Jutaaminen (ks. eilinen postaukseni) ja talvi jatkuu
Ylempi kuva tänään Iisakkipäältä, Saariselän laskettelurinteen vierestä, ja alempi kuva aamulla mökin puronrannasta.
Makroviikot alkaa
Tänään alkavat elokuun loppuun asti kestävät makroviikot. On kyse valokuvauksen harrastajien haasteesta, ja juuri julkaistussa ensimmäisessä haasteessa lukee näin:
Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ! Aloitetaan haastekierros rennosti ja siksi ensimmäisen viikon aiheena kuvataan jotain vapaavalintaista, sisältä kotoa löytyvää.
Minulta kotoa löytyy PALJON vanhoja kirjoja. Yksi niistä liittyy valokuvaukseen. Ja siinä opetetaan makrokuvausta. 🙂 (Otsikolla ”Äidin kaktus kukkii ja se kuvataan”) Minä makrokuvasin sitten sen kohdan… 🙂 .
Kuvat suurenevat klikkaamalla
_________________________________________________
Ja lisää harjoituksia kirjan kuvaamisesta…
Valokuvatorstai: idea
Valokuvatorstain haaste: ”Toivottavasti teillä ei ole ideat vähissä, sillä tämän viikon haasteena on idea!”
Ranskassa kaikki ideat tuntuvat liittyvän ruokaan: saippuavalikoima ideoitu tällaiseksi.
Muiden kuvaamia ideoita on täällä.
Juniori, ja Juniorin jutut ja kuvat
Olemme pojan kanssa tänään keskustelleet kaikenlaista. Rahankäytöstä, tienaamisesta, kotoa muuttamisesta, yksin elämisestä, työstä ja opiskelusta. Ei, emme ole riidelleet – olemme vain olleet hieman eri mieltä asioista, joistakin asioista. Ja kun ottaa huomioon, että Juniori täyttää parin viikon päästä 20, on hämmästyttävää, kuinka poika voi olla tietämätön tietyistä elämän reaaliteista. Ja sen vuoksi minun olisi varmastikin syytä katsoa peiliin… mutta, miksi pari vuotta sitten, kun tyttären kanssa oltiin samassa tilanteessa, eivät nämä asiat olleet ollenkaan tällaisia…
Muutoin kovin tavallinen sunnuntai: ulkoilua, ruokaa, kotitöitä. Ja kuvien laittelua. Ennen reissujen jälkeen meni monta päivää pyykin parissa, nykyään menee kuvien kanssa. Pojasta ja kuvista puheenollen: oli Junioir ottanut loisto-otoksen loistokohteesta Strasbourgissa. Petite Francen sivukadulla yhden talon seinässä oli ollut tämmöinen graffiti. Huippu. Kuva. Ja graffiti.
Valokuvatorstai: inspiraationa kuva
Tällä viikolla valokuvatorstain inspiraationa on kuva
”Nebular transition from spiral to annular” (vapaasti suomennettuna: tähtisumun muuttuminen spiraalista rengasmaiseksi).
Kuva on amerikkalaisesta Popular Sience -lehdestä. Kyseiseen lehden sivuun voi käydä tutustumassa tarkemmini täällä. Kuvan lähde: Wikimedia Commons.
Minun vastaukseni ei ole taivaalla, vaan meren pohjassa.
Valokuvatorstai: Joku
”Tällä viikolla kuvaillaan sanan ”JOKU” inspiroimana. Assosioikaa vapaasti :)”
Minun ”Joku” on tässä. Klikkaamalla suurenee.
Muiden torstain ”jokut” ovat täällä
Kesät talvet kävelyllä kameran kanssa
Kummasti alkoi tänään tuntua että toistan itseäni… Pitäisiköhän jo vaihtaa maisemaa…
Roomaan vai mökille? Sitähän sitä meidän pihalla pohditaan kesät talvet
Periaatteessa kotipihan Huvilassa voisi olla talvellakin
EIkä talon toisellakaan puolella talvi näytä niin lempeälle kuin kesä, ei vaikka jäniksenjäljet pehmentävät tunnelmaa.
Tänään olisi lenkillä jo voinut mennä jäällekin.
(kaikki kuvat muuten suurenevat klikkaamalla)
Olin pitkästä aikaa (koti)merenrannassa .. ilokivet (ks. täältä) näkyivät hyvin, ja jäällä oli jo muita lenkkeilijöitä, mutta minulla ei ollut kovasti enää aikaa: saimme systerin ja äidin ruokavieraaksi ja tämän viikonlopun ruokavire jatkui ja halusin laitella jälkkäriäkin (olettekos ennen kuulleetkaan creme brulee -vellistä? heh, mutta hyvää sekin oli :)). Uutena vuonna lahjaksi saamani Röslen tohotin eka kertaa käytössä: tehokas oli, minulle liiankin? Ja sitten tein amuseja. Tiedättehän: terveisiä keittiöstä. Ja eiköhän pojat (pehtoori & juniori) onnistuneet niistäkin vääntämään jonkun Las Palmas -jutun (sisäpiirin huumoria). Söivät kuitenkin, ja pitivätkin. Eivät vaan voineet heti tunnustaa, jotta hyviä olivat.
Valokuvaus ja ruoanlaitto, ulkoilu ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat olleet viikonlopun syvintä olemusta, ja vähintäänkin mukavia, mutta nyt jo huoli ensi viikon töistä… niitä olisi ollut tehtävä, mutta olenko? Höpsis!
Valokuvatorstai: rieha
Valokuvatorstain haasteessa lukee näin: ”Lukionsa tänä vuonna päättävät palelevat tänään penkkareissaan auton lavalla. Heidän innoittaminaan haasteemme täällä viikolla on rieha.”
Minulla tuli mieleen vähän lämpimämpi rieha. Satuttiin viime heinäkuun helteessä Roomassa Piazza Venetsialle, juuri kun siellä oli menossa joku rieha. Se ei ollut Berlusconia vastaan, mutta italialaiseen tapaan melua ja melskettä riitti. (kuvat suurenevat klikkaamalla)
Valokuvatorstai: Oudoilla ovilla
Klikkaa kuva isommaksi
Urasuunnitelmia?
Julkaisivat Kalevassa tuon bannerikuvan, jonka otin sunnuntaina Tolvan kylässä matkalla Kuusamosta Posiolle. Se oli nyt toinen kerta kun julkaisivat ottamani kuvan. En ole kovin monta Kalevan lukijakuviin lähettänytkään, ja kaikki lähettämäni taitavat olla pohjoisessa otettuja. Ja siitäpä sitten taas tulikin mieleeni, kuinka Lapissa valo on kuvaajalle, ainakin minulle, suuremmoisen hyvä. Siellä hämäräkuvauskin onnistuu paremmin kuin täällä kaupungin valojen katveessa. Valo ei maalikylissä ole ”puhdasta”. Tuo on meitsin täysin oma merkillinen mielipide. Mutta ihan sama, minulla vain kuvaaminen onnistuu paremmin pohjoisessa. Usein kirjoittaminenkin onnistuu siellä paremmin kuin kampuksella. Ehkä siinä on sekin, että otan siellä rauhallisemmin. Siellä on aikaa sommitella ja säädellä. Ja siellä tulee kaiken kaikkiaan kuvattua niin paljon, että joskus joku otos onnistuukin.
Edelläoleva johdannoksi: ikävä mökille on iso. Eikä nyt ole edes tiedossa, milloin sinne pääsen. Pehtoori menee ehkä ennen kymppiviikkoa, joka on siis (hiihto)lomaviikko täällä ja minullakin. Ja silloinhan me lähdemme Ranskaan. Toinen ikävän kohde on siellä. Ja tyttärellä ei kyllä juuri ikävä Ouluun ole. Nyt siellä on ollut lämmintäkin +10C, ja ”sunnuntaina oltiin kävelyllä ilman takkia”.
Mutta palatakseni vielä pohjoiseen. Luin juuri uutisen, jossa Kari Väänänen kertoi huomenna päättyvien Taivaantulien jatkuvan kolmannelle tuotantokaudellekin ja kertoi, että ” Jos tekee kaikella sydämellä ja kaikella osaamisella niiin totta kai tuntuu hyvältä”. Sitä minä vaan, että jos lähtisi sinne Saamelaiskoulutuskeskukseen opiskelemaan ”kaikella sydämellä”. Voisin opiskella mediaa, kokkaamista ja kuvaamista. Ja sitten hyödyntäisin jo oppimaani historiantutkimusta ja ryhtyisin kirjantekijäksi… Kuvia, ruokaa ja historiaa – niin veisin tämän blogihöpöttämisen ja -tuottamisen ihan uusiin svääreihin!
Ajatella, että yksi kuva julkaistu paikallisessa sanomalehdessä ja sitä luulee olevansa valmis uuteen uraan?
No voi hyvä tavaton!