Toiveikkaana

Tänään yritys parantaa tämän kesän pyöräilykilometrisaldoa, joka on jäänyt edellisista vuosista aika lailla jälkeen.

Sateiset kelit, myöhemmin aloitettu kausi, pitkä mökkireissu ja kropan krempat ja kipuilut ovat selityksiä, jotka olen hyväksynyt syiksi olla lähtemättä Helkamani kanssa matkaan. Toisaalta nuo seikat ovat olleet enemmänkin esteitä kuin tekosyitä – olisin halunnut enemmänkin ajella: just ja just 1000 kilometriä on nyt täynnä.

Tänään oli kyllä erinomainen sää pyöräillä. Hietasaaressa ajelin ristiin rastiin, metsäteitäkin. Kesä on  kauneimmillaan, tuoksuukin vihreälle. Tuiranpuistossa alppiruusut just NYT täysin kukassa. Siellä ei mulla ollut kameraa mukana, mutta onhan kukkivia alppiruusuja kotipihassakin kuvattavaksi.

Kotipihalla on tämä pystikin. Tänään meillä kävi Telian korjaaja laittamassa laajakaistamme kuntoon, ja hän tuota kilometritolppaa ihmetteli kovasti. Tykkäsi sitten kyllä ajatuksesta, kun kerrottiin, että siinä on kilometrit mökille ja Roomaan. Meidän monien matkojemme kohteet.

Pikkuisen on menossa sellainen ”kituviikko-fiilis”, ja kun ei ole mitään akuutteja projekteja, ei keikkoja, ei muksuja, joten melkein joutuu keksimään tekemistä. Matkan suunnittelu ja odottaminen on aina ollut merkityksellistä, iloa ja hyvää hyrinää tuovaa, osa reissaamisen riemua, mutta nyt minulla on tosi vahvasti mukana ajatus ”JOS me päästään lähtemään” ja ”TOIVOTTAVASTI me päästään lähtemään”. Viime vuosina kaikkeen tulevaan on oppinut suhtautumaan varovaisesti, varauksellisesti.  Ja on tähänkin reissuun jo yksi iso takapakki tullutkin.

Mutta kyllä me lähdetään; tällä kertaa EI lähdetä mökille, eikä Roomaankaan.

Sähköpostipostini ”Matkavarauksia”-kansiossa ei ole vuosiin ollut juuri mitään: nyt on.

Matkaan lähdetään perjantaina… toivottavasti.

Arvauksia siitä minne mennään? Arvonta on auki keskiviikkoiltaan asti.