Verkkainen päivä. Enempi sellaista tuumailua kuin mitään aikaansaannoksia. Ehkä kuitenkin niistä tuumailuista, keskusteluista, kuuntelemisista joskus koituu jotain hyvää, jotain aikaansaannoksia. Ehkä jotain lähti liikkeelle, hiljalleen muhimaan. Yhtä verkkaista on ollut ilta kotonakin. Muutaman keittiön laatikon olen siivonnut, makkarasopan keittänyt. Yhden opiskelijan kanssa työasioita sähköposteillen hoidellut, taas surffailut. Ihan hilikulla oli, että ryhdyin leipomaan, muka jo jotain jouluista, mutta kun minua ei tänä vuonna tuo joulu taida oikein innostaa… Katsotaan nyt, josko vähän reipastuisin.
Bannerin ja blogin väritystä taas sitten rustasin uusiksi. Eilinen oli liian levoton minulle. Ja olisi se Marttikin saanut olla siinä esillä, sillä Sanna Koivisto vastasi tänään kyselyyni koskien Martin ja muiden patsaidensa kuvien julkaisulupaa, että toki niistä saan kuvia julkaista. Joten varmasti Marttiakin täällä vielä näette. (ks. aiheesta keskustelu viime viikon yhden postauksen kommenteissa (KLIKS).
Kaunista talvimaisemaa… Yleensä, koska luen blogeja lähinnä kännykän kautta, niin meinaa jäädä nämä blogien ulkonäköuudistukset huomaamatta, mutta onneksi kävinkin nyt sattumalta nettiselaimella, niin näin tämän uuden upean Tuulestatemmatun talvi-ilmeen.
Kiitos, Pasi. Sattuipa selainpiipahduksesi sopivasti. Tosiaankin, talvikin voi olla kaunista. Nyt enää ei ole. 🙁