Siihen nähden, että olen herännyt puoliviideltä, ja ollut Kauppahallissa kuvailemassa jo reilusti ennen kuutta aamulla, olen aika pirteä.
Kolmen tunnin aamukuvaussession jälkeen kuvankäsittelyä, aamupäiväunoset, vähän kirjailua (= tekstintuottamista muiden tarpeisiin), ja sitten iltapäivän lopulla kapitulin palautepalaveriin.
Rakentavaa kritiikkiä, turhaa nillitystä, paljon kiitoksia, teräviä huomioita, asiallisia kommentteja kävimme läpi, myötäilimme, emme välttämättä kaikkea negatiivista, emmekä toisaalta ylenpalttista kehumista, noteeranneet. Koetimme ottaa opiksi, … Ihan heti ei Oulussa paistinkääntäjien kapitulia järjestetä, on vaikea kuvitella, että ensi kerralla olisin mukana.
Ja palautteen käsittelyn jälkeen oli aika kapitulin pienimuotoiselle karonkalle. Söimme Lasaretin Virrassa hyvän päivällisen, – syksyistä ruokaa.
Alkuruoan kalamureke oli ihanan robustia, rouheista, tarpeeksi suolaista.
Miksen minä ole koskaan keksinyt tehdä punajuuri-smetanaa, saatikka siemennäkkäriä, joka on nyt kovin ”in”? Ehkä minä piankin teen… Ja pääruoaksi oli poronkäristystä, noh, se on meille vähän turhan tavallista mökkiruokaa, mutta jälkkäri mesimarja-creme brûee toi hyvin mieleen sen, miksi minä näissä porukoissa tykkään olla. 😀
Voi elämän kevät, miten ihmeessä joku ihminen voi herätä vapaalla ollessaankin Aamulla klo 04:30! Itse olen työaamuisinkin tuohon aikaan täydessä tiedottomuuden tilassa.
Heh, eihän tuo nyt mitään. Aamut on parhaita.