Valokuvatorstaissa lukee tänä aamuna näin:
”Haasteemme on allaoleva kuva. Katso kuvaa, jatka tarinaa. Mitä tulee mieleen?”
Ja heti, väistämättä minulle tulee mieleen: tutti ja lähtö. lakkiaiset ja lähtö …
Lapset lähtevät erilaisista pöydistä erilailla eri iässä.
Ja tarina jatkuu… lapset palaavat. Mökin nuotiopaikan pöydän ääreen nuoret tulevat takaisin…
(kuvat suurenevat klikkaamalla)
”Mikään muu ei ole tärkeää kuin purjehtiminen, eikä sekään ole kovin tärkeää.”
Sellainen sanontahan on. Tässä kesässä ei parasta ole ollut purjehtiminen, eipä tietenkään kun en ole koskaan purjehtinut. Tämä kuva ei siis kerro purjehtimisesta. Maija Paavilaisen aforismi kertoo ehkä paremmin, miksi valitsin juuri tämän: ”Parempi ankkurissa kuin tuuliajolla.”
(klikkaa kuvaa suurentaaksesi sen)
Tässä kuvassa on niin paljon piilomerkityksiä. Siinä on tyven, siinä on aurinko, siinä on rauha. Kuvassa on lähdön mahdollisuus, ja siinä on matka. Kuva on kuitenkin satamasta, turvasta. Sunnuntaiaamuna, jolloin kuvan otin, olin yksin lenkillä, mutta en yksinäinen.
Parasta kesässä olivat seesteiset hetket.
Pietarsaaren maaseurakunnan keskiaikainen kivikirkko on 1700-luvulla muokattu uusklassismin ”määrämuotoon”.
(kuvat suurenevat klikkaamalla)
Kuva ja teksti: ennen ja nyt.
(klikkaamalla kollaasia saat sen suuremmaksi)
Valokuvatorstain haaste ”kaksoisolentoni” on kovin vaikea. Tässä on kuitenkin jotain samaa … muutakin kuin iso nenä. (Kuva suurenee klikkaamalla.)
Siinä missä suomalaisten hotellien yöpöydän laatikoissa on Uusi testamentti, siinä kiinalaisissa hotelleissa on naamarit. ”Naamiaisiin”, joissa niitä käytetään, ei koskaan soisi joutuvansa.
(klikkaamalla kuva suurenee)
Keskiviikkoilta. Eikä ole valokuvauskurssia, enää. Se on finito. Loppu. Me kurssilaiset ripustimme perjantai-iltana näyttelyn Oulu-opiston aulaan: käykäähän kuun loppuun mennessä katsomassa millaisten ammattilaiskuvaajien seurassa sain keskiviikkoillat harrastaa. Siellä on heidän hienoja otoksiaan. Ja muutama meitsinkin harjoitelma.
Toinenkin harrastukseni tuotos on julkistettu: huhtikuun ruokahaasteen äänestys on menossa. Linkin takaa löytyy monta värikästä reseptiä… Ainakin listan viimeistä ajattelin viikonloppuna kokeilla.
Kolmas harrastus vei äsken lenkille Nallikariin. On jo lämmin. Kevät tuntuu, ja oli ihan, ihanan tyven. Hieno ilta. Merenrannassa kävely rauhoitti hieman puhkikuluttaneen työiltapäivän jälkeen. Miten panelistina olo saattoikin niin uuvuttaa? Sekö se vain? Sekö vain uuvutti?
Ystävien saapuminen merkitsee ”pöytä on katettu”. On ilo laittaa ruokaa kun saapuu vieraita.
Klikkaamalla kuva suurenee. Käy kurkkaamassa, mitä saapuminen on muille Valokuvatorstaissa tuonut mieleen.
Valokuvatorstaissa on haasteena hiljaisen viikon väri – violetti. Pääsiäispashassamme on tänä vuonna violettia (mustikkaa). Kuva suurenee (ei välttämättä parane 🙂 ) klikkaamalla ja mustikkapashan ohje on toissapäivän postauksessani.
Kaikille valokuvatorstailaisille aurinkoista ja hyvää pääsiäistä.
