Eilisen päivän tyyneys teki hyvää. Aamusella hiljaisessa jokivarressa pitkälle, – ja takaisin.
Ja sitten hakemaan lapsia kunhan olivat koulusta päässeet: lähdettiin muksujen kanssa kansainvälisille suurmarkkinoille: prezeleitä, parmesankimpale, englantilainen toffee (miksi? sitä kysyn taas kerran), Järvenpäähän tuliaiskirja Emmiliinille ja tilpehöörit A:lle ja E:lle. Ja gelatoa!
Juniorikin liittyi seuraamme kun töistään pääsi. Vaikka markkinoilla olisi monenlaisia herkkuja ruokakojuissa ja telttaravintoloissa, me lähdimme keskustaan ja Pannuun pizzalle. ”Oikiaan ravintollaan” kuten Eepi totesi ja halusi. Minustakin mukavampi istua, syödä ja jutella rauhassa. Jälkkärille mentiin kuitenkin takaisin torille: italialainen gelato houkutti.
Ja tämänkin päivän pääasiallinen juttu on ollut ruoka. Sovitin aamuisen pyörälenkkini reitin siten, että Apsun pyytämä ja minun lupaamani sushipäivä olisi tänään. Siis mutkan kautta Aasia Markettiin ja pyörän tarakkalaukullinen tarpeita sushikekkereitä varten. Paluumatkalla vielä hallista nigireihin ja sashimeihin tarpeellinen tuore lohi. Ja vielä marketin kautta täydentämään raaka-aineita, erityisesti jälkkäriä varten.
Ja edelleen, koska olin hieman epävarma siitä, kuinka omat sushini onnistuisivat, ostin kaupasta pikkurasillisen kalifornia etc. sushia. Kuvista kyllä erottaa, mitkä ovat omatekemiä ja mitkä sushibaarista (joka Toppila-marketissamme on kyllä erinomainen). Riisin keittäminen ja ”maustaminen” (riisiviinietikalla, sokerilla ja suolalla) on se ratkaiseva tekijä sushin onnistumisessa. Tai ainakin minun mielestäni on. Ja perhe kyllä vakuutti, että olin onnistunut!
Koskapa en ollut suinkaan varma, miten sushin tekotaitoni vuosien tauon jälkeen olisi heräteltävissä ja miten sushi ylipäätään lapsille maistuisi ja ruoantarpeen tyydyttäisi, päätin tehdä jälkkäriksi pannarin. Sille kermavaahtoa, Nutellaa ja/tai hillahilloa. ”Tästä tulee kunnon sokeripärinät” kuten Eepi totesi. Ja minä totesin, että ruokafilosofiani on ”ruokaa rakkaudella” ja katsokaapas mitä pannari osasi ihan itsekseen uunissa tehdä: sydämellinen pannari tuli tänään.
Ruoanlaitto ja yhdessä syöminen on hyvä juttu. Monestakin syystä. Tulipahan tänäänkin taas todettua ja todistettua.
”Ruokaa rakkaudella” monessa mielessä, nyt vasta tajusin tuon pannukakun sydämen, eilen katsoessani instagramista en sitä huomannut. Mutta sinulla taitaa olla vuorokaudessa 48 tuntia kun kaiken tuon kerkeät tekemään !!
Uunissa pannari näytti siltä kuin Saana-tunturi nousisi korkeuksiin, mutta kun pannukakku läsähti – niinhän sen kuuluukin tehdä – olikin muoto tunturia parempi, sydämellisempi.
Aina on aikaa tehdä rakkaille ruokaa.