Ajelimme iltapäivällä pohjoiseen, mökille. Matkalla vähän rekkoja (lama ja kesä) mutta paljon poroja, yksi vasa oli jo vaarallisen lähellä jäädä alle. Tankavaaran jälkeen, muutaman kymmenen kilometrin matkalla, varmaan yhteensä kymmeniä… Ja yksi kotiporo odottamassa portailla!
Täällä on merkillisen vihreää. Mökillä on usein kauniita ruskan värejä, häikäisevän kirkkaita hankia, kainoa kevään vihreää mutta nyt kuntta on hurjan vihreää, koivuissa on isohkot, vihreät lehdet, heinä kuntassa on pitkää ja vihreää, sammal ja jäkälät vihreitä, minun pyhät pihlajani kauniin vihreitä… Vihreää ja valoisaa on! Rauhallista ja leppoisaa on. Hyvä täällä on. Ihan parasta, kuten nuorisolla on tapana sanoa.
On vielä loma, on vielä aikaa olla Lapissa. Ja pidennettyyn viikonloppuun täällä tuo iloa kun saamme vieraita. Kaukaa vieraita.