Aamupäivä Apsun kanssa humputtelemassa kirjastossa (leikkihuoneessa oltiin tällä kertaa vähemmän aikaa kuin kirjojen parissa) ja ”lounaalla” – kuten poika ilmoitti. Kävimme Mäkkärillä. Minä varmasti eka kertaa 15 vuoteen ja Apsu jo niin monetta, että tiesi, mitä halusi: rankkikket ja hampu mutta ei suolakuukkua ja lelu – ja maito (”mikki tässä on lehmän kuva?”) . Eli Happy Meal oli ostettava. ”Hampu” jäi syömättä, mutta lehmänmaito ja perunat upposivat.
Iltapäivällä oli sitten Caritas-sairaalan vuoro. Ilta kotona.
Eilisiä kuvia olen työstänyt ja hoksannut että turhan harvoin tulee kotikaupungissa iltaisin käytyä kameran kanssa ulkoilemassa.
Aivan henkeäsalpaavan upeita kuvia taas ! ”Helkullista” , sanoi minunkin kolmivuotias pojanpoikani mummin lihapullista ja perunamuussista, osaavat jo olla kohteliaita nykypäivän nuoret vesselit !
Kiitos, Toini. Kaikkihan eivät noista aika rankastikin sävytettyjen kuvien tyylistä pidä, tosin mitä seuraa valokuvasivustoja ja FB:n valokuvaryhmiä niin kyllä ovat nyt aika ”ajan henki”. Nyt piti minunkin kokeilla, miten osaisin… Jukka Pinonummi osaa toteuttaa niitä hienosti, ihan mielettömän kauniita ovat hänen kuvansa.
https://jpp75.kuvat.fi/kuvat/Min%C3%A4+ja+Porvoo/
Ja Niko Laurilan Porvoo-kuvat ovat myös kaunista katseltavaa… https://www.instagram.com/24niko/
Ja joo, kolmivuotiaat osaavat olla kohteliaita mutta varmasti enemmänkin aitoja. Sellaisena parhaita, eikös vain? 🙂
Toden totta, aitous on noissa vesseleissä ihaninta, ja kiitos kuvavinkistä, toinen pojistani(tuon samaisen vesselin isä ) asuu Porvoossa, siis tuttu kaupunki.
Aamuvirkusta yökyöpeliksi, tervetulemast porukoihin:) Eilen jäi käymättä, tänäiltana paikkokeikka . . Hienot on olleet torinäkymät.
Taitaa minulla olla edelleen aika satunnaista tämä yökyöpelöinti. 😉