Hailuodon siikamarkkinat, Kädentaitomessut, Hullut Päivätkin, … kaikenmoista kohdetta olisi ollut. Ensimmäisillä en ole koskaan käynyt, toisilla monta kertaa, ja monta kertaa siellä tullut jotain ostelluksi, kerran vai kahdesti Hulluilla Päivilläkin olen käynyt. Tänään en käynyt missään noista. Enkä missään muuallakaan. No sentään lenkillä varhain aamulla, jolloin ei vielä satanut minkään vertaa. Asfaltti kiilsi. Mutta lopultakin aika hyvä ilma kulkea, hengittää.
Nyt kynttilätuikkuja vähän joka huoneessa, leivinuuni tohisee kuivien puiden palaessa vauhdilla, vettä tippasee ränneistä, tekemättömien töiden ja kotitöiden määrä on saatu nurjerretuksi säälliselle ja omatuntoa kolkuttamattomalle tasolle, nyt houkuttaisi ryhtyä tekemään Ifolorille tilausta (siellä hurja ale-viikonloppu menossa), omena-mangopiirakkaa, joka piti olla huominen jälkkäri, tullut syötyä ihan liikaa, – ja, lisäksi, tai oikeastaan kovasti, laiskottaa.
Nyt olisi sellainen ”takkatulen ääreen kirjan kanssa” -hetken paikka.
Tässä joku aika sitten sain luetuksi Tuomas Kyrön kolmannen mielensäpahoittajan ”Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja”. Se jatkoi kahden edellisen linjalla, oli juonellisempi kuin kaksi edellistä, mutta muutoin sitä samaa. Iloisempi se ehkä kuitenkin oli. Ja vielä se sama jurnutus jaksoi purra. Semminkin kun tässä viime aikoina on ollut lähipiirissäkin vähän sellaista periksiantamattomuutta, ”ennen kaikki oli paremmin, en mistään millään luovu” -mentaliteettia aistittavissa 😉 .
Nyt (itse asiassa jo aika kauan) on lukemisen alla Tove Janssonin elämäkerta. Voi kunpa voisin mennä näyttelyyn nyt kun kirja on kohta luettu. Toisaalta, onneksi tuli käytyä Ateneumissa ollenkaan. Kirja on jotenkin poikkeuksellinen elämäkerta: se etenee reippaasti, viittaukset ajankuvaan, aikaukausien yleiseen kontekstiin ovat nopeita, tarkkoja ja tarpeeksi kertovia. Tuula Karjalainen ei kirjoittaessa jää makaamaan taustoittamiseen, Toven elämä kulkee eteenpäin, mutta läheisten tekemiset ja kulloisenkin ajan (esim. sodan) yleinen normisto ja elämisen ehdot taustoittavat, luovat puitteet, Janssonin tekemiselle, selittävät hänen ratkaisujaan erinomaisen hyvin. Tove Janssonin kautta suomenruotsalainen taiteilija-atmosfääri tulee tutuksi ja Janssonin ratkaisut selittyvät ympäröivän maailman kautta. Hyvä kirja se on.
Mutta nyt en sitä esiin ota.
Taidan olla runo-tuulella tai vain istuksin takkatulen ääressä. Hah! moista en usko itsekään. Sen verran levottomaksi olen rakennettu …