Aamusella kun jo etukäteen iloitsin auringonpaisteesta ja aiotusta pyörälenkistä, Pehtoori asetti eteeni lehdessä olleen jutun, jossa Oulun hiippakunnan piispa haastoi ”piispanpyöräilyyn”: pyöräilyä, kirkkoja, nallebongausta ja hyväntekeväisyyttä. Pyöräilyä ja kirkkojen (ilman nalleja) kuvaustahan minä olen jo vuoden verran harrastanut, joten päätinpä, että tämän päivän lenkki olisi sitten osuuteni piispanpyöräilyyn.
Ei muuta kuin kamera reppuun ja pyörän päälle. Kohti kirkkoja. Oman nalleni, Tony Thorvaldssonin, kanssa olimme kaksistaan pitkällä pyörälenkillä aurinkoisessa Oulujokivarressa – piispanpyöräilyllä muita nalleja tervehtimässä: Tuiran kirkko, Kastellin kirkko, Maikkulan kappeli, Oulujoen kirkko ja Hintan seurakuntatalo sattuivat sopivasti pyörälenkilleni. Kävin kääntymässä ja matkakahvin nauttimassa Pikkaralan sillalla, ei olisi ollut enää pitkä matka Turkansaareen, mutta kun en ollut varma pääseekö saareen, niin käännyin kohti kotia.
Vaikea oli nalleja kuvailla, ikkunat heijastivat tai olivat likaisia, eikä valaisua tai kuvakulmia paljon säädelty. Mutta kiva niitä oli käydä etsimässä. Haaste on voimassa kesäkuun loppuun, montakohan nallea ehtisi nähdä?
Illansuussa vielä pyöräilimme systerin luona käymään. Yli kaksi kuukautta kotosalla viettänyt sisar on jo uskaltautunut kauppaan itse, tähän asti me olemme toimittaneet hänelle ostokset kerrostalon autohallin ”eriöön”, emme ole edes ovenpielessä käyneet, mutta nyt hän kutsui meidät käymään, isolle parvekkeelleen toviksi, iltapalallekin. Olipa mukava istuskella ilta-auringossa, uskoen, että kyllä tästä vielä kesä tulee… Vaikka varjoja onkin aika paljon.
Pilvilläkin on kuitenkin hopeareunat ja aurinko jo pilkistää…