Vapaapäivä

Juuri tällaisen päivän aamuina, tai jopa edeltävinä öinä, muistan, että en enää ole töissä, minun ei enää tarvitse (en saa) olla vastuussa yhdestä sun toisesta asiasta, ei ole luettavaa, ei tapaamisia, ei sähköpostikokouksia, ei dead-lineja, ei rästikasoja, ei valmisteltavia, ei raportointeja, ei vastaanottoja, ei (mukaviakaan) kohtaamisia, ei osaamattomuutta, ei tuntemusta riittämättömyydestä, ei huonoa omaatuntoa, ei rohkeutta vastustaa tai ei rohkeutta puolustaa, ei jonoja ovella,  …

Juuri tällaisen päivän pimeinä aamuina, hyvin nukutun yön jälkeen, on juhlaa istahtaa illalla katetun aamukahvipöydän ääreen, napsauttaa kahvinkeitin päälle, laittaa puurokattila tulelle, sytyttää kynttilä, käynnistää käynnykkä, käväistä terassilla katsomassa säätilanne, miettiä Pehtoorin kanssa millehän alettaisiin.

Ulkoilupäivähän tästä tuli, molemmat tahoillamme, välillä yhdessä, välillä erikseen. Lumitöitä, saunanlämmitystä, lenkkiä, ”Akvarelleja Engelin kaupungista”, kuvaamista, tunturia, kaupassakäyntiä, pyykkiä, pihalla oloa ~ täällä on niiiin kaunista, herkuttelua, vanhusten kanssa kontaktiseeraamista, joulukorttikuvia, saunomista, telkkaria.

Kaunispäälläkin kävin taas. Ei tullut kuitenkaan mäkeen lähdetyksi. 😉

Tulipa tässä mieleen, että kuinka moni teistä lukijoistani (300 – 400 päivittäin!) on koskaan käynyt Saariselällä? Tai vielä tarkemmin ottaen Kaunispäällä? Kirjoittelen siitä täällä Temmatussa kuin Mannerheimintiestä, ajatuksella, että kaikkihan sen tietävät… Mutta tietävätkö? – Klikkaapas vastauksesi… Olisi mukava tietää, kuinka moni tuntee meidän kotitunturin, jonka olen ensimmäistä kertaa elämässäni laskenut (Järvisillä) joskus 60-luvun jälkipuoliskolla…

~~~~~~~~~~~~~~~

Joulukalenterissa uusi ”glöginkorvike”. Palaan siihen jouluviinisuositusten yhteydessä. Tänään sellaiset mökkipihalla päivän lounastauolla nautimme.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.