Puutarhapäivä. Paitsi kaksi tuntia oltiin Aapelin synttäreillä.
Apsu on yksivuotias.
Ja mikään ei ole ollut ennallaan sen jälkeen kun tämä pieni tuli maailmaan ja muutti mummin maailman.
Oli merkillinen tunne mennä pojanpojan synttäreille. Niin monet syntymäpäiväjuhlat kuin olen omilleni järjestänyt, ja nyt sitten yhtäkkiä minä olenkin se mummi, joka lähden lapsenlapsen synttäreille.
Valon lapseksi olen tätä pientä ryhtynyt puhuttelemaan. Apsu on valo, ja suunnilleen kolmas sana, jonka oppi oli …amppu. Lamput, aurinko, ulkoilma ovat ilo ja niitä kaikkia me tervehdimme, käsi (vasen) ojossa katsellaan aurinkoa ja lamppuja. 😉
Oli hassua mennä pojan ja Miniän kotiin vieraaksi. Kaikki oli hyvin, enkä minä ollut vaikuttanut asiaan, – hassua. Ja merkillisen mukavallehan se tietysti tuntui.
Kuka on oppinut poseeraamaan, kun kamera on esillä? Onneksi ei minun kameralleni, vaan vain tädin miehen kännykameralle, jossa sentään oli salama ja kunnon ääni, toisin kuin mummin ihan taviksessa järkkärissä. …
Mummin kamerasta ei paljon välitetä…
Tämä toukokuun aurinkoinen pihalauantai on ollut ilo, paljon uutta viritelmää… keittiössä ja puutarhassa… niin kuin nyt vaikka haukimurekepihvit…
Palaan niihinkin huomenissa, tai maanantaina.
Onnea Aapelille. On kyllä veikeä kaveri! 🙂
Kiitos, Laura. Välitän Apsulle onnittelusi. 😉