Lapissa ollaan. Tuntuu, että ollaan oltu täältä pois kauan.
Ja matka tänne tuntui jostain syystä tavattoman pitkälle ja hitaalle. Liikennettä – ja poroja!! – oli paljon. Tuntui että tien tukkona oli varsinkin ulkomaalaisia autoilijoita paljon, ajoivat alinopeutta ja ohitusmahdollisuuksia juuri niillä kohdin vähän. Ja silti: tasan viisi tuntia 15 minuuttia kotipihasta mökkipihaan, vaikka Peurassa kävimme kahvillakin.
Asettautumiseen, mökin asettamiseen ”omiin asetuksiin”, – ja varsinkin hiljaa puronrannalla istumiseen, on kulunut aikaa. Koko heinäkuun täällä oli Emmiliini vanhempineen, – tyttö on kahteen ikävuoteen mennessä ehtinyt viettää paljon aikaa Lapissa. Nyt sitten taas meidän vuoro. Tiedossa enemmän patikkaa ja metsissä ja tuntureilla kulkemista kuin työleiriä. Kesäkuun projektien jälkeen täällä näyttääkin aika hyvälle.
Miten puron vesitilanne? Minun mökilläni piipahti myös yöpyjiä ja kertoivat siinä edessäni olevassa pienessä syvänteessä majailevan ainakin neljä kymmensenttistä tammukkaa.
Purossa on paljon vettä.
Ja melko lämmintäkin se on. +12 C.
Tammukoita meidänkin puronmutkassa vilahtelee.
Muutenkin täällä kaikki hyvin.
Laitoin googleen hakusanaksi ” Koskelankylän kansakoulu” ja blogisi sieltä tulla tupsahti.
Olemme olleet samaan aikaan koulussa mutta itse olin Maire Tirrosen luokalla.
Opettajanne oli tutun näköinen.Muutimme jo 1971 etelään ja vanhoja olen tässä nyt muistellut.Itse lähdin Oulusta mutta Oulu ei lähtenyt minusta.Olen pohjoisen ystävä ja kymmeniä kertoja Oulussa ja Lapissa lomaillut.
Teillä on muuten hieno paikka viettää lomaa !
Hei, Sakke. Kyllä me varmaan yhtä aikaa oltu Koskelan ”Navetassa”, joksi kansakouluamme taidettiin joskus kutsua.
Muistan kyllä Maire Tirrosen, luulen, että olet ollut yhtä luokkaa alempana kuin minä… Minun eka luokkani alkoi 1969.
On täällä hieno paikka. Tuntureiden katveessa, puronrannalla. Lappi on!