalla: 80-vuotias äitini ei ole ”mikään rättityyppi”  kuten minulle ilmoitti ehdottaessani yhteen modistettavaan kamppeeseen silkkihuivia. Ja minähän olen rättityyppi: pidän huiveista, isoista, pienistä, villaisista, silkkisistä, liehuvista, hillityistä, kaulahuiveista, hartiahuiveista, asustehuiveista, paitahuiveista – pidän kaikenlaisista huiveista. Mutta siis, 80 v. ei tingi kun on kerran ainakin yhden lapsenlapsen (veljeni tytöistä nuorimman, ehkä ne meidänkin juniorin) lakkiaiset tulossa, silkit ja satiinit laitetaan nyt mittojen mukaan kondikseen. Meillä ei vielä paljon lakkiaisia stressailla. Jos tulevat sitten hommataan joku kiva uusi huivi ja leivotaan PALJON kakkuja.

Kävin Alkossa, kuten kymmenettuhannet muutkin suomalaiset tänään. Ostin kiinalaista punaviiniä, mitä en ole ikinä ennen (Suomessa) tehnyt.  Ja ostin samppanjaa. Se on huomisen teema. Kuplia kun opiskelijatkin toivottelivat niissä sähköposteissaan.

Ja vasta kahdeksalta pääsin katsomaan häitä. Koosteen rääpäisyn. Johtuiko koosteesta vai mistä, mutta minähän en edes juuri liikuttunut… ei kyyneltäkään. Ja Viccanin vihkiäisiä katsellessa kyynelvirta oli liki ehtymätön.

Enemmän minua kyynelehdityttävät nuo minun vappumuffinsit. Eivät oikein kuohkeilta näytä. Teen niille KOMEAN ja KORKEAN kuorrutteen. Nyt.

Vieraiden (ystävien) kutsumisessa kotiin on se hyvä puoli, että tulee ryhdistäydyttyä. Tulee vihdoinkin vaihdettua se kynnysmatto, joka on tammikuusta asti ollut varastossa, tulee vihdoinkin laitettua keväisemmät tabletit pöytään ja raivattua kynttilöitä vähän joka pöydän nurkalta pois. Tulee katsottua, että onhan eteisen kaapissa tilaa vieraiden takeille, ettei se ole täys omia toppatakkeja,  lenkkivermeitä ja vinkkeleitä ja sen sellaista asiaankuulumatonta.

Tulee mietittyä joku uusi resepti tarjottavaksi.  Tulee järjestettyä cd-levyt koteloihin ja oikeille paikoilleen. Uskokaa tai älkää uskalsin öljytä ruokapöydänkin. Ja huomenna käyn ostamassa leikkokukkia. Lautasliinoja minulla onkin, 🙂 .

Ei, ei ne ystävät tule meille tupatarkastusta tekemään. Tulevat viettämään meille vappuaattoa. Mutta itselle on niin paljon mukavampaa kun on vähän siistittyä. Ja parasta on, että tulevat.

Kuin syksy. Vesisadetta, harmaata, kylmää, tuulta. Aamulla purolle katsellessa  mietin, onko tämä sama maanääri, jossa eilen menimme nukkumaan. Oli kuin vuodenaikakin olisi vaihtunut.

Peurasuvantoon asti satoi, reilusti. Rovaniemellä pilviverho jo rakoili. Matka sujui nopeasti, talvirajoitukset poistettu ja minulla lukemista. Partisaanien iskut Koilliskairassa ja paljon muutakin. Niin paljon, että nyt ahdistaa kaiken lukemisen määrä. Ja tekemisen. Kävin jopa kampuksella äsken, tenttikysymyksiä tekemässä, paperipostia aukomassa. Oli hyvä syy päästä pyöräilemään. Hyvä syy päästä ulos.

Poika piipahti. Johtavalla rengasmyyjällä tuntuu olevan töissä kohtuullisen hoppu.  Polvea ei rengasmyyjä ehdi pohtia.

Nyt ei irtoa… mutta  huomenna lupaan raporttia Ylikiimingin palautepäivä/kulttuuriretkeltä, osallistumisen makrohaasteeseen, ehkä ehdin kirjoittaa ihan huippureseptin, jolla teimme parsaa mökillä (yhtä paljon lappilaista mökkiruokaa kuin sinihomejuustogratinoidut etanatkin 😉 ) …  ehkä ehdin/opin purkamaan niitä hienoja video-otoksianikin. Heh. Ne on kamalia. Tiedättehän kotivideot, mutta minulla onkin mökki- tai mäki tai purovideoita. Heh! Ehkä ei kannata maailmanensi-iltaa isommasti mainostaa.

Muistatteko, kun kansakoulussa oli kerran kuussa vapaamaanantai? Silloin kun oli lauantaitkin koulua, oli kerran kuukaudessa koulusta vapaa maanantai.. tänään on ollut sellainen. Kun ei vieläkään oikein voi ymmärtää, että on pääsiäinen, saatikka että on toinen pääsiäispäivä, ja kun ei kerran lähdetty ajelemaan kotiin, on tuntunut vapaamaanantailta.

Huoltopäivä on ollut. Aamupäivällä ”huolsin” kandiseminaarilaisia: luin tekstejään, annoin sähköpostitse palautetta (lue: hankin levollisen omantunnon kun ei lähdetty vielä tänään kotiin). Siivoiltu liiteriä, saunaa, mökkiä, pyöriä, vahailtu mökkiterassin kalusteita. Kuunneltu kun tulvaojan takana metso on pitänyt soidinkonserttiaan. Ääni tuntuu kuuluvan vierestä, mutta lintua ei näe, vaikka kuinka koetin katsella, kamera kädessä vaania. Ei ole meitsistä lintukuvaajaksi.

Ei käyty kylilläkään, ihan vain oltu mökillä. Ja mökkinaapurissa. Kävimme Nimilopun (naapurimökin mainio nimi) terassilla pääsiäiskahvilla. Ja sitten ”töitäkin” tehtiin. Historiaprojekti on tekeillä… Kyllä siitä vielä hyvä kirja aikaansaadaan. …

Lämmitelty saunaa. Osa blogivieraistani, jotka ovat jo pitkään pysyneet Tuulestatemmatun tuiverruksessa, ovat kuulleet ja nähneet legendaarisesta rantasaunasta paljonkin. Kuvia ulkoa kesällä ja talvella, aamulla ja kuutamossa on julkaistu, mutta tänään mukana laajakulma, ja lämmitellessä sitten vihdoin kuvasin tämän meidän ainutlaatuisen, ei niinkään koolla tai varustetasolla pilatun rantasaunamme

Ja sitten kuva Hangasojan paljon kuvatusta mutkasta (vrt. kuukausi sitten)

Jotta lumet sulaa täälläkin. eikä ihme, lämmintä on riittänyt.

Kuusi tuntia ulkona tänään. Vieläkin (iltakahdeksalta) keittiönikkunan mittari näyttää +10 C! Pääsiäinen pohjoisessa? Näin on, eikä paremmin voisi olla. Paitsi että jos nuoretkin olisivat täällä. Kavereineen kaikkineen kuten monena pääsiäisenä ovat olleet. Mutta meneehän se näinkin. Ja laittelin kaikkea pientä valmiiksi, josko tytär vaihtarikavereidensa kanssa tulisi täällä käymään toukokuun lopulla…

Olimme jo aamuvarhain liikkeellä. Meitsi mäessä, pehtoori tepastelemassa. Puolenpäivän jälkeen rinteet jo melkein vaarallisen pehmeät. Kolmen tunnin jälkeen siirryn mökin pihaan. Ottamaan aurinkoa, siirtelemään lumia, tekemään kevättä, puroja parkkipaikalle ja sieltä pois. Lämmittelimme rantasaunaa, saimme saunavieraan Laanilasta, lounaan jätimme väliin. Päivälliseksi karitsapataa, ja punaviiniä. Pashaa, edes kevyt sellaista, olisin halunnut tehdä, mutta kun meitä syöjiä on aika vähän, niin sitten appelsiinirahkaa ryyditettynä pähkinä-kuivahedelmäsekoituksella. Herkullista sekin oli.

Ja opettelin (nyt vasta!) käyttämään kamerassani olevaa videotoimintoa. Laatu ei raposta, ajattelin liittää tähän pienen videoklipin, mutta sepä ei sitten enää onnistunutkaan.

Siispä vähän perinteisempi kuva saunapolulta.