Lauantai Mexico Cityssä ja pyramideilla…

Mexico Cityn liikennettä seurailimme hotellin edessä tovin, Ubaldo ja Gaby kurvasivat hotellin eteen Jetallaan ja poimivat meidät kyytiin. Toiveena oli, että liikennettä olisi vähän, jotta olisimme suunnilleen tunnissa Teotihuacánin kaupungissa ja pyramidien juurella. Ja me olimme perillä tunnissa!

Matkalla ehdimme jutella; U & G kertoilivat elämänmenosta ja meksikolaisesta yhteiskunnasta ja sen toimittomuudesta tai toimivuudesta. Työkulttuurissa on kuulemma pohjoisen (Monterreyn) ja etelän Mexico Cityn (tai  dii-ef ´n (Distrito Federal) kuten paikalliset kaupunkiaan nimittävät) välillä kovastikin eroja. Vastikään MC:yyn töihin tulleet ja sinne muuttaneet kertoivat, että ei ollut mitenkään erikoista ja yleisestä tavasta poikkeavaa, että Gaby oli aloittaessaan työt pankissa ollut  kolme viikkoa ilman tietokonetta… eikä työnantajaakaan se ollut huolestuttanut tai aiheuttanut hoputtamista. – ”ehtiihän sitä, mañana”. G. oli ollut eri mieltä.

MC III 116 (Custom)

Yhdeltätoista olimme Teotihuacánissa. Avenida de los Muerrtos (Vainajainkatu) kulkee läpi raunioalueen.  Opaskirjan mukaan se on peräti neljä kilometriä, .. hiljalleen keskipäivän auringossa sen kävelimme. Pirámide del Sol  kadun oikealla reunalla on maailman kolmanneksi korkein pyramidi (65 m) ja olisi vieläkin korkeampi jollei 1900-luvun alussa tehtyjen restaurointitöiden aikana olisi kärkeä purettu pois. Samalla pinnalta poistettiin monta metriä paksu kivi- ja stukkokerros.  Teotihuacánin kaupungin kukoistuksen aikoihin pyramidit olivat maalattuja.

MC III 125 (Custom)

Luonnollisesti huipulle oli kiivettävä. Pientä haastetta loivat portaat, jotka olivat kovin kapeat: teotihuacánilainen joutui niitä noustessaan painamaan päänsä ja lähestymään jumaluutta hieman sivuttain, alamaisesti.

MC III 1 (Custom)

Niinpä mekin sitten teimme: näkymät ylhäältä olivat huikeat. Gaby (raskaana) jäi vartioimaan meidän tavaroita, joten meidän ei tarvinnut ihan hurjaa suoritusta tehdä.

MC III 094 (Custom)

Toisen, pienemmän, Pyrámide de la Lunan huipulle emme nousseet, mutta pieneen – sopivan kokoiseen ­ – museoon, jossa oli hyvä pienoismalli, kävimme tutustumassa. Poislähtiessä pyramidin huipulla jo paljon väkeä; hyvä että lähdimme aamulla liikkeelle.

MC III 136 (Custom)

Kolmisen tuntia koko alueella vietimme; lunch break? Ehkä ajamme takaisin kaupunkiin ja menemme siellä syömään? – Si! Niin tehdään. Jos menomatka oli sujunut sutjakasti, lauantai-iltapäivänä miljoonakaupungin liikenneruuhkat olivat jotain ennennäkemätöntä. Kävimme isäntäparimme asunnolla,

MC III 185 (Custom)

sitten piipahdimme meidän hotellilla ja ajelimme hienostokaupunginosa Polancan läpi, Zona Rosassa oli ravintola, johon matkalla tehtyä lounasvarausta siirrettiin muutaman kerran, ja ihan ykskaks yhtäkkiä kolmen tunnin ajelun jälkeen (heh!) olimme paikalla sopivasti päivällisaikaan. Melkein kolminkertainen aika kului liki samaan matkaan kuin aamulla: Mexico Cityn ruuhkista ei kuulemma koskaan tiedä. U:lla menee päivittäin 2–3 tuntia työmatkoihin.  Ei meitsi kestäisi moista.

MC III 172 (Custom)

Mutta nyt tämä matkanteko ei haitannut. Saimme istua ”saitterilla” läpi MC:n esikaupunkien, reuna-alueiden, näimme ehkä koko sen asumisen tason vaihtelun joka kaupungissa on. Varakkuuden  ääripäät olivat hyvin kaukana toisistaan: välillä hökkelit kuten Etelä-Afrikan townshipeissä ja välillä valtavia luksus-alueita bulevardeineen, puistoineen,  – olisi voinut ajatella olevansa vaikkapa Barcelonassa. Eliittitalojen valtavia puutarhoja vilahteli messinkiporttien väleistä ja talojen edustoilla yksityiset turvamiehet kuljeskelivat, ja kadunlakaisijatkin olivat pukeutuneet valkoisiin.

MC III 262 (Custom)

Ja  millaiseen paikkaan pääsimmekään syömään! Hacienda de los Morales. Ui-jui. Fine diningiä en ollut osannut edes toivoa, en odottaa kohtaavani, mutta yllätys olikin sitten sitäkin mieluisampi. Tällainenkin voi siis Meksiko olla. 😉  Kampasimpukoita ”carpaccio”-tyyliin, seabassia ja muuta hyvää valitsimme alkuun ja sitten pääruoaksi mexican style lehtipihvi, jonka kanssa tarjottiin mustapaputahnaa, josta pidän hyvin paljon, avocadotahnaa, molo-kastiketta, pariloitua chihuahua-juustoa, … ja kaikkea.

MC III 224 (Custom)

Ruoka oli kaikkinensa erinomaista, ja seura tuntui merkillisesti tutulta. Nauroimme paljon. Todella mukava oli tämä nuoripari (Gaby on siis tyttären Monterreyn kämppiksen Alicen sisko).

Illalla jetlag vielä tuntuu, ja kieltämättä  12 tuntia liikkeellä väsytti, joten ei muuta kuin unille…

~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja  sitten tänään (nyt sunnuntai-iltana kello on puoli kahdeksan kun tätä täällä Jukatanilla kirjoittelen)…

Sunnuntaiaamu Mexico Cityssä. Sataa. On kylmä ja harmaata. On aika lähteä kaupungista.

Pakkaamme, tilataksilla lentokentälle – varmuuden vuoksi (olimme oppineet, että MC:n liikenteestä ei koskaan tiedä!) hyvin hyvissä  ajoissa. Nautiskelimme kentällä aamiaisen, ja puolelta päivä lähti kone kohti Cancunia. Paikallinen lentoyhtiö (Vivaaerobus) ei paljon lentolipuista velota: satasella lennähdimme Karibian rannalle, matka kesti reilun pari tuntia. Mutta enpä ennen sellaisessa rahtikoneessa matkustanutkaan. sitten vielä tunnin bussimatka. nyt täällä. Ette usko … minullakin vaikeaa …. mutta totta tämä lienee…

(…ja ilokseni voin kertoa että nettiyhteys on loistava. Siispä huomiseen)

 

3 kommenttia artikkeliin ”Lauantai Mexico Cityssä ja pyramideilla…”

    • Raila ja Yaelian, kyllä tämä on seikkailua, … seikkailuissakin tapaa olla kurjia kokemuksia… niitä nyt tänään vähän ollut. Mutta paljon plussan puolella vielä ollaann.

      Vastaa
  1. OI ihanalta kuulostaa tuo teidän reissunne! Tuo hacienda hieman tuo mieleen yhden toisen haciendan;hotelliksi muutetun,jossa olimme kerran Venezuelan Andien alueella.Ja samanlaisia suuria eroja köyhien ja rikkaiden välillä…..

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.