Showing: 3281 - 3290 of 4 013 RESULTS
Niitä näitä Yliopistoelämää

Iloa leppiksillä

Siinä vaiheessa kun työpaikan kahvion ikkunassa oleva ulkolämpömittari näytti varjon lämpötilaksi +31 C ja työhuoneessani pöydän yläpuolella oleva sisälämpömittari +28 C, pakkasin artikkelinipun reppuun,  pistin byroon kiinni ja polkaisin pyörällä kotipihalle. Ihan hyvin – paremmin kuin Linnanmaalla – pystyin lukemaan ja arvioimaan artikkeleita kotipiazzallakin. Vasta äsken maltoin lopettaa: oli muutama juttu, jossa niin paljon korjattavaa ja kritikoitavaa, että ihan heräsin ja innostuin. Olisin tuohtunut jos olisi ollut läsnä joku, jota opponoida.

Lukemisen ohessa räpsin kuvia makroviikkojen haastetta varten. Aiheena valo, ja minä kuvasin vettä. Meneehän se niinkin. Valo ja vesi – tänään nautittu molemmista yllin kyllin.

Itseasiassa uusi kuvakulma (kuvat edellisessä postauksessa) pihan vesiaiheeseen paljon entistä mielenkiintoisempi. Makroviikot opettavat katsomaan asioita uudella tavalla. Hyvä juttu.

Itse asiassa mieleni teki laittaa haastevastaukseen tämä kuva:

Kuvaan on vain liitettävä selittävä teksti, jotta siitä tajuaa, miksi sekin on valo. Kukkaa ojentava leppäkerttu, ja huom. sininen, on tehty leimasimella, jonka sain tänään yhdeltä valmistuvalta suokkariopiskelijaltani, joka on kaikki vuodet ollut ilo ja valo. Hän itse on leppäkerttu, joka aina tasaisin välein on piipahtanut ”vain heippaamassa” tai oikeasti hopsailemassa (opintosuunnitelmaa tehtiin ja kaikkea höpötelty, ruoastakin :)).

Sanon aina opiskelijoille, ja tälle ”leppiksellekin” etten laita opintosuunnitelmiin leimoja, en hyväksy niitä virallisesti. Olen sitä mieltä, että opinto-ohjaajan ei tule hyväksyä tai hylätä sitä, mitä opiskelija aikoo tehdä, pitää vain yrittää avittaa ratkaisujen tekemisessä ja antaa apuja päätöksien tekoon. Tiedän, että monissa tiedekunnisssa tai oppiaineissa hopsit virallisesti ”leimataan” ja allekirjoitetaan, mutta ei kuulu minun ”ohjausfilosofiaani” (vau, onko minulla sellainenkin!?? ).

Olen sanonut etten enää aikuisille mitään kannustavia pupu- tms. leimoja papereihin laita. Kuuluvat alakouluun… ja sitten olen monellekin samaan hengenvetoon todennut, että saattaisin ehkä laittaakin sellaisen mutta kun minulla ei ole sellaista hyvää ja kannustavaa leimaa. NYT on! Ja sininen vielä.  Tämä leppis-leima on sitä varten. Kannustaa kannustamaan 🙂

Valoa siis on.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Se on kesä!

Kesä. Kerralla.

Sen kunniaksi varasin meille matkankin. Lähdetään Alpeille patikoimaan. Eipä olla ennen käyty. Nyt mennään. Kitzbüheliin mennään (www.alpit.fi), ja yksintein varasin vaelluspaketinkin. Ei huiputetakkaan enää pelkkiä Lapin tuntureita. Huiputetaan Kitzbühelhorn (1996 m)!

Kesän tekee myös helle +28,5 C. Jeeee! Paitsi että historiatieteiden käytävällä infernaalisen kuuma. Luovutinkin jo kolmen kieppeissä, moni luovutti jo paljon ennen minua. Poljin kaupan kautta kotiin; hain kurkkuja ja paprikaa. Meidän vuorikiipeilijöiden on syötävä terveellisesti, heh!

Tein kurkkukeittoa tai tsatsiki-keittoa. Ihan miten vain.

Kaksi kurkkua raasteeksi ja teelusikallinen suolaa sekaan ja sitten siivilään valumaan. Sillä aikaa silppua kolme valkosipulinkynttä ja laita ne kulhon pohjalle, kaada päälle ruokalusikallinen, pari hyvää oliiviöljyä ja rouhi mustapippuria. Sekoita 2 dl turkkilaista paksua jukurttia joukkoon, hae kasvimaalta (meillä on mahdottoman paljon, melkein pensaina) ruohosipulia ja silppua sekaan.

Sitten litran purkillinen laktoositonta, rasvatonta valio-jukurttia. Sekoita lopuksi sekaan valunut kurkkumassa ja anna makuuntua jääkaapissa vähintään puolisen tuntia. Parasta tulee jos tekee aamulla ja nauttii illalla, mutta eihän se tämmöisenä ekstempore-työpäivä-sapuskana sillä lailla onnistunut.

Tarjolle silputtu paprika, sipuli ja krutoneita. Rieskaa ja patonkia.

 Kesä maistuu hyvälle…

Niitä näitä Vanhemmuus

Jonkinlainen käännekohta…

– Huomenta, tulit sitten tänään töihin?

– Totta kai tulin. Miksen olisi?

– Juhlien järjestämisen ja viettämisen jälkeen oisit voinut vähän levätä, ja lukukausihan on jo lopussa.   Ihan hyvin oisit voinut jäädä kotiin … Eihän täällä enää mitään kummoisia ole.

Niinhän se esimies luulee. Ettei ole? Miksihän meillä on niin eri käsitys töistäni. Noh, siihen on kyllä syynsä 🙂 Ja minun mitään levätä tarvitse, mitään väsytä. – Niinhän minä aamulla vielä ajattelin, mutta iltapäivän tunteina iski ihan mieletön raukeus, ja yksinkertaisesti nukutti aivan tolkuttomasti. Mutta hyvinhän se päivä sitten kuitenkin kului. Ja töihin kannatti mennä senkin takia, että sinne saatoin vielä yhden ylimääräisen kakun ja lautasellisen aura-poro-muffinseja. Aika hyvin olen muutenkin saanut lakkiaisista jääneitä herkkuja jaeltua: poika vei kotiinsa ja tyttöystävän vanhemmille. Tytär vei kotiinsa ja kavereiden kesteihin eilen…

Juhlat sujuivat kaikkinensa oikein mukavasti. Festan ja pitkälle pihalle ulottuvien markiisien ansioista saatoimme olla pihalla koko päivän, vaikka pari lyhytkestoista myrskypyrähdystä iltapäivän kuluessa olikin. Ukkostikin, mutta toki enimmäkseen paistoi. Poikahan selitti viime vuoden päättäjäispäivänä, että vain ja ainoastaan sen takia hän suorittaa lukion neljässä vuodessa, että saadaan kunnon sää juhlaa varten.

Viimeiset ”viralliset” vieraat lähtivät yhdeksän jälkeen, mutta Juniorin kavereita tuli sitten boolille ja iltaa istumaan, olivat yli puolen yön. Oli mukava kun tulivat meille. Mutta merkitsihän se sitten sitä, ettei voitu simahtaa nukkumaan. Siivoilimme, tiskailimme ja järjestelimme… mikä sitten eilen jatkui aamuvarhaisesta iltapäivään.

Iltapäivällä sankarikin tuli keräilemään lahjat ja kortit (monia aivan hurjan hienoja kortteja olikin, itsetehtyjä ja ostettuja). Katselemaan ruusujaan ja syömään. 

Ja tytär keräsi eilen kimpsunsa ja kampsunsa; on Strasbourgista palattuaan iloksemme asunut täällä kotikotona, mikä on ollut ihan hurjan mukavaa. Nyt kuitenkin on aloittanut taas yksineläjän olonsa omassa asunnossaan. Näinhän se menee, ja onneksi on samassa kaupungissa ja piipahtalee.

Nyt lakkiaisten jälkeisessä elämässä sellainen tehdyn työn tuoma mukava tunne. Lakkiaisviikonloppu jonkinlainen murroskohta vanhemmuudessakin. Nyt molemmat on peruskoulutuksen saaneet, molemmat asuvat pois, molemmat ovat aikuisia… ainakin periaatteessa 🙂  Hetkittäin jo sellainen ”tässäkö tämä nyt oli” -fiilis ja siinä samassa poika tulee tyttöystävänsä kanssa piipahtamaan, hakemaan lasagnea (olihan kuulkaa hyvää: eikä millään voi tietää, mitä kaikkea lakkiaisten jälkeisesssä jääkaapin tyhjennyksessä pastalevyn väliin tuli tungettua. 🙂 ), jota on enemmän kuin vähäsen!

Kesäkelien tulon huomaa siitä, että kävin maanantai-iltana lenkillä. Sellaista ei talvella tapahdu. Ei koskaan.

Niitä näitä

On juhlan aika

Reilusti etuajassa, ja reilusti liikaa? tarjottavia… Tytär ollut tänään apuna niin, ettei ikinä ennen: ”Tässähän on nyt se vaara, että saatan oppia jotain” 🙂

Minä ainakin olen oppinut edellisistä lakkiaisista yhtä sun toista. Mm. sen, että mattoja ei kannata pesettää/pestä ENNEN lakkiaisia. Nyt pehtoori kävi ostamassa kuramattoa noutopöydän alle ja ympärille. Juhlavaa? no ehkei heti tunnu siltä, mutta varmasti on siistimpi kuin tavallinen durrie, joka tallautuu mustaksi alle aikayksikön.  Ikkunat on pesty ja lasit kiillotettu, istumapaikkoja sisällä ja ulkona omien ja naapureista lainattujen pöytien ympärillä niin paljon että kaikki kutsutut ja yllärivieraatkin mahtuvat.

Italialainen suklaakakku hieman poikkeuksellisin somistein (laitan kuvan myöhemmin) on meillä perinteinen kakku. EIkä sekään niin kauhean juhlava ole, mutta onhan se hyvää.

Edelleen luvannut huomiseksi sadetta: satakoon. Meillä on kuitenkin juhlat.

 

Niitä näitä

Juhlaa kohti

Nyt loppui puhti. Kertakaikkiaan.

Aamulla oli puutarhalla käynnin ja kukkien istutuksen jälkeen niin paljon energiaa että putsailin Singer-pöydänkin. Valurautakiemurat kun olivat talven jäljiltä vähän kulahtaneet. Ja graniittilevy jo sammaloitumassa. Nyt on perinteisesti juustopöytänä käytetty nurkkaus valmiina, josko lauantaina suolaiset hupenee niin siihen tulee kimpaleet juustoja…

 

Sitten vuorossa Festan loppusiivous. Juniorin tyttöystävä imuroi, meitsi luutusi. Tytär kävi pesemässä Festan ikkunat, ja kertoi samalla Lapin turneesta. Meksikolaiset Lapissa ja oululaiset Lapissa ovat kaksi eri asiaa 🙂 Olivat tykänneet. Meksikolaisetkin. Kovasti. Meille on nyt kutsu ensi jouluksi Alicen kotiin Mexico Cityyn…

Eipä tässä nyt vielä joulusuunnitelmia. Ylihuominen juhlitaan ensin.

Ja nyt nukkumaan, huomennakin hommaa yllin kyllin. Silti vaikka pöydät on jo katettu ja lasit kiillotettu. Koristeita värkätty ja … kaikkea muuta mukavaa puuhattu. Juhlan tekeminenkin on ilo! La Festa!

 

Niitä näitä

Onhan niitä huonompiakin keskiviikkoja nähty

¨

Viimeinen vastaanotto. Joskus ennenkin tullut kyynelehdittyä vastaanotolla, yleensä muiden puolesta, tänään omasta. Ruusut ovat niin antajansa näköiset.

Tentit tarkastin, vähän lähettelin posteja, myös perinteisiä kirjeitä. Minä pidän kirjeistä. Niiden lähettämisestä, niiden saamisesta.

Ennen kahta karkasin. Onneksi karkasin jo silloin. Stockalle vielä mahtui. Korukauppaan vielä ehdin. Kukkakaupassa sai palvelua, ja muistin käydä myös pesulan, Caritaksen, Eurokankaan, Akateemisen, ompelijan, postin (kakkuun kuva!!). Puutarhan käynnin (tänään) hoiti pehtoori, joka oli myös putsannut perintöhopeat! Oli insinööri-pehtoorilla joku uusi resehti hopeiden kiillotukseen. Ja puhtaita ovat! Enhän voi muuta kuin olla mielettömän tyytyväinen.

Siivooja S oli käynyt tänään, joten eihän minulla ole mitään huolta huomisesta. Ei mistään? no ehkä sentään… mutta niistähän täällä ei ole tarkoitus ryhtyä höpöttelemään.

Huomenna vapaapäivä! Brava!!

Niitä näitä

Väliaikatietoja

Nyt ollaan siinä tilanteessa lakkiaisten suhteen, että klikkailen säätiedotuksen auki tunnin välein. Eikä se nyt ihan parhaalta tällä hetkellä näytä. Argh!!! Arvatkaapas moneksiko meille on kutsuttu vieraita… ja onko laskettu sen varaan, että oltais pihalla.

Meillä kun on sisällä menossa pientä kalustamistouhua – juniorin muutettua tyhjenneestä huoneestaan on tarkoitus tehdä (pehtoorille :)) telkkarihuone  ja olohuonetta mööbleerata toimivammaksi (se on aina ollut tämän huushollin huonoiten ”toimiva” huone). Ajattelimme että samapa tuo jos vaikka lakkiaiset tulee ja muutokset ovat siis pahoimmillaan ”vaiheessa”. Nyt sitten tilanne on se ettei ole ei entistä, ei uutta,  – – joten laskemme edelleen sen varaan, että oltaisiin pihalla, mutta mutta… No jollei voida olla niin sitten ollaan sisällä vaikka on vaiheessa…

Muiltakin osin no panik:
– koko perheellä on juhlaan kamppeet, yo-lakkia myöten
– töissä pientä helpotusta, ja ihan mahottoman hyvä juttu, että helatorstai on tällä viikolla. Perjantain aion yksinkertaisesti vain olla pois töistä. Lintsaan. Tosta vaan.
– olen käynyt hammaslääkärissä (implanttia ei voidakaan asentaakaan ennen elokuuta) ja kampaajalla. Molemmat olisi pitänyt tehdä on lakkiaisia tai ei. Mutta kuitenkin.
– liinat on katseltu valmiiksi, siliteltykin
– leipomukset ovat suunnilleen vain koristelua ja kuorrutusta vaille valmiina pakkasessa. Systeri kävi äsken jelppaamassa ja tekaistiin tuosta noin vain vielä kolme manteli-omenakakkua.
– ja askartelun mestari sisar toi myös tarjottaviin ”nimikyltit”. Kauniit ja hienot. Sellaiset, joiden tekemiseen meitsin hermo ei koskaan riittäisi. Ei koskaan.

Tarjoilu vastannee hyvin kysyntään, mikäli on uskominen vastauksiin joita tuli asettamaani kyselyyn: 80 % vastanneista piti nimenomaan suolaisista … Niitä meillä nyt sitten tarjolla. Klikkaamalla suurenee.

Juotavien osalta pehtoori on huolehtinut autotallin jääkaapin täyteen Kuusenkerkkä-kuohuvaa (alkoholiton), limppareita, kivennäisvesiä  ja viinejäkin. Ja sitten juhlamalja! Tulin tuossa sydäntalvena tokaisseeni, – vahvasti epäillen, mutta kovasti muuta toivoen, ettei meillä mitään lakkiaisia tänä vuonna ole, mutta JOS ne ovat, niin meillä tarjotaan sitten aitoa samppanjaa, eikä tyydytä mihinkään kuohuviiniin.

No talvilomaviikollahan kävimme sitten Ranskassa asti perehtymässä samppanja-alueen tuotantoon (alla kuvasarja maaliskuun ekan maanantain aamupäivältä). Epernayssa ja Reimsissa testailimme ja totesimme kelpo samppanjoiden maksavan siellä saman kuin Suomessa erinomaiset kuohuviinit, joten toiveikkaana asetettiin Pol Roger´n pihalla rekka valmiiksi odottamaan YTL:n tuloksia.

Nyt kun tulosten saaminen meni näin viime metreille asti, ei sitten Pol Rogerille soitettukaan ja annettu lähtökäskyä, vaan soitinkin Haaparannan Systembolagetiin ja tilasin sinne samppaajaa. Tytär ajoi sitten tänään mökiltä Haaparannan kautta kotiin. Näin meille saatiin suht edullista aitoa kuohuvaa ja meksikolaiset saivat samalla bongattua Ruotsinkin tällä Suomen reissullaan.

Eilen olivat mökillä keskineet lähteä käymään Jäämerellä! Norja on meidänkin esikoiselle uusi maa, ja ”oli jotain älyttömän hienoa, ja ennen kokematonta”. Onneksi en tiennyt heidän ”pyrähdyksestään” ennen kuin myöhään iltasella, kun olivat jo turvallisesti takaisin Hangasojalla. Hieman olisi jo saattanut huolettaa…

Tytär on viikossa ajanut Oulu – Helsinki – Oulu – Saariselkä – Jäämeri – Saariselkä – Haaparanta – Oulu. Alkaa jo lähennellä meitsin ennätystä (jollei ole jo melkein ohikin): vähän esikoista vanhempana ajoin linja-autolla Oulu – Helsinki – Oulu – keikan vajaassa vuorokaudessa. Aamuviideltä lähdin kaupungintalon edestä, vein bussilastillisen kaupungin virkamiehiä ja -naisia  Helsinki-Vantaan lentokentälle ja ajoin (yksikseni, tyhjällä dösällä) takaisin Ouluun, jossa olin ennen puolta yötä. Ei enää onnistuisi.

________________________

Kuvat suurenevat klikkaamalla.

 

 

 

 


-’

Niitä näitä Valokuvaus

Sateen jälkeen, ja ennen seuraavaa

Tarkka ajoitus kahden sateen välissä, kakkujen teon ja kanditöiden arvostelun välissä: kymmeneltä lähdin lenkille. Sateen jälkeen ja ennen seuraavaa. Olen iloinen, että jätin iPodin kotiin. Linnut lauloivat, korvanappimusiikkia ei todellakaan kaivannut. Tuoksu hyvä, eikä siitepölyallergia vaivannut. Alkukesän kaunis vehreys. Liikkumisen ilo.

Ja mitä kaikkea vakkarilenkkipolullani olikaan!

Kuvat – ainakin osa niistä – suurenevat klikkaamalla.

 

 

Vauvaetana.

 

v

Ja viimeisenä kuva, josta pidän kovasti.

”Taivas putoaa”

Värit ovat vahvat, tunnelma kaikesta huolimatta seesteinen. Etualan heinät hopeisena, kultaisena…

Ne vievät ajatukset tulevaan, valoon, pois varjoista.

Niitä näitä

Meksikolaisia ruokavieraita

Olisi tänään voinut huonomminkin mennä.

Olisi voinut kyllä olla parempi sää. Olisihan se ollut kiva istua pihalla, ja nauttia päivällinen siinä. Mutta pahimmassa tapauksessa siinä olisi saanut hätyytellä sääskiä. Ja kuten vieraamme sanoivat, he tulevat maasta, jossa on kuuma, oikeasti kuuma. Yleensä liiankin kuuma.  Alicen kotikaupungissa oli tänään + 43 C, joten heille se lämpö lomalla ei ole itseisarvo.  Heistä poro oli ”tosi hyvää”  ja oikeasti olivat ihastuksissaan kun pääsivät sitä maistamaan.  Heistä oli mukava käydä suomalaisessa kodissa. Meistä oli mukava kun kävivät.

Montakohan kuvaa ottivatkaan? Hillat ja hillatiramisu samoin kuin hillaCopparberg tallentuivat digikameeraan (”äiti sanoi että ota kuvia kaikesta”). Hieman meitä ihmetytti, kuinka nuoria naisia innosti pehtoorin tekemä kaappikello. Kaunishan se on, mutta en muista, että yksikään suomalainen nuori olisi koskaan siihen mitään huomiota kiinnittänyt. Jälkiruoasta, eturuoasta, meistä, pihan kukista,  kirjahyllyistä,  poron fileestä – kaikesta ottivat kuvia. Annoimme muistoksi kuksat. Kauniit eilen löysimmekin. Ja kyllähän niistä pitivät, kovastikin.

Meksikosta Strasbourgin kautta Ouluun tulleet ruokavieraat olivat ilo. Meille oli ilo kun tytär ystävänsä meille toi. Puolin ja toisin on kulttuureista opittu. Nuoret naiset lähtevät huomenna kohti Lappia ja Hangasojaa. Nauttisivatpa.

Nyt seuraava  koitos on viikon päästä. Silloin soisin kyllä sään sallivan pihallaolon.

 

Niitä näitä

Suklaa ja viini – sopivatko kimppaan?

Suklaa ja viini. Joskus sitä on pidetty vaikeana yhdistelmänä. Olen jo aikaa sitten ajatellut, että löytyyhän niille yhdistävä side; ovathan ne yhdistettävissä. Portviini ja suklaakakku, shiraz ja tryffelit … mutta nyt olemme oppineet paljon lisää. Olemme olleet illan Lasaretissa koulutuksessa. Sveitsistä tullut Kirsi opasti ja me opettelimme. Maistoimme viittä erilaista suklaata, viittä erilaista viiniä. Joskus puran teille muistiinpanoni, mutta nyt jo voin vinkkinä todeta, että Lidl´n suklaa (vihreä, Ecuador 60 %) ja punaviini nimeltä Gnarly Head Old Vine Zin todettiin illan parhaaksi yhdistelmäksi. Suosittelen, eikä tule kalliiksikaan.

Ai niin, ja meillä oli vielä mukavaa seuraakin. 🙂 Molemmin puolin …

Ja niin, tytärkin viestitteli, etttä ruokalähetykseni pilheisiin oli saanut kelpo vastaanoton.  Meitsin pieni mieli  moisesta ihan pähkinöinä.