Niitä näitä

Ilonrippuja

Aamukuudesta iltakahdeksaan kampuksella. Semma ja kokous. Työkavereiden – mokomien – synttäridelegaatio, ja toinenkin ”oppiaineen ottopojat”. Puu ja amarone. Varsin mieluisia. Muutoin artikkelia. Nyt väsy. Tässä iässä ei enää turnaus(artikkeli)kestävyyttä …

Niitä näitä

Ylikierroksia

”Duracell! ADHD”, perhe on kertonut mielipiteensä viikonlopunvietostani. Ehkä ovat oikeassakin. On tullut puuhailtua kaikenlaista. Parasta on, että on kevät. On kevät, vaikka minulla eivät työt olekaan siinä mallissa kuin toivoisin. Se rassaa. Mietinkin tänään, miksi ihmeessä annan näin käydä?
Niitä näitä

Valmiina juhlaan



Tukka hyvin, kaikki hyvin? Kampaajalla käyty, kulmat kohotettu, hampaat huollettu ja hammaskivi hangattu, lenkillä ahkerasti tepasteltu (aamulla varhain ”meidän” rannassa kaunista ja tyyntä).  Juhlakuukausi voisi tulla, paitsi …

Murmeli syömässä, jälkiruoaksi auringonottoa! Onhan juhlaa jo se että on kevät.

Niitä näitä

Viimeisiä työpäiviä

Eilen Jyväskylässä + 14 C, aktiivisia opiskelijoita kourallinen, vierailijasta hyvin huolehtiva professori ja pysyin annetussa kolmen tunnin aikataulussa! Totta puhuen alan olla kohtuullisen kyllästynyt koko väitöskirjastani puhumiseen. Toivottavasti se ei näkynyt luennoinnissa. Ei niin huono reissu kuitenkaan.

Tänään sälää. Hammaslääkäri ja sälää.
Niitä näitä

Jo matkakuumetta

Minun piti viimeisteillä huominen opetus. Viimeistelinkö? No en! Seikkailin netissä siellä, missä kahden viikon päästä esikoisen kanssa kohdataan oikeasti uusi kulttuuri. Samalla mietin, josko siellä päivittelisin blogia. Reissupäiväkirjan pätkiähän olen tavallisesti sposteillut lähipiirille mutta jos nyt bloggailisi kun on uusi puhelinkin. Toisaalta kun pakopaikkamme piti olla salaisuus… Ja toisaalta jos/kun reissun jälkeen kuitenkin työstän matkan muistot talteen nettiin. Toisaalta bloggaus olisi reaaliaikainen päiväkirja: kun perheen miehet eivät mukaamme lähde, voisivat blogistakin seurata seikkailuamme.

En ole reissua varten tehnyt pohjatöitä (lue: matkaoppaita plarannut ja paikkaan liittyvää historiaa selvittänyt, en ruokakulttuurin �pakko-päästä-testaamaan� juttuja etsinyt (viinikultuuri tuskin kovin paljon perehtymistä vaatisikaan)). Muutoinkin valmistelut murto-osa viime kesän Suuresta Toscana Turneesta. Silläkin tavalla kovin erilainen matka tulossa. Mutta sitä ennen vielä Vappu. Ja paljon muuta mukavaa. Ja huomenna aamuvarhaisella Jyväskylään! Ei riemulla rajaa!

Niitä näitä

Pihalla

Pihalla isoja lumikasoja, joissa raksan roskia, jäätä, sahanpuruja,  … niitä pari tuntia lapioituani kovin keväisessä kelissä pehtoorin maalatessa ulkopaneeleita, aloin uupua (kaukana vuodet, jolloin jaksoin lapioida multaa tuntitolkulla) ja ääneen ajattelin, että usein tämä tehtäisiin toisinpäin: mies lapioisi raskasta, jäätynyttä lunta ja vaimo maalailisi, mihin siippa totesi: ”Ei tämä ole muutenkaan mitenkään normaali suhde”. Jotta tämmöistä 25 avioliittovuoden jälkeen. Siinä sitten jatkettiin hommia ja aurinko paistoi.
Ruoka ja viini

Jälkiruokaa

Tänään taas sellainen päivä, että merkittävintä oli itse kehitelty jälkiruoka: Mascarpone-mansikka-marenki-jälkiruoka

Olen jo kauan ajatellut pakastimen mansikoita tuollaiseksi jalostaa. Tänään, kun tyttären poikaystävä vähän yllättäen saatiin eka kertaa ruokapöytäämme, oli aika toteuttaa aie. Ja kelpasihan se. Poikaystävä ja jälkiruoka ;).