Heinäkuun 1890 Oulun Ilmoituslehden yleisönosastolla oli artikkeli, jonka otsikko oli ”Ikäwä epäkohta.” Kirjoittaja oli närkästynyt siitä, että maantiellä ”tulee jo usein vastaan polkupyörällä kulkevia nuoria miehiä” ja mikä pahinta he eivät nouse satulasta alas kun vastaan tulee nuori hevonen ”aiheuttaen näin pillastumisen ja toisinaan jopa tieltä suistumisen”.  Oulun ja Muhoksen välillä tällainen välinpitämättömyys ainakin oli tavattu.

Jotta vielä tuolloin polkupyöräily oli kovin uutta: puolenkymmentä vuotta myöhemmin (1896) Oulussa ja lähitienoolla oli polkupyöräilijöitä jo noin 200.

_MG_1762 (Custom)

Entäs ensimmäinen auto Oulun kaduilla? Milloinkas arvelet näin kirjoitetun?

Nyt Oulummekin pian alkaa pyrkiä muun sivistysmaailman rinnalle siinäkin suhteessa, että kaupungin kaduille ilmestyy puhkuvia, hevosettomia vaunuja. Hra William Nyberg jätti eilen maistraattiin ilmoituksen, että hänellä on aije ruveta harjoittamaan vuokra-ajuriliikennettä kaupungissa automobiililla. Ensi aluksi aikoo hän käyttää autopelijään ainoastaan öiseen aikaan, hevosliikkeen loputtua. Hra N. on pitemmän aikaa oleskellut Ameriikassa ja loukkauduttua siellä töissä on hän tullut kotikaupunkiinsa suuren maailman ihmeitä käytäntöön ottamaan.

Nyyperin-Ville ajeli autopelijään Oulun öisillä kaduilla ensimmäisen kerran kesällä 1906., mutta vielä 1920 Liitossa kirjoitettiin, että

vaikka autoilla voidaankin jossain määrin parantaa liikenneoloja, niin niitä ei kuitenkaan pitkän talven aikana voida käyttää, jota paitsi ne vaativat parempia teitä mennen alituisesti epäkuntoon, kuten tunnettua on.

Villen auto

(Suunnilleen) Säännöllinen linja-autoliikenne Oulussa alkoi kesällä 1920. Kurkelanrannasta keskustaan ja pitkä linja Oulusta Kuusamoon (jonne matkattiin pari päivää). Ensimmäiset auto-omnibusmobiilit olivat usein kuorma-autojen lavoille rakennettuja (ks. täältä) mutta kuorma-autoista rakennettujen autojen rinnalla oli myös ”oikeita” auto-omnibusseja.

Linjuriauto009

 Kuva Nevakiven liikenteen historiasta.
Tuolla kuvassa olevalla autolla Reino Nynäs (myöh. Nevakivi)
liikennöi jo 1920-luvulla Oulun ja Pudasjärven välillä.

Eroa kuorma-autosta kyhätyn kulkuvälineen ja ”oikean auto-omnibusmobiilin” välillä ei ole kovin helppo tehdä. Aikalaisille eron tekeminen ei kuitenkaan ollut vaikeaa, mistä kertoo Suomen Kuvalehden artikkeli vuodelta 1925. Siinä todetaan, että linja-auto on

vaunu, joka on rakenteeltaan sellainen, että se kykenee matkustajalle antamaan ensiksi täyden kulkuvarmuuden, on nopea ja sellaisilla mukavuuksilla varustettu, että matkustus sillä ei käy työksi, vaan huviksi, ja että pitemmänkin matkan tällaisella tehtyään ihminen vielä on työkykyinen ja reipas …

Samassa jutussa todettiin, että kuorma-auton alustoille tehdyissä

 – – vaunuissa ihminen ellei juuri kolhiinnu niin pahoin, että sairaalaan tarvitsisi viedä, kuitenkin väsyy ja tulee työhaluttomaksi joiksikin tunneiksi.

bike

 

”Linjuriauto on maantie ässä…” Linjuripolkka ja hieno 50-luvun onnikka elokuvassa ”Rovaniemen markkinoilla” (täällä video)

Jotta tämmöisiä juttuja huomisella Arjen historia -luennolla. Tämmöisiäkin. 🙂

6 Comments

  1. ”..kuorma-autosta kyhätyn kulkuvälineen..” & ”..kuorma-auton alustoille tehdyissä vaunuissa..”

    MIELENKIINTOISTA!

    Olen matkustanut kuorma-autosta kyhätyssä kuljetuskonstruktiossa pitkähköjä matkoja 1950-luvun alussa. Lavalle sijoitettiin poikittaisesti irtopenkkejä, lavan reunoilla olevien tukikaarien päälle sidottiin suojapressu, ja baanalle!

    Näin matkasi kotikyläni nuorisoseuraväki kesäjuhlille; pisimmillään P.-Karjalasta E.-Karjalaan.

    PS Armeija siirrellee sotureitaan edelleen näin? Siirteli ainakin 1963-64.

  2. Suflettikoreiksi sanottiin noita suojapressuilla katettuja kuorkkurin lavalle kyhättyjä viritelmiä. Nuoriseura-ajoissa oikein tyypillisiä olivat.

    Ja kyllähän moottorimarsseilla tosiaan vieläkin tuota ”korimallilla” varustettuja autoja näkee. Elävää historiaa.

  3. Milloinkas se ”loisto” nimi tuli käyttöön. Eikös Kuusamon/Taivalkosken ja Oulun välillä ajellut loistoja?

  4. Oletpas Antti päätalosi hyvin lukenut… vai mistä ko. tiedon olet saanut. 🙂
    Kalle Päätalo tosiaan kertoo eräässä romaanissaan (olikohan Huonemiehen poika?) Loistosta. Se liittyi minun tietääkseni vain yhteen tiettyyn Oulun ja Kuusamon välillä kulkeneeseen autoon. Ajankohta oli 1920- ja 1930-luvulla. Loisto-nimellä oli kaksi perustetta: ensinnäkin auto oli niin hieno ja messinkiset ovenkahvat, lamppujen kehykset ja peilit ”loistivat” ja toinen liittyi siihen, että auton valot olivat niin hyvät, että legendan mukaan matkan varran torpissa ja tönöissä ajoitettiin lehden luku siihen hetkeen kun ”Loisto” ajoi ohi, sillä valot heijastuivat mökkeihin sisälle asti… 😉

  5. Päätaloakin on luettu, mutta kyllä tuo loisto on ollut Taivalkoskella yleisemminkin käytössä. Minulla on Taivalkoskelta kotoisin olevia ystäviä, heiltä olen tuon nimen kuullut.

  6. Loisto on varmaan jäänyt yleisnimeksi juuri tuosta sotien välisestä kulkupelistä. Mukava nimihän se onkin. 😉

Vastaa käyttäjälle AnttiPeruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.