Tässä elämänvaiheessa viikonloput eroavat arkipäivistä siten, että on toivoa saada ruokavieraita [ = useimmiten Juniori perheineen]. Ja siten, että kaksin olessammekin syömme ”pitkän kaavan mukaan” vähintään kaksi, jollei kolme tai neljä ruokalajia, joiden oheen kuuluu usein myös viiniä. Niin tänäänkin.
Pehtoori halusi tänään tarjota samppanjaa. Taittingerin samppanja oli kuin piste iin päälle: pitkä prosessi päätöksessä. Mies ilmoitti aamupäivällä lähtiessäni kauppaan, että ”samppanja on kylmässä – ihan vaan tiedoksesi kun sapuskaa suunnittelet”. Näillä saatesanoilla sitten kauppa-asioilla.
Alunprin listalla ollut ’Saltimbocca alla romana’ siirtyi huomiselle, ja tälle päivälle sitten kaikkea pientä, valmistakin. Muttei suinkaan mitään kevyttä! Vaan palsternakka-perunakeittoa [ohje täällä], jossa ”suurehko sattuma” = kylmäsavuolohitartar, ja Chez Floun patonkia.
Välijälkkärinä oli Kalbach-juustoa, pistaaripähkinöitä ja kahdenlaista pistaasisuklaata ja hyväksi lopuksi Chez Floun ranskalaista vaniljapullaa [niin rapeaa!] ja pistaasiwienereitä [tai mitä ne Ranskassa ovatkaan]. Johan oli makua (eikä kovinkaan kevyttä 🙂 ) .
Makoisaa viikonloppua!
Taidan vähän kadehtia. Edellisessä elämässäni oli myös tapana ilman mitään varsinaista juhlaa juoda shampanjat, joskus kesken puutarhapuuhien tai rantautuessa luonnonsatamaan yms. Tänään, nykyisessä elämässäni, menin ex tempore kauppahalliin viinitastingille, ei huono sekään. Vielä runsas kaksiviikkoa, niin sitten taas nautin shamppanjan tai kuoharin, kun olen perillä Hangasojalla.
Totta on, että maljojen kohottaminen kuohuvalla pienessä hetkessä, vähän yllättäen tekee tapahtumasta pienen juhlan. Muistanpa yhden halkoliiterin tupaantuliaiset… 🙂
Taidetaan pitkästä aikaa olla yhtä aikaa Hangasojalla, – meilläkin aie hyvissä ajoin ennen pääsiäistä sinne siirtyä.